SYYS04 viikonloppupino

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11067757&p=1&mpage=6&tmod…

luulen ma. Mutta matka etenee hitaasti, pienin askelin ja välillä pysähdellenkin. Taaksekin täytyy katsella. Ja valitettavasti myös peiliin, vaikka olisi jotenkin " helpompi" väittää, että toinen on niin kova tönimään ja vain siksi olen kompastellut. Kysyn:" Mikset ole siloittanut tietäni, vaan annat minun yhä kompastella?" Saan vastauksen :" Kun se ei kelpaa sinulle. Sanot, luuletko tämän riittävän? Meinaatko, että nyt pysytään pystyssä, kun tämän kuopan tasoitit?"



Täytyy välillä käydä siivoamassa Iikan kakat, ettei pippeli eikä pyllyiho pääse ärtymään.



T@hti

Ensinnäkin: hurrrjasti ONNEA Mersulle, Elmolle, Hellulle sekä isukille! Olen jo mielessäni kehitellyt synnytyskertomusta, kun en millään malttaisi odottaa! :)



Muumipappa ja meri-kirjassa Pikku Myy toteaa: " Jos kerta on vihoisaaan, niin on vihoissaan. ----- Välistä täytyy olla vihoissaan, jok´ikisellä nyytillä on oikeus suuttua. Mutta Muumipappa on vihoissaan väärällä tavalla, hän ei puhalla mitään ulos, hän vetää sisäänsä."



Jaahas, päivä täytyy käynnistää. Lähdetään Vennan kanssa keräämään kukkia läheiseltä pellolta. Sitä ennen täytyisi saada tukka kuosiin. Kirottu tämä lyhyt malli, ei koskaan ilman suihkua ihmisten ilmoille!



- tea -

Ensinnäkin: Kiitos huolenpidosta! Kuukauden verran kun jatketaan, niin olen yli puolet elämästäni ollut nykyisen mieheni kanssa. Yhdessä jatketaan kyllä jatkossakin.



Vanhimmasta aloittaen. Esikoinen on ollut reipas koululainen, kuten arvata saattoi. Huolella on jaksanut tehdä tehtävänsä ja mielellään kouluun lähtee. Ainakaan vielä ei oo päässyt turhautumaan. Kuitenkin koulun jälkeen kaipaa hiljaisuutta ja omaa tilaa, paitsi läksyjen tekoon, niin muutenkin. Tämä on tuonut oman miettimisen muunkin perheen elämään.



Neiti 5v odottaa kovasti ens viikolla alkavaa kerhoaan. Isoveljeä kaipaa leikkikaveriksi ja samanikäisiä tyttöjä (näitä on onneksi sitten kerhoissa). Kuitenkin leikkii ja touhuaa aivan ihanasti pikkuveljien kanssa, kun vain alkuun pääsee. Siivoamiset ja välillä muukin äitin sanoma aiheuttaa SUUREN KIUKUN. Niin suuren, että sitä on vaikea saada lopetettua ja välillä tarvitaan äitin apua. Äiti pitää käsistä kiinni ja sanoo: Hengitä, hengitä rauhassa. Harmitus jatkuu, kun sillä konstilla ei voikaan välttää hommiaan.

Näillä näkymin saadaan ainakin alussa järjestymään niin, että minä ja lapsoset viedään neiti kerhoon, ja isi hakee, kun päivällä on hyppytunteja.



Pekka syyslapsonen on aivan hurmaava. Toki hänelläkin tahtoa riittää ja ei kuuluu. Puhe kehittyy koko ajan ja juttua riittää. Ruokapöydän sanastoon kuuluu esim hulitta (lusikka) ja hulina (rusina). Päikkäreille mennessä tyypillisiä juttuja: Äiti minä en tykkää sinusta... onko voi tehvastu lumeja sanoja (onko voi kehvatsu rumia sanoja)... minulta tuli ittua.Nyt minä lopetin. Minua väsyttää.

Potalla poika käy ite reippaasti tai ulkona pisuttelee puskien juurelle.

Ihan omaa juttua ei pojalle oo, mutta leikkii ja touhuaa välillä yksinkin. Usein sisarusten kanssa. Perhekerhoon mennään kerran viikossa. Neitin kerhopäivinä on tarkoitus käydä kaupoilla ja kavereilla, joissa on samanikäisiä poikia. Muskari alkanee myös syksyllä. Pekka onkin kova laulelemaan. Suosikkeja Tuiti, tuiti, tähtööönen ja Jumalan tämmeeneellä.

Poika on myös yhtäkkiä oppinut ajamaan pyörällä. Mun mielestä ei ees kovin paljoa oo aiemmin harjoitellu, mutta on tainnut tulla kasvupyrähdyskin, niin ylettyy paremmin polkemaan.



Iika ihanainen touhuaa kovasti jo muitten mukana. Ei puhu yhtään kunnon sanaa, vaan kommentoi joka asiaan Ä. Kuitenkin seuraa tarkasti, mitä puhutaan, ja ymmärtää liikaakin. Liikkumisen suhteen on myös aika varovainen. tosin kiipeilee jonkin verran. Kävelee taitavasti tukea vasten paikasta toiseen, mutta muutoin konttaa. Muutamaakaan askelta ei ota ilman tukea. Iika pääsee myös mukaan perhekerhoon ja muskariin.



T@hti



ps. Enää en kehtaa uutta viestiä laittaa, mutta se piti sanomani, että Ankkiksen työtahti on kyllä hurja. Jaksamisia ja toivottavasti pian pääset järjellisiin tuntimääriin.

Aivoitukset ei riitä järkeviin kommentteihin, joten pikaisesti vaan. Eilen oli se juhla työpaikalla ja oli ihan kivaa. Yleensä vaan tuppaa käymään niin, että väki innostuu vasta, kun juhlat loppuu. Mutta bändi hieman lauleskeli meille ylimääräistäkin pelkän akustisen kitaran säestyksellä. Kävin vielä muutaman työkaverin kanssa kattomassa eduskuntatalolla ollutta jonglööriesitystä. Tai niitä pitkien keppien päässä keikkuvia ihmisiä. Oisin tykännyt katella, se oli kiva, mutta työkaverit halusi jatkaa matkaa bussille heti alun jälkeen. Olin kyllä ihan tarpeeksi myöhään kotona, joten siinä mielessä ei haitannut. Nyt väsyttää, omaa syytäni tällä kertaa:) Nukkumassa olin 1 jälkeen.



Tänään mulla on iltapäivällä day spa-aika, kun sain alkukesästä lahjakortin synttärilahjaksi. Ei yhtään huvittais mennä, omituinen minä. Sisältää yrttikylvyn ja aromahierontaa, yht 2,5h. En ole suuri hieronnan ystävä enkä muutenkaan nyt viittis lähteä taas kaupungille. Mutta täytyyhän se varattu aika käyttää.



T: Ynis

Vilskettä ja vilinää on riittänyt siinä määrin, että palstailu on jäänyt vähille. Jospa näin työaikana ehtisi. ;o)



Hellin vauvakin alkaa olla iso vauvan rotkale. Niin ne nyytit kasvaa.. Niisk! Itse harkitsisin lahjana ns. kuluvaa tavaraa, ei haittaa vaikka kaapista löytyisikin, kun lisää tarvitaan aina (mikäli lapsi tykkää askarrella) Seuraavassa luettelo mitä tuli mieleen; vesivärit, sormivärit, muovailuvaha, katuliidut, värikynät, leimasimet tai esim. tekstiilivärit ja vaikka peruspaita, mihin tyttö saa itse taiteilla.



Sini tykkää kovasti kaikenlaisesta askartelusta. Pienet rottinkikorit (pinneille, ponnareille ja lettinauhoille) saivat siistin maalipinnan päälleen, ihan neidin itsensä maalaamana. Maalattu on muutenkin, ja tapetoitu. Tyttöjen nukkumishuone vaihti ilmeensä neutrista tyttömäiseksi. Ihanaa, mutta omassa puserossa on haikeus. Tiedättehän. Elämä on. Eilen lähdin tohinalla Tampereelle miehen työpäivän jälkeen. Tyttöjen huoneesta kun puuttuu kivat verhot ja matto. Löysin leikkihuoneeseen maton ja olkkariin maton, mutta asiat joita lähdin etsimään jäivät löytymättä.



Tytöt tuossa poikkesivatkin mieheni kanssa, toivat unohtuneet evääni ohikulkiessaan.



Rosalla pukkaa sanoja urakalla. Omaa tahtoa löytyy, tuntuu että useimmiten sieltä suusta kuuluu Ei ja Eikä. Osaa kyllä sanoa äiti, isi, mumma, paappa, heppa, koira, kaatu, tippu, kakka, pissa, syömään jne.. Sininkin oikea nimi alkaa pikku hiljaa soljua siskon suusta. Algeerioiden kanssa vietetään pysähtynyttä aikaa. Rosa on varsin hienosti suhtautunut mustikkataukoon. Syö muiden ruokaillessa jääpalaa tikun nokassa. Ksylitolipastillia en kyllä ruokalistalta poistanut. Kun sen antaminen on niiiiin tärkeää Rosalle. Pöydästä noustessaan kun alkaa huutaa Pastilliiii, Pastillii.. Imeskelee sitten tyytyväistä pastilliaan hetken ja linttaa sen sitten sohvaan tai mattoon, ja rintää muihin puuhiin. :oD Vielä muutama viikko suoliston rauhoittelua ja sitten katsotaan minkälaisia visioita lääkärilllä on Rosan suhteen. Nj:tä on enää joku 35 pkt. :o(



Olen naputellut tässä rivin silloin ja toisen tällöin, josko kopioisin tekstin ja yrittäisin lähettää!



Mies on viimeajat väsännyt " uutta" puulatoa. Menee hermot. Minulla. Tarviiko polttopuuta olla 200v ajalle varastossa??



MERSULLE PERHEINEEN ONNITTELUT!!!!! :o))))



Lila75

Day Spassa oli yrttikylpy ja 2h hieronta! Kunnon kokovartalohieronta joka oli tosi kiva. Ekaa kertaa voin sanoa nauttineeni hieronnasta. Kerroin sen myös hierojalle joka oli aika otettu (tosin ihmetteli missä mennyt vikaan aikaisemmin).



Mutta kyllä oli pöllähtänyt olo sen jälkeen. Paljon jumeja joista mulla ei ollut aavistustakaan. Suurimmaksi osaksi kuitenkin tosi kireitä lihaksia. Pitäis venytellä. Kädetkin hieroi näköjään niin hyvin (ihanaa, hiirikäden jumit pois!), että on jopa vaikea kirjottaa. Kädet on irralliset ruumiistani tai jotain:)



Lilan kuulumisia oli kiva lukea! Toivottavasti Rosan ruokavalio alkaa pikkuhiljaa kasvaa lähitulevaisuudessa.



T: Ynis

Lapset nukkumassa. Tai no Veeti huutelee sängyssään, ei ois millään halunnut mennä nukkumaan.



Käytiin pitkästä aikaa koko perhe yhdessä kävelyllä. Mies meni koiran kanssa rulliksilla ja itse kävelin rattaiden kaa. Pitäis hankkia juoksurattaat tai jotku minkä kanssa vois rullaluistella ja lenkkeillä kunnolla (varmaan 3 pyöräiset ja missä on jarru työntöaisassa). Pitää niitä varmaan koittaa käytettyinä etsiä, ei viitsi uusia ostaa. Ajateltiin tästä ottaa ihan joka päiväinen tapa.



Huomenna mennään koko perhe uimaan. veeti sitä kovasti odottaa. Ajattelin itse lähteä edeltä että ehdin uida jonkin aikaa. Olen päättänyt nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa kuntoilun. Pitkä aika onkin mennyt niin ettei oo tehnyt mitään ja kunto on huono.



Nyt tuli vaan omaa napaa. Taidan mennä sohvalle miehen kainaloon.



Öttis, Veeti ja Venla

Pino uhkaa tippua kakkossivulle, joten nostelen.



Lilalle kiitos kuulumisista ja jaksamisia! Mielessä olette.



Eilen oltiin mun kotona. Saatiin jopa tehtyä ihan kiva kävelylenkki äitini ja lasten kanssa sateiden välissä. Illalla mentiin sitten mökille viettämään venetsialaisia.



Mies lähti metälle. Mä meen arkihommiin, vaikka pyhä onkin. Vaatteiden järjestelyä myös tiedossa, kun saatiin kahdestakin paikasta pikkupojille vaatteita. Lisäks sais katella itelle kamppeita ens viikonloppua varten. Silloinhan mä lähden reissuun. Täytyy viikolla koittaa mennä itekin ajoissa nukkumaan. Kerhot alkaa ja reissusta pääsee paremmin nauttimaan, kun ei oo liian väsyny.



T@hti

Ensin: Ihanaa Mersu, tervetuloa Elmo!!!♥♥♥♥♥



Olimme perjantai-iltapäivästä lauantai-iltapäivään paikallisen urheiluseuran järjestämällä lasten telttaretkellä, minä ja kaikki kolme lasta. Ja meillähän oli mukavaa :) Minä tosin nukuin Antsan ja ystäväni (on myös seuran puheenjohtaja) kanssa pienessä asuntovaunussa. Hyvä ratkaisu se meille olikin, kun yöllä laski lämpötila nollaan. Tyttö-keskimmäinen tuli aamuyöllä teltasta pois ja patteriksi toiselle puolelleni, kun Antsa lämmitti toiselta puolelta. Esikoinen nukkui teltassa yksin läpi yön, mutta sanoi, että yö oli ollut kylmä. Kaikki oli muuten ollut hyvin, mutta makuupussi ei kuulemma enää yöllä mennyt kunnolla kiinni..



Reissulle osallistui 28 lasta ja 8 aikuista, joten meillähän oli vipinää. Lapset mm. onkivat järvestä ahvenia (joita saivat mato-ongilla solkenaan, joten perkaamista ja savustamista riitti), pelasivat erilaisia pallopelejä ja nauttivat yhdessä riehumisesta. Lauantaina järjestimme suunnistusrastit joukkueittain (joka rastilla erilaisia tasapainoilu ja luontotunnistustehtäviä). Ihanasti meni joukkueisiin jako: pistimme lapset ensin pituusjärjestykseen ja sitten jako seitsemään. Meidän lapsemme pituudet jakautuivat niin tasaisesti, että kaikki kolme olivat samassa joukkueessa :) Antsa nautti täysin siemauksin siitä, että sai olla mukana kaikessa. Antsan lisäksi oli mukana yksi saman ikäinen tyttö (jonka äiti oli tietenkin mukana myös) ja muut lapset olivatkin sitten vähintään esikouluikäisiä. Kun olin illalla laittamassa Antsaa vaunuun nukkumaan (ja telttailijalapset riehuivat ja kirmasivat vielä ympäriinsä), makasimme vierekkäin ja poika kyseli: " onko tämä asuntovaanu?" " Asutaanko täällä?" ja totesi lopuksi: " Meillä on mukava jetki!" Kun poika sitten nukahti (tunnin kesti tosin nukuttaminen) lähempänä kymmentä, niin nukkui sitten kuin tukki seitsemään asti, jolloin huudahti iloisena korvaani: " Äiti! HEjää! Aajinko paittaa!"



Tässä nämä omat navat, palaan muilla asioilla..

Mersun synnytyskertomusta odotellaan :)



♥Saamuska

Onnea Mersu ja Elmo !!!

Täällä kanssa odotellaan mittoja ja muita :)



Mulla on vapaaviikonloppu,ihanaa!!

Menee vaan niin nopeesti ettei mitää järkeä.

Ollaan oltu sienessä,torilla,hautuuumaalla,lenkillä,saunottu ja kyläilty.



Kirppunen melkein kävelee,on ihanan näköinen!!

Perjantaina juhlittii yksvuotiasta!!

Syysneiti odottelee kovasti omia juhliaan ja suunnittelee.



Nyt sohvalla ah päikkärit parasta vapaapäivissä :)



Voikaa Hyvin



Ramika ja Pirkot

Ensin tärkein:

Onnea uusi elämä. Onnea Elmo, Elmon sisko, äiti ja isi!



Lapsen henkinen kasvu on ihmeellinen asia. Eiliset häät pitkän ajomatkan takana olivat tervetullut tapaus. Oli ihanaa nähdä kavereita lapsineen. Oli ihanaa nähdä oma lapsi reippaana koko pitkän päivän. Jaksoi hyvin klo. 21.30 asti ja nukahti sitten autoon. Morsiammenryöstö pipopäisine miehineen oli kyllä vähän liikaa. Mietti kovasti miksi x napattiin eikä se ollut iloinen ja miksi ne miehet töni y tä.



Pahaksi onneksi sormeni jäi auton oven väliin. Ilmeisesti kynsi lähtee irti. Kepsu oli siinä vieressä ja ajattelin, että selviydyn sisälle asti hekemaan jäitä, mutta päädyi sitten pyörtymään keskelle pihaa. Onneksi ehdin sanoa, että nyt lähtee näkö. Heräilin sitten joiden minuuttien pästä autosta. Miehet olivat sinne kantaneet. Kepsu vähän pelästyi :( Ilmeisisti pitäisi vähän tarkistella niitä verenpaineita taas. On tullut vähän huonosti nukuttua ja syötyä lähiaikoina (lue: kuukausina)



Töissä on hommia, mutta olen supertyytyväinen, että mulla on sama luokka enkä luovuttanut, vaikka vaihtoehto tuntui keväällä aika houkuttelevalta. Olen aloittanut kyllä aika " natsimeiningillä" . Vapauden määrää nostetaan toimien mukaan. Nyt se on aika minimissä vielä. Opiskelut ahdistaa. Graduun pitäisi tehdä korjauksia. *ituttaa. Kurssit roikkuvat. *ituttaa. Mitään en saa oikein aloitettua ja kun lapset lähtee, on sen sata paperi, eo, organisatorista asiaa hoidettavana. Eli Ankkis, hali sinulle! Ei käy kyllä kateeksi työtahtisi.



Tarhassa on mennyt hyvin. Aamuisin on aina taisto, jossa huomaan etten ole itsekään parhaimmillani. Jotenkin ei jaksaisi sitä samaa rumbaa joka päivä.



Minuakin ahdistaa Kukkuun tavoin tietoisuus siitä, etten pystykään kaikkeen, etten aina löydä oikeita sanoja tai tekoja, ettei elämäni paletti muotoudu, kuten olisin toiveissani tahtonut. Olen henkisesti aika hukassa, juuri nyt. Huomaan, että minun on vaikeaa myöntää, ettei löydä hyvältä tuntuvia ratkaisuja elämän kipukohtiin heti, etteivät ne ratkea heti. Asioilla on kyllä ollut tapana lutviutua, siihen luotan.



Aurinkoa tulevaan viikkoon. Ihanaa, että on syksy!

hk

Ensin onnea onnea Mersu ja perhe. Toivottavasti kaikki on sujunut hyvin.



Olimme A-luokan virkistys matkalla TAllinnassa. Olisi tosin ollut ihan sama, missä kaupungissa oltiin, sillä satamasta mentiin suoraan Spa hotelliin ja sitten ei käyty missään. Tai käytiin - kadun toisella puolella olevassa kaupassa ;-). Ihanaa oli: käytiin hoidoissa, syötiin, juotiin, juteltiin, nukuttiin liian vähän ja todettiin, että tätä lisää. Uima-allas jä kokeilematta, mutta ensi kerralla otetaan varmasti drinksut allasbaarissa :-). Vartalohoito oli ihana, vaikka kestikin vaan 1,5 h. Kaik oli halpaa ja lomaseura ykköstä. Jonku muu olis saattaanut vaatia kaupunkikierrosta ;-). Uusi virkistysmatka suunnitteilla.



Parasta oli, ettei perhe olle vielä kotona ja sain nukuttua vähän univelkaa pois. Luulis, että kohta palaavat mummolasta







Yritän valmistatua ensi viikkoon. Mies on Norjassa ti-pe, ja mulla on pitkä päivä ke ja to. Huoh, onneksi sain maantaina matkapäivän peruttua. MEidän elämässä työn ja arjen sovittaminen on viime aikoinan vaatinut turvaverkon käyttöä. Onneksi he ovat olemassa.



Ankkis, ei kuulosta hyvältä työtahti. Toivottavasti helpottaa.



Oliipas kiva lukea T@hden lapsista. Oikeasti harvoin enää raportoimme lastemme taitoja, kun jutut on yleisemmällä tasolla - ja välillä syvemmällä.



Perjantaina oltiin puheterapeutilla ja meinas tulla itku, kun Otsoa ei huvita. Ekaa kertaa elämässään hänellä on menossa " omatahto-kausi" ja tavallaan olen kiitollinen, että sitäkin löytyy. Päiväkodissa häntä täytyy mm. ruokapöydässä komentaa, mikä on ihan ennen kuulumatonta. Tähän samaan varmaan liittyy, se ettei suostunut puheterapeutilla puhumaan juuri mitään. Kehitystä on jonkin verran tapahtunut, vaikka harjoittelu on kotona tosi nihkeetä. Pt onneksi lohdutti, ettei tässä ole mitään hätää, kun kokonaan kadoksissa on vain ärrä, ässä tulee kyllä mutta lespaa ja ällä tulee jo lähes oikein (mun korvaan se tulee oikein, joten kovin kaukana se ei voi olla). Puheessa on kuitenkin normaalisti sanoja, käsitteitä ja asiaa on. Pt antoi muutamia vinkkejä harjoittelun houkutteluun, mutta sanoi myös että voidaan myös hetkeksi unohtaa koko jutun. Toisaalta ehdotin Otsolle, että kerätään tarroja kalenteriin ja sitten kun 14 tarraa kasassa saa jonkun pienen lelun (tyyliin pokemon juttuja yms.). Siitä hän innostu toivotaan, että onnistuis. Onneksi tiedän, että Valman kanssa ei jouduta puheterapiaan. Alussahan Valma puhe innosti Otsoa treenaamaan, mutta nyt kun puhe on melko selvää, niin ei jaksa innostua. Mutta jatketaan terapiaa sitten samanssa paikassa kun isi aikoinaan. Siellähän saattaa olla tuttuja terapeutteja.



Hyvää alkavaa elokuun vikaa viikkoa!



Pilette



PS. Ajatelkaa viikon kuluttua saamme uuden asunnon avaimet. Valman mielstä me muutetaan Mummollaan. Kuuli alussa paikan väärin ja nyt hän ei halua oikasta käsityksiään. Siis tietään kyllä mihin muutetaan, mutta hänestä on hauskaa " puhua väärin" .