Useampi lapsi ja ulkoa tulevat asunto" vaatimukset"
Onko kukaan muu törmännyt tähän:
Meillä on kolme lasta, 4v, 2,5v ja 4,5 kk vanhat tytöt.
Heti kun aloin odottaa kolmosta, joka puolelta suunnilleen ensimmäinen kommentti onntteluiden jälkeen oli, että nyt teidän pitää etsiä isompaa asuntoa, milloin alatte rakentamaan yms. Asumme kolmiossa ja meillä on suunnitelmissa mahtua tässä asumaan vielä muutama vuosi. Isommat tytöt jakavat ison makuuhuoneen, jonne kuopuskin siirtyy myöhemmin nukkumaan. Asunnossamme on tilava keittiö ja olohuone ja kodinhoitotilatkin ovat ihan hyvät. Säilytystilaakin on riittävästi. En ymmärrä miksi meidän tästä nyt pitäisi kiireen vilkkaa muuttaa isompaan ja ottaa enemmän asuntolainaa?
Missään tapauksessa en vielä laittaisi kenellekkään tytöistä ihan omaa huonetta, joten mihin arvitsisimme lisää tilaa? Lisäksi haluan olla kotona pari vuotta, joten olisiko nyt järkevää ottaa vielä isompi laina ja pakkoraossa lähteä sitten töihin rahan takia? Sitäpaisi mikään rakennsprojekti ei kiinnosta tippaakaan tässä elämäntilanteessa kun on kolme pientä lasta. Miksi nämä em syyt on joidenkin niin kamalan vaikea ymmärtää?
Kommentit (13)
...kyllähän sitä huomaa lähipiiristäkin miten erilaisia standardeja ihmisillä on.
Mieheni kahdella isoveljellä on kummallakin kaksi alle kouluikäistä lasta, ja talot ovat heillä +150 neliötä että " varmasti mahtuvat" . Meillä myös kaksi pientä lasta ja kolmio (83m2) joka vaihtuu samankokoiseksi neliöksi syksyllä. Enkä haluaisi yhtään enempää siivottavaa! Johan tuommoiseen jättitaloon eksyisi... Silti veljillä ei ole kuin yksi makkari enemmän mutta hirveästi " tyhjää" tilaa. Mitä sillä neljännellä makkarilla tekee?
Neliö hankittiin itse siksi että haluamme lapsille rauhallisen sopen kunhan aloittavat koulun emmekä halua muuttaa vain sen takia. Nyt pienin makuuhuone tulee vieras-/työhuoneeksi, todennäköisesti lapset saavat muutaman vuoden päästä omat pienet huoneet. Ylimääräinen huone ei tullut paljoa kalliimmaksi kuin jos olisimme ostaneet kolmion, eli teimme kannattavat kaupat.
Naapurissamme asuu samanlaisessa kolmiossa perhe jolla 5 lasta, ja ihan kivasti tuntuvat mahtuvan. =)
ja nyt on kaikilla tenavilla oma huone. Eli meillä siis 5 h + keittiö, sauna. Haluan vielä yhden lapsen mutta sen takia emme asuntolainaa ota lisää että saamme vielä yhden huoneen lisää vaan sitten järjestellään niin että 2 lapsista nukkuvat samassa huoneessa. En siis pidä välttämättömänä kaikille lapsille omaa huonetta. Meilläkin 82 vuonna valmistunu talo jonka ostimme 3 vuotta sitten joilloin kuopusta ei vielä ollut. talossamme oli takkahuone jota pidimme turhana sillä vaikka varaava takka oli niin se ei kierrättänyt lämpöä talossamme siten että olisimme lämmityskuluilta säästyneet (sähkölämmitys) joten teimme takkahuoneesta makkarin. Purettiin takka jne. Viimesen puolenvuoden ajan ovat 1,5 v ja 4 v pojat nukkuneet samassa huoneessa ja esikoinen pian 7 v tyttö omassa huoneessaan. Ja tämä on sujunut ihan ongelmitta. meillä myös tilavat makuuhuoneet joten hyvinkin voi kaksi tai jopa kolmekin lasta jakaa saman huoneen.
joissa on 4-6 lasta eikä heillä todellakaan ole kaikilla omaa huonetta. Aika vähän on myynnissäkään sellaisia taloja ja asuntoja joissa olisi viittä huonetta enempää ellei itse rakenna isoa taloa.
Meillä oli vielä puoli vuotta sitten n. 70 m2 omakotitalo ja kolme lasta, 3,9 ja 11 v. Isommat jakoivat yhden makkarin ja pienin nukkui meidän kanssamme, pienimmän lelut sitten olkkarissa. Suunnitelmissa kyllä oli talon laajennus, sillä kouluikäiset tuntuvat kaipaavan jo vähän enemmän omaa tilaa, vastaan tuli kuitenkin isompi (n. 130 m2 ja 4 h + k) omakotitalo, jossa on meille tilaa nyt riittävästi. Isot lapset jakavat edelleen ison makuuhuoneen, jossa molemmille oma alkovi ja yhteinen " olohuone" , pienin nukkuu vielä makuuhuoneessamme omassa alkovissa ja jahka remontti joskus tulevaisuudessa valmistuu, yhdestä huoneesta teemme työhuoneen. Isot eivät vielä halua omiin huoneisiinsa (keskimmäinen toisinaan pelkää öisin) ja pienin huutelee äitiä välillä yöllä ja helpointa olla lähellä, voi vain vastailla ja rauhoitella.
Aikaisemman talomme olin kyllä hankkinut yhdelle hengelle, sitten sinne tuli mies ja myöhemmin vauva ja heti perään mieheni vanhemmat lapset muuttivat meille, ehkäpä en tarkoituksella olisi sentään niin ahdasta taloa hankkinut viidelle hengelle.. Hyvin kyllä pärjättiin kaikesta huolimatta, ei oma huone ole mikään onnellisuuden tae. Nyt kuitenkin kun on väljempää, esim. lasten kavereita mukavampi ottaa kotiin kun talo ei ratkeile liitoksistaan, ehkäpä voisi vielä haaveilla vauvastakin....
Meillä vaa' assa painaa enemmän turvattu talous (ei ylimitoitettua asuntolainaa, esim. työttömyys ei kaataisi taloutta) ja onpa ylimääräisissä neliöissä enemmän siivoamista ja lämmittämistäkin. Mitään tarvetta ei ole täyttää toisten odotuksia eikä näyttää mitään, riittää, että itse olemme tyytyväisiä :)
Meiltä löytyy tuttavaperhe jossa on kolme kouluikäistä lasta ja äiti perhepäivähoitaja ja asustelevat kaksiossa... Toiset mahtuu asumaan pienemmässäkin.
Oman talomme rakennusaikana asuimme 9kk vuokralla kolmiossa kolmen lapsen kanssa. No kyllä me siihen mahduttiin, mutta kun isommasta muutettiin, niin kyllähän me tietysti helpottuneita oltiin, kun vihdoin päästiin tähän nykyiseen isompaan taloon...
Ihmiset vaan hakee pönkitystä omalle valinnalleen, että ovathan he oikeassa, kun tekevät niinkuin tekevät, ovathan? =) Elä onnellisena omaa elämääsi, ja sääli mielessäsi tai naura partaasi niitä raukkoja, jotka eivät ymmärrä elää omaansa vaan pitää puuttua muidenkin asioihin ; ). Nauti perheestäsi!
Jontteliina
Meillä on iso(mpi) talo ja vain 2 lasta mutta silti joillain tuttavilla ja sukulaisilla on kova tarve laittaa huone järjestyksemme uusiksi. " Täytyyhän lapsilla olla omat huoneet kun ovat vielä eri sukupuolta!"
Ai miksi täytyisi? Kyse on noin 3 ja 7 v lapsista. Lapset jakavat huoneen, jotta äiti saa pitää työhuoneensa ja vierashuone pysyy sille tarkoitetussa käytössä.
Kun joskus lapset itse ehdottavat eroa toisistaan, mietitään tilanne uusiksi. Minulla ja veljelläni oli aikoinaan omat huoneet, mutta mies tulee 8 lapsisesta perheestä :)
kun aloin odottaa toista lasta. Asumme 75-neliöisessä kolmiossa, ja minusta oli ihan luonnollista, että lapset tulevat jakamaan huoneen. Emme edes harkinneet muuttoa! Itselläni ei ole koskaan ollut omaa huonetta, vaan jaoin pikkuveljen kanssa yhteisen huoneen siihen asti kun muutin kotoa. Hyvin tulimme toimeen ja tulemme vieläkin. Mielestäni yhteinen huone opettaa jakamista ja toisen huomioon ottamista.
Moni voi nykyään olettaa tai kysellä toisten asumismuodosta, mutta myös muista asioista. Tuskin ne ihmiset sitä ilkeilläkseen ovat sanoneet tai vaatimuksena. Kun kerrot omat näkökantasi heille takaisin saatte ainakin jutun juurta aikaiseksi:)
Meillä on kaksi lasta (4 ja 1) ja alle 100 m2 kolmio, ja meiltä on jo kyselty että koska vaihdamme isompaan. Mielestäni mahdumme tähän vielä monta vuotta ihan hyvin siten että lapset jakavat yhteisen huoneen.
Itse olen pohtinut ns. sisustusbuumin ja sisustusohjelmien osuutta asiaan. Niissä on usein se 200 neliötä ja lapseton pariskunta -konsepti. Asuntomessuilla huomaa saman, alle 100-neliöiset talot ovat harvinaisuuksia. Sitten ihmetellään millä maksetaan ylisuuret asuntolainat kun " pitää" olla 200 neliötä. Lisäksi on tämä kaikkimulleheti-mentaliteetti, ennen asuttiin ensin yksiössä ja sitten ostettiin huone kerrallaan isompia asuntoja, nyt taas pitää heti kerralla rakentaa se hulppea omakotitalo lähes täydellä lainalla kun varallisuutta ei ole kertynyt aiempien asuntojen myötä.
Meillä puheet on koskeneet autoamme. Meillä 4 lasta ja vasta äskettäin vaihdoimme farmarimalliseen. Monet tuttavamme ovat vaihtaneet isomman auton (farmarimallisen) heti ensimmäisen lapsen synnyttyä. Me pärjättiin ihan hyvin pienelläkin, koska harvemmin lähdettiin koko sakki yhtäaikaa autolla.
Asuntonne kuulostaa kivalta ja toimivalta. Hyvää jatkoa teille!
Tosiaan on yleistä, että lapsiperheiden oletetaan haaveilevan suuresta omakotitalosta - näin ainakin täällä pikkukaupungissa paljon pääkaupunkiseutua pohjoisemmassa. Me asumme mieheni kanssa 68-neliöisessä kolmiossa, ja meiltäkin on udeltu, aiommeko muuttaa suurempaan, kun vauva talvella syntyy. Tässä vaiheessa emme kyllä aio. Itse kyllä olen sellainen, että tavaraa kertyy ja rakastan tilaa. Lisäksi työni vuoksi tarvitsen työhuoneen (tai ainakin rauhallisen työskentelytilan), eli joskus kun äitiysloman jälkeen töihin palaan, pitänee suurempaa asuntoa miettiä.
Olen kyllä edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että sisustusohjelmat, asuntomessut ym. panevat tavallisen ihmisen pään pyörälle, ja " normivaatimukseksi" tulee se 200 neliötä. Ei ole ihme, että julkisuudessa jo puhutaan ihmisten maksuongelmista, kun on otettu ylimitoitettu laina ja korot nousevat koko ajan.
Ihmiset on erilaisia:) Toisille tila ei ole mikään välttämättömyys ja toiset taas haluavat sitä enemmän. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään ehkä enemmän, en tosin haaveile isosta omakotitalosta, meidän 4 henkiselle perheelle mielestäni riittäisi ihan hyvin 4h+keittiö, nyt asumme kolmiossa.
Vaikka meidän asunto on toimiva ja ihan ok ja oma pihakin löytyy niin silti emme tämän kokoiseen asuntoon kolmatta lasta enää hankkisi. Ja tuosta johtuen olen kysynyt ystävältäni joka asuu samassa taloyhtiössä, samanlaisessa asunnossa ja heille on tulossa kolmas lapsi että meinaatteko hommata isomman asunnon. Hänenkin mielestään se oli outo kysymys, minun mielestäni ei. Olin vain kiinnostunut tietämään, miten he tilansa jakavat kun asunto on samanlainen kuin meillä ja meidän mielestä kolmas lapsi tähän on liikaa... Kyse on kyllä ajattelu tavasta.
Olen tietysti kovasti pahoillani jos monet tuntuvat painostavan isomman asunnon hankintaan. Oma mielenkiintoni kohdistuu lähinnä siihen että miten erilailla ihmiset tilansa jakavat ja olisiko meillä jotain opittavaa sen suhteen.