Minkä ikäisenä yksin kotona?

Joissain neuvoloissa on kuulemma 4v neuvolassa kysytty, onko lapsi saanut jo kokeilla hetken yksinoloa kotona sisällä tai turvallisesti ulkoilla hetken yksin. Itsestäni se tuntui todella aikaiselta tuohon yksinulkoiluun - riippuu toki kotipaikasta. Meillä ei kysytty 4v neuvolassa kumpaakaan.



Mutta tuohon kysymykseesi ei varmaan ole mitään suoranaista vastausta. Juurihan tapahtui tulipalo, kun äiti kävi " lähikaupassa" ja alle kouluikäinen lapsi nukkui kotona. Siitä huolimatta osa jättää 3-vuotiaan yksin ja lähtee yöllä baariin. Luulisin, että sinulla ei ole mitään huolta ex:n uhkauksista. 3v on aika pieni, mutta 5v on jo mielestäni hyvinkin " iso" . Riippuen syntymäajankohdasta hän lienee syksyllä menossa jo eskariin. Ja vuoden päästä kouluun. Siinä vaiheessa on pakostakin totuteltava vastuunottoon itsestään.



Meillä viime syksynä kun poika oli 3,5v hän alkoi valittaa siitä, kun " raahasin" hänet mukanani kotiin tullessa postilaatikolle ja sitten vasta kotiin. Aloimme sitten tehdä niin, että päästin hänet ensin sisälle ja menin sitten postia hakemaan. Poika sillä välin riisui ja kävi pissalla. Siinä ajassa ehdin takaisin. Jos jotakin olisi minulle sattunut, niin mieheni olisi kuitenkin tullut aika pian kotiin töistä (max 30 minuuttia). Tuskin meille kummallekin olisi sattunut jotain samaan aikaan. Sen jälkeen olen myös vienyt roskia (sama matka), kirjeen postilaatikkoon (pikkuisen pidempi matka.



Kauppaan en ole vielä lähtenyt niin että poika olisi yksin kotona, vaikka hän itse on sitä mieltä, että pärjäisi (kauppaan matkaa n. 200 metriä). Kaupassa kun ei koskaan tiedä kuinka pitkät jonot on jne. joten 10 minuutin " kipaisu" voi äkkiä olla 20-30 minuuttia itsestä riippumattomista syistä.



Osaako 5-vuotiaasi soittaa puhelimella? Siitä olisi apua, jos hänestä tuntuu, että viivyt liian kauan. Voisi soittaa sinulle kännykkään tms.? Tuo nukkumaan jättäminen tuntuu vähän itselläni huonolta ajatukselta. Jos pojat kuitenkin pelästyvät jos heräävät, eikä sinua näy. Tosin koiranpentu ja sen pissattaminen on kyllä ihan selkeä syy, joka ainakin 5-vuotiaan ymmärrykseen pitäisi mennä, mutta hän on vielä aika pieni ottamaan vastuun 3-vuotiaan peloista ja tekemisistä.



Eli summa summarum: 5-vuotiaan uskaltaisin jättää ilman muuta tuollaiseksi aikaa, mutta 3-vuotiaan kanssa olen vähän epävarma. Toisaalta pojat yhdessä niin siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta itse tunnet pojat varmasti parhaiten ja osaat arvioida heidän kykynsä olla tuon aikaa yksin.

Mä olen koiranpennun pissityksen ajaksi jättänyt alle 1-vuotiaan pinnasänkyyn nukkumaan... Jos mies ei ole kotona, voin ihan hyvin käyttää tenavien nukkumaan mentyä nytkin koiran pikaseen pihalla. Muksut on kohta 2v ja tasan 5v. Isompi on ollut jostain 3-vuotiaasta saakka muutaman minuutin itsekseen ihan hereilläkin ja katsellut vaikka videoita tai lastiksia, kun olen vauvan kanssa käyttänyt koiran pissalla. Ja ihan hyvillä mielin on jäänyt.Tietenkään en ole mihinkään lenkille sitten lähtenyt, mutta kolmannesta kerroksesta alas asti kuitenkin.



Keskenään ovat saattaneet olla esim. sen aikaa (isosisko " vahtii" pikkuveljeä) esim. sen aikaa, että käyn alaovella/autolla tms.



Viime viikolla tyttö oli ekan kerran " yksin" kotona sen aikaa, että kävin viemässä pikkuveljen hoitoon parin kilometrin päähän (autolla). Halusi itse jäädä ja ajattelin olevan sen verran iso, että osaa kyllä itse sanoa, jos haluaa mukaan. Tosin ei ehtinyt lopulta olla kuin pari minuuttia yksikseen, koska isä oli käyttämässä koiraa aamulenkillä ja ehti kotiin heti kun olimme lähteneet, eikä edes ehtinyt lähteä töihin ennenkuin minä tuli jo takaisin, mutta samapa tuo. Tyttö oli varsin ylpeä oltuaan " ihan yksin" kotona :D



Voihan sitä sattua vaikka mitä. Voin vaikka ihan kotona liukastua kylppärissä tai pudota keittiöjakkaralta ja hetkessä virua tiedottomana lattialla. Yhtä yksin ne lapset silloinkin jäisivät...

Itse otan itkuhälyttimen mukaan, kun käyn koiran pissattamassa. Asutaan tosin maaseudulla ok-talossa, joten ei kokemusta miten itkarit toimii esim. kerrostaloalueella, enkä joudu toisaalta kovinkaan kauas ovelta menemään.



Tällaista tasapainotteluahan nämäkin jutut nykyään on, kun harvalla on isovanhemmat tms. naapurissa.

Elikkäs asumme maalla omakotitalossa. Minulla on 5v,4v, ja 1v. lapset. Lähes joka päivä ovat 10-15minuuttia keskenään,yleensä niin että tulee aamulla lastenohjelmia tv:stä tai laitan niitä videolta tulemaan, lähinnä tuota nuorimmaista silmällä pitäen. Vanhimmat leikkivät keskenään. Aamulla käyn täyttämässä lämmityskattilan puilla,ja sama illalla,tosin silloin lapset vanhinta lukuunottamatta jo nukkuvat. Päivällä käyn työntelemässä nuorimmaisen päikkäreille, ja haen postin n.10minuuttia menee aikaa. isommat on olleet sisällä jopa puolituntia keskenään kesällä,kun mies tarvii mun apua töissään,eivätkä ole halunneet lähteä mukaan.. Ulkonakin isommat saavat olla keskenään jos haluavat mennä sinne muuhun aikaan kuin ulkoilemme nuorimmaisen kanssa. eikä tässä oo ongelmaa, tosin pimeällä eivät halua ulos ilman vanhempaa... Esikoinen meneekin jo ensi syksynä eskariin,joten omatoimisuutta on opeteltava.

ekaa kertaa kotiin yksin yli tunniksi. Toki on sen aikaa ollut jo aiemmin kun oon vienyt roskat tms. Hän ei ole halunnut jäädä yksin aiemmin kun olen tarjonnut hänelle mahdollisuutta esim kauppareissun ajaksi vaan mielellään on lähtenyt kauppaan mukaan. Minusta voi jättää tosiaan 5 vuotiaan hyvinkin jo yksin kotiin vaikka puoleksi tunniksi. En välttämättä jättäis meidän 5 vuotiasta poikaa sen pidemmäksi aikaa yksin, kun hän ei osaa vielä puhelinta käyttää. Enkä jättäisi häntä edes isosiskonsakaan kanssa kahdestaan sen pidemmäksi aikaa sillä tappelevat tosi rajusti keskenään melkein koko ajan. Sitten meillä on vielä 2 vuotias ja hänet voisin jättää korkeintaan 10 min isosiskonsa (7,5v) huomaan, mutta en kaikkia kolmea taas keskenään edes siksi aikaa.



Paljolti lapsesta kiinni tämä asia.

Uskon kyllä, että kaikki menisi hyvin, jos mitään epänormaalia ei tapahtuisi. Poika leikkisi leluillaan, katsoisi lasten DVD:tä tms. ihan rauhassa. MUTTA en voi luottaa vielä siihen, että JOS jotain epänormaalia tapahtuisi, miten poika siihen reagoisi. Esim. mitä jos TV syttyisi palamaan kesken katselun. Mitä poika tekisi, jos olisin lähtenut esim. lähikaupassa käymään? Lähtisikö ulos mua etsimään (ja jättäisi oven rappuun auki) vai menisikö sängyn alle piiloon... Toi tulipalo on mun suurin pelkoni ja koska niitä ikävä kyllä silloin tällöin ihmisten kotona sattuu, en niin kauan jätä poikaa yksin kotiin ennen kuin olen varma, että poika osaa toimia oikein sellaisessa tilanteessa. Toki voin hänelle etukäteen kertoa, miten silloin tulisi toimia, mutta en voi luottaa siihen, että poika hätääntyneenä muistaisi, mitä pitikään tehdä!



En usko, että meillä on ennen kouluikää mitään pakottavaa tarvetta pitää poikaa yksin kotona, joten varmaan vasta kesällä ennen kouluun menoa (eli reilun 2 vuoden päästä vasta) aletaan harjoittelemaan yli 5 min yksin olemista kotona. En näe siihen nyt mitään syytä.



Kuopus on 2 v " täystuho" , jota en mielellään jättäisi esikoisen vahdittavaksi edes 5 min ajaksi. Jos jotain tapahtuu (esim. kuopus tippuisi pää edellä sohvalta alas), en halua laittaa 5-vuotiasta " vastuuseen" siitä.

Meillä pojat 6, 4 ja 2 ja eivät ole koskaan olleet n. 2 min pidempään yksin kotona (siis kun haen ulkoa postin tai vien roskiksen). Vanhimmat ovat kerran olleet yksin n. 10 min, kun vein yhden unohtuneen avaimen. Täytyy kyllä tunnustaa että olin koko ajan, jonka olin poissa, ihan paniikissa. Minullakin pelko liittyy noihin yllättäviin tilanteisiin eli esim. tulipalo, jolloin en edes isoimman kohdalla osaa varmasti sanoa osaisiko toimia oikein, vaikka asiasta on kyllä puhuttu. Isoimmat jätän siis pakottavan tarpeen tullen max. 10 min ajaksi yksin, nuorinta en jättäisi niiden vastuulle. Meillä vanhin menee syksyllä kouluun, mutta silloinkin kyllä yritämme aluksi välttää yksin olemista (aamuisin saatan kouluun ja iltapäiväkerhosta haetaan). Ei kyllä edes itse halua olla yksin, on enemmän sellainen arka lapsi joka pelkää monia asioita. Yksin nukkumaan en myöskään jättäisi, koska voin kuvitella että jo se että heräisi ja olisi yksin kotona, olisi lapselle erittäin pelottava tilanne.

ja eilen ekaa kertaa jätin esikoiset, 6-vuotiaat, yksin siksi aikaa kun kävin kuopuksen kanssa lähikaupassa. Kauppaan tosiaan matkaa 150 metriä. Poissaolomme kesti n. 10-15 minuuttia. Kyselin monta kertaa että pärjäävätkö kyllä ja halusivat ihan mielellään jäädä kotiin.



Aikaisemmin ovat toki harjoitellleet myös yksinoloa esim. silloin kun asuimme omakotitalossa ja nukutin kuopusta vaunuissa ulkona, tai kävin kellarissa pesukoneella tms.

Eskari-ikäinen voi varmasti jo harjoitella pienissä erissä. Sitä nuorempien kyseessä ollessa pitäisi kyllä olla vanhemmilla kuulo- tai näköyhteys lapsiin. On kätevä ajatus jättää lapset yksin nukkumaan, mutta mitä jos he heräävät vaikka painajaiseen kun äiti ei olekaan paikalla, tai tapahtuu jotain muuta odottamatonta? Minä hoitaisin koiranpissitykset kyllä ihan siinä kodin vieressä, niin että mukana on itkuhälytin jolloin pääsee sisälle salamana, jos on tarvetta.



Meillä on jo alle kolmevuotiaana esikoinen ollut sisällä yksinään kun olen vienyt pienempää ulos nukkumaan ja välillä nukuttanutkin pitkiä aikoja siellä. Lähinnä silloin tulee kysymykseen se, tuntuuko lapsesta kurjalta olla yksin, koska itselläni oli koko ajan kuulo- ja näköyhteys sisälle ikkunoista, ja sen lisäksi kävin vielä välillä ihan ovelta kysymässä kuulumisia.

eli että myös lapsella on ollut näköyhteys minuun ikkunoiden kautta.

Itse olen sitä mieltä että alle kouluikäisten ei tarvitse olla yksin kotona. Se pari minuuttia voivat olla, niin että näkevät/kuulevat tai pääsevät itse kävellen vanhemman luokse. Eli sen ajan kun vanhempi laittaa vauvan ulos nukkumaan tai hakee postin (no me asummekin omakotitalossa, jossa riittää kun lapsi avaa oven ja kiljaisee).



Meillä ei ekaluokkalaisenkaan tarvitse olla yksin kotona, jossei halua. Aikanaan esikoisen osalta olin itse silloin vielä kotona ja nyt kun toinen menee syksyllä kouluun on sovittu jo miten aikuiset paikalla. Pikkuhiljaa toisella luokalla tulee sitten ehkä yksinolon harjoittelua pakostikin ja silloin 0,5h:kin on alkuun pitkä aika.

Niin sanoo meidänkin kotimaassa, emmekä ole oikeastaan joutuneet miettimäänkään asiaa.



Esikoinen on nyt 7 v ja hän saattaa jäädä yksin kotiin, kun kipaisen kulmakioskilla vajaan 100 m päässä. Ovelta hänellä on minuun näköyhteys halutessaan. 3 v:tä en jätä hänen kanssaan koskaan.



Eikös Suomessa ollut juuri tulipalotapaus jossa lapsi oli yksin kotona ja pelastui täpärästi naapurien ansioista?



Oma ajatukseni on että vaikka riski on pieni, sen toteutuessa seuraukset saattavat olla niin kamalat, etten halua ottaa sitäkään pientä riskiä.

Jos on pakko jättää yksin esim. koiran ulkoilun takia, niin hanki radiopuhelimet, joilla saat helpommin yhteyden kuin kännykällä.

Meidän lapset ovat eskarilainen 6v, 4v ja 1v. En jättäisi heitä yksin kuin juuri siksi aikaa että käyn vaikka viemässä roskiksen pihan laatikkoon tai postilaatikolla. Pihalla isommat ovat kyllä ihan mielellään olleet kahdestaan jo pitkään, mutta aina siten että ikkuna on auki ja kuulen mitä pihalla tapahtuu, ja tulevat usein ovelle koputtelemaan jonkun asian kanssa.



Tänä talvena oli kerran sellainen tilanne että esikoinen oli kipeänä kotona, minä ja 1v olimme myös kotona ja pelkästään 4v oli hoitopaikassa. Olin ajatellut että esikoinen tulisi mukaan hakemaan keskimmäistä tarhasta, mutta hän oli tosi uuvahtanut ja pyysi saisiko jäädä kotiin kun haen vauvan kanssa toisen. Lupasin pitkän keskustelun jälkeen että saa jäädä, hakureissu kestää n. 15 - 20 min. Esikoinen jäi leikkimään ja oli sisällä kun tulin kotiin, mutta kertoi laittaneensa kumpparit jalkaan ja lähteneensä pihalle meitä odottamaan jossain vaiheessa. En odottanut tällaista, olimme nimen omaan puhuneet että pitää odottaa kotona sisällä. Pelästyin tästä, lapsellehan olisi voinut tulla vaikka mieleen lähteä hortoilemaan tielle jolloin hän ei olisi ollut kotona kun tulen - mitähän silloin olisin tehnyt? enkä ole sen jälkeen jättänyt esikoista yksin edes varttitunniksi. Eli voihan sitä sattua jotain odottamatonta mutta myös lapsi itse voi tehdä jotain odottamatonta outoa...



Esikoinen menee syksyllä kouluun eikä hänen tarvitse olla koulun jälkeen yksin kotona. Keskimmäinen ei halua mielellään olla edes yläkerran lastenhuoneessa jos muut ovat alakerrassa. Eli meillä asia on aivan selvä, joskus myöhemmin sitten ehtivät kyllä olla kotona ilman aikuisten valvontaa. Mutta tosiaan, lapset ovat erilaisia ja varmasti on ihan lapsi- ja perhekohtainen tämäkin juttu.

Sitten eskarisyksynä jäi ensimmäisiä kertoja kotiin esim. lyhyen kauppareissun ajaksi tai siksi aikaa kun vanhemmat lähti käymään koirapuistossa. (lapsi ei halunnut mukaan). Nekin ajat olivat jotain 30 minuuttia. Eskarivuonna muutenkin aloitettiin harjoittelemaan yksin oloa aina pikkuisen pidentämällä niitä aikoja. Ekaluokalla " harjoittelu" olisi ollut jo myöhäistä, koska lapsi oli aina koulun jälkeen 2-4 tuntia yksin kotona, ennen kuin vanhemmat tulee töistä, eli silloin yksinolon piti sujua jo hyvin. Meillä tyttö tosin on ollut hyvin omatoiminen eikä ole arastellut ollenkaan yksinoloa.



MUTTA jos minulla olisi silloin kun tyttö oli 5-vuotias vielä 3-vuotiaskin lapsi, niin en olisi antanut heidän jäädä kahdestaan. Yhdessä niitä hulluuksia kuitenkin keksiivät enemmän, kuin yksinään.

Mielestäni tuon ikäiset lapset voi jättää yksin roskien vientiä tai postilaatikolla käyntiä varten. Mutta koiran ulkoiluttaminen on pidempi projekti, en jättäisi yksin. Vielä vähemmän nukkuessaan, koska silloinhan he todella hätääntyvät jos herätessään et ole kotona! Itse käyn roskiksella ja postilaatikolla 5 v tytön puuhatessa omiaan. Kerran tyttö katsoi niin intensiivisesti lastenohjelmaa, ettei hän kuullut kun sanoin meneväni postia hakemaan. Palatessani 1 minuutin kuluttua itkevä ja täysin hätääntynyt lapsi etsi minua ympäri asuntoa! Nyttemmin siis otan kunnon katsekontaktin, kun kerron meneväni minuutiksi ulos. Ei hänelle mitään traumoja tosta yhdestä kerrasta jäänyt, aivan tyynesti suhtautuu asiaan.

Eli meillä käytännössä varmaan ekaluokalla tai sitä edeltävänä kesänä aletaan harjoitella yksin olemista. Eikä eskarilainen ole vielä moista osannut halutakaan. Minusta siis sitten voi olla yksin kun pystyy itse hakemaan apua esim. puhelimella soittaen jos joku hätä tulee. Ja ensin tietysti pitäisi hankkia se puhelinkin.



Lapset olivat viime kesänä (silloin 4 ja 5 v) kyllä siten yksin kotona, että olin itse pihalla mutta ovet auki ja kuulo- ja näköetäisyydellä. Ja toki postilaatikolla 30 m päässä käyn. Mutta tätä en laske yksin olemiseksi. Koiraa meille ei ole sen vuoksi vielä hankittukaan, että en voi lapsia jättää pissalenkin ajaksi yksinään kotiin.

Ei voi sanoa että sen ja sen ikäinen, vaikkapa 7 v juuri syntymäpäivänään kuin naps olisi valmis olemaan yksin.



Riippuu niin paljon tilanteista, lapsista ja tavoista. Jokainen vanhempi tuntee omat lapsensa ja siitä pitää lähteä.



Meillä lapset on olleet varsin pienestä muutaman minuutin jaksoja yksin (roskat, pyykit tms). Esikoinen oli 2v 8 kk kun kuopus syntyi ja kyllä taisivat heti sinä talvena olla sen viisi minuuttia yksin (vauva nukkui ja esikoinen esim katsoi elokuvaa) kun juoksin pyykkituvalla heittämässä pyykit koneeseen.



Koiranulkoilutuksessa on juuri tuo keskeinen ongelma, että lasten pitäisi osata löytää sinut jos hätääntyvät esim herätessään. Ymmärrän myös ideasi siitä että koira olisi helpompi ja nopeampi ulkoiluttaa yksin kuin lasten kanssa. Toisaalta aamulla on kovin vaikea arvioida milloin lapet heräävät. Lapsille on pakko kertoa että käyt koiran kanssa ulkona heidän nukkuessaan ja siitä voi olla se seuraus että lapset alkavat pelätä ja jännittää yksinäistä hetkeä ja heräävätkin normaalia aikaisemmin. Odota vaan, mitä koiran aamuiset äänetkin saavat aikaiseksi...



Radiopuhelin on yksi hyvä vaihtoehto, sitä osaa käyttää 3 vuotiaskin, toisin kuin kännykkää. Silti 15 ulkoilu, saatika lenkki koiran kanssa tuskin on mahdollinen niin että jätät lapset yksin.

ja nyt ikää 4,5v. Ennan eskari-ikää en anna ollakaan. Toisella lievää motorista ylivilkkautta enkä tiedä mitä täällä tapahtuisi. Asumme 3.kerroksessa enkä lähtisi viemään roskia enkä käymään varastossa yms. En ehkä tuota toistakaan jättäisi. Meillä tosin ikäistään vahdittavampi lapsi, mutta myös kaksosuus lisää riskejä. En olisi muutenkaan valmis jättämään heitä vielä yksin, kaikki riskit pelottaisivat. Korostan vielä, että lapsikohtaista hyvin paljon, mutta ei alle 4v kyllä meilestäni ole vielä kovinkaan iso yksin jäämään.

oli ekan kerran yksin kotona kesällä, kun sitten syksyllä aloitti ekaluokan. Se oli eka kerta, kun halusi yksin jäädä kotiin. Pelisäännöt oltiin hiottu kuntoon, eli mitä toimitaan, jos jotain sattuu ja esim. olimme sopineet pojan kanssa ettei yksin ollessaan nouse keittiöjakkaralle tai käytä mikroaaltouunia jne... Kaikki sujui todella hienosti ja nyt poika on jo kakkosella ja koskaan ei ole ollut ongelmia. Poika oli ekan kerran yksin kotona omasta tahdostaan eli siihen asti odotimme.



Kuopus on reilun 3v ja vielä en uskaltaisi heitä jättää kaksistaan esim. kauppareissun ajaksi. Postilaatikolla toki uskallan käydä ja naapurista voisin hakea vaikka jauhoja lainaan, mutta pitemmäksi aikaa en heitä vielä tohdi jättää - pojat kun ovat poikia ja vaikka kilteiksi heidät luokittelen, koskaan ei tiedä mitä keksisivät... ;)