Onko se nyt sitten vain ostettava jumppapuku...?
3-vuotias tyttäreni käy naperojumpassa. Alkuun kahdella tytöllä oli jumppapuku päällä. Toisella näistä tytöistä oli harvoin edes trikoita alla ja välillä puoli takapuolta loisti jumppapuvun alta. Mielestäni jumppapuvut eivät vain jotenkin näyttäneet kovin kivoilta noin pienillä ja ajattelin, että meille ei ainakaan pariin vuoteen sellaista osteta. Vaikka olen oppinut käyttämään mekkoja tytölläni, en oikein haluaisi korostaa tyttöyttä, vaan pyrkiä kasvattamaan tyttöä samalla tavoin kuin kasvattaisin poikaakin ja miellän pukeutumisen osaksi tätä ajattelutapaa. En esimerkiksi innosta prinsessaleikkeihin ja leluina on yhtä lailla traktoreita, autoja, nukkeja jne, käydään yhtä lailla " poikamaisissa" kuin tyttömäisissä tapahtumissa yms. No tämä tästä ajattelutavastani, mutta jotenkin jumppapuku mielestäni erottaa liiaksi tytöt pojista jumpassa ja itse haluaisin ajatella lapset lapsina siellä.
No nyt edellisessa jumpassa huomioin, että noin 80% tytöistä oli jumppapuku! Ei siinä sinänsä mitään, mutta samalla huomioin, että kaksi tyttöä jumppapuvuissaan selvästi alkoivat syrjiä tyttöjä, joilla ei ollut jumppapukua. He jättivät esimerkiksi leikkiensä ulkopuolelle eivätkä ottaneet parikseen ilman jumppapukua olevaa tyttöä. Tyttäreni yritti juosta näiden kahden tytön kanssa yhdessä, mutta he eivät huomioineet häntä millään tavoin, pitivät vain keskenään hauskaa. Nämä huomiot tein ennen jumpan alkua. Lähdin asioilleni, kun jumppa alkoi, joten en tiedä, miten ohjaajat veivät tuntia.
Jumpan jälkeen jäin miettimään, että onko minun nyt sitten ostettava tytölleni jumppapuku, ettei hän jää jo näin pienenä ulkopuoliseksi ja tule siksi torjutuksi. Tuntuu pahalta, kun näin, että tyttöni olisi niin mielellään touhunnut yhdessä noiden muutaman tytön kanssa, mutta häntä ei mukaan otettu. Jumpassa on toki muitakin lapsia, mutta pelkään, että menevätkö muutkin jumppapuvussa jumppaavat tytöt pian näiden kahden mukaan. Tyttöni ei ole itse kertaakaan maininnut mitään jumppapuvusta, se ei kai ainakaan vielä ole hänelle tärkeää. Hän nauttii itse jumpasta ja jumppaan menosta, vaatteet ovat täysin sivuseikka.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Olisiko vain yksinkertaisempaa sen enempää ajattelematta hankkia jumppapuku, kun nyt kerran selvällä enemmistöllä tytöistä sellainen on?
Kommentit (13)
tyttäreni ei ollut ainoa, joka torjuttiin, vaan myös pari muuta ilman jumppapukua ollutta tyttöä ei päässyt heidän mukaansa. Sen sijaan muutama jumppapukuinen pääsi heidän leikkiinsä. Toivottavasti vedin hätäiset ja väärät johtopäätökset, mutta asia kyllä mietityttää... Ehkäpä seuraan seuraavalla kerralla koko jumpan.
Kiitos kommentista! Lisääkin saa tulla!
Minulla pisti silmiin heti alussa tämä asetelma, että suurimmalla osalla tytöistä oli " hörselöjumppapuku" ja lähes kaikilla vaaleanpunainen. Siis tuntui, että salissa näki vain vaaleanpunaista. Tuttavallani on tyttö tässä ryhmässä ja heti ensimmäisen kerran jälkeen tyttö alkoi haluta myös vaaleanpunaista jumppapukua... se tuntuu olevan pienille tytöille tosi tärkeä asia.
Meidän tyttö aloitti vuosi sitten syksyllä jumpan, 2 v 9 kk iässä. Ja kyllä, vaaleanpunaisessa jumppapuvussa asiaankuuluvin hörhelöin, alla jumppatrikoot. Harrastuksen jatkuessa hankittiin myös muutama erivärinen jumppapuku.
Meidän tyttö on ajoittain todellinen prinsessa, mutta esim. autot kuuluu lempileluihin, ja joulupukilta toivoo lisää Prätkähiiriä edellisten lisäksi. Tytöllä on paljon sinisiä vaatteita, on Turtles-paitaa, jne. Niiden vaaleanpunaisten lisäksi siis.
Meillä ei ole mitään sen suurempaa ideologiaa lastenkasvatuksen suhteen. Tyttö saa rauhassa olla tyttö ja tykätä vaaleanpunaisista hörhelöistä jos ja kun haluaa, mutta kun hän pyytää jotain ei-tyttömäistä esim. synttärilahjaksi tai joululahjaksi, niin niitä hän myös saa. Me emme määrää mistä hän saa tykätä ja mistä ei.
Tuskin lastenjumpassa mitään jumppapukumafiaa on, joka syrjii raa' asti kaikkia niitä joilla ei jumppapukua ole :D Jos oma tyttösi ei jumppapukua pyydä, niin älä osta sitä. Mutta jos pyytää, niin osta. Mun mielestä asiassa ei ole sen suurempaa ongelmaa. Ja kaikki lapset eivät ole toistensa parhaita kavereita, vaatteista viis. Kiusata ja syrjiä ei tietenkään saa, mutta onhan se ymmärrettävää että esim. päiväkotikaverit tai pihakaverit on kavereita myös jumpassa.
Menee hieman OT, mutta joskus mua ärsyttää se, ettei tytöt enää saisi olla tyttöjä. Monessa tytössä on sisäsyntyisenä mieltymys kaikenlaiseen vaaleanpunaiseen, prinsessajuttuihin, nukkevauvoihin jne, enkä näe siinä mitään pahaa. Ei ole häpeällistä olla tyttö, eikä tykätä ns. tyttöjen jutuista. Ja siinä, että JUMPPAtunnilla on JUMPPApuvussa ei ainakaan ole mitään kummallista, kuten ei siinäkään että ollaan uimahallissa uimapuvussa, laskettelurinteessä lasketteluvaatteissa, jne...
Minä olen ohjannut alle kouluikäisille lapsille kansantanssia. Minulle ensimäisenä tuli mieleen että nämä jumppapukuiset tytöt on tuttuja toisilleen jo entuudestaan. Ovat naapurita tai kavereita jo päiväkodissa tms. Tytöillä tulee jo melko pienenä parhaat kaverit joiden kanssa leikitään muita ei silloin huomioida oli tällä mitä tahansa päällä. Toisilla tytöillä tämä piire on uskomattoman vahva. Lienee myös osaksi kasvatuksen tulosta ja kestää aikansa opettaa tällainen lapsi ryhmän jäseneksi.
Toki jos lapsesi itse toivoo ja hinkuaa jumppapukua niin hankit sen sitten hänelle. Mutta ostat puvun lapsen toiveesta et muiden painostuksesta. Siinnä joutuu vain ojasta allikoon kun lapsi oppii maagisen lauseen toimivuuden " mä haluun kun muillakin on!"
Lisään vielä että myös tytölle tyttönä olo on tärkeää. Ne vaaleanpunaiset prinsessa jutut on toisille hirmuisen tärkeitä. Minusta vanhemmat ei saisi määrätä lapsen luonnetta vaan lapsen tulisi itse päättää omista lempiväreistä, ruuista, leluista jne. Itse tykkäisin lapsilla reippaista kirkkaista väreistä keltaista, vihreää, punaista jne. Minun esikoinen inhoaa yli kaiken kirkkaan keltaista. Hän tykkää liilasta, vaaleanpunaisesta... Toinen tytär sitten rakastaa keltaista mutta tykkää myös prinsessa väreistä. On asioita mitä vanhemman on pakko määrätä ja päättää ja asioita joita lapsi saa valita oman mieltymyksen mukaan. On turhaa ostaa keltainen paita lapselle joka huutaa ja potkii kun ei sitä päälleen halua tai nukkekoti tytöille joita se ei yhtään kiinnosta. Tämä siis vain omasta kokemuksesta neuvona tai tarinana =).
nuttu ja isojen tyttöjen huoneen kirjahyllyn päällä odottamassa oleva nukkekoti jos nuo pienet tytöt siitä joskus kiinostuvat.
jos se johtaa syrjimiseen, niin se on ikävää. Kiitos vastauksista!! Voi tosiaan ihan hyvin olla, että nämä kaksi ovat kavereita ja teen tästä nyt suuremman numeron kuin se onkaan. Omalle lapselleen vain haluaa aina parasta eikä haluaisi mitään ikävää (pakkohan sitäkin tietysti on joskus kohdata). En ole tiukkapipoinen kasvattaja eli jos lapsi itse haluaa prinsessajuttuja ja vaaleanpunaista, niitä sitten hankitaan, mutta olen yrittänyt kasvatuksessa välttää sitä, että itse vanhempana toisin nämä lapsen ajatteluun. Tyttöni saa tietysti olla tyttö ja mekkoja löytyy nykyään paljonkin, kun hän itse haluaa niitä usein pitää :-) Uskon kuitenkin, että sukupuolisuus ehtii tulla myöhemminkin enkä haluaisi heti pientä lasta ohjeistaa olemaan tyttö kaikkine tyttömäisyyksineen. Ei kai siinäkään ole mitään pahaa?
Tyttö ei tosiaan ole maininnut jumppapuvusta kertaakaan, joten ehkä noudatan tässäkin kasvatukseni ohjenuoraa enkä itse johdata jumppapukukulttuuriin. Tosin jos syrjimisepäilylleni tulee lisäpontta, joudun kyllä kovasti miettimään uudelleen...
samoin kuin uimahallissa uimapuku.
Jumppapuvun alla meillä on trikoot, näyttää mielestäni siistimmältä ja lämpimämmältä.
Mutta eikai se torjuminen todellakaan siitä voi johtua, vai voiko?
En kyllä ihan tarkkaan ehtinyt lukemaan alustusta, mutta miksei voisi olla harrastusten mukainen pukeutuminen jos harrastus on säännöllinen? Jos käy silloin tällöin, en ymmärrä miksi jummpapukua pitäisi ostaa, mutta jos käy kerran viikossa, puku on kiva ja myös tapa siirtyä aiheesta toiseen, eli jumppapuku auttaa siirtymään keskittymään opettajan neuvoihin, näin ainakin minä olen huomannut.
Ja jumppapuku on sitten meillä käytössä kotonakin, kun tanssitaan tai jumpataan....
mmm...aika kurja juttu. Lapset tosin ovat julmia. Jos minulla olisi tyttö(on poika) ja laittaisin hänet jumppaan, ostaisin ilman muuta jonkun kauniin jumppapuvun ja tossut. Tietenkin tytöthän käyvät jumpassa varmaan osaksi siksi että saa pitää tuota kivaa pukua ja kuuluvansa johonkin...niin ja tietysti vaaleanpunaisen. Eli mars mars ostoksille
niin sitten ostaisin, kuten muutama muukin on sanonut. Ihan hyvin voi muuten jumpata trikoissa/verkkareissa ja t-paidassa. Meidän tyttö kävi myös jumpassa keväällä, oli silloin täyttänyt kolme v. ja ryhmässä muilla tytöillä oli jumppapuvut. Ensin ajattelin, että nyt se pitäisi hankkia (ja onhan ne ihan söpöjä) mutta kun tyttö ei tuntunut mitenkään huomaavan että on eri lailla pukeutunut kuin muut, niin ei sitten tullut hankittua. Meidän tyttö ei ole juurikaan kiinnostunut prinsessoista, hörheloistä, hameista käyttää lähinnä farkkuhametta jne. niin se jumppapuku ei todellakaan ollut niin tärkeä.
Me käymme myös kerran viikossa jumpassa ja ryhmä on 2-3 vuotiaille. Lapsia on noin kymmenen ja puolet tyttöjä ja puolet poikia. Ainoastaan jumppaohjaajan tytöllä on jumppapuku, kaikilla muilla lapsilla on shortsit ja T-paita tai ihan vain trikoohousut ja T-paita. Oma 3-vuotias tyttäreni haluaa aina shortsit ja T-paidan. Myös päiväkodin jumppatunnilla he käyttävät T-paitaa ja shortseja.
Jumppaohjaajan tyttö on oman tyttäreni kaveri, mutta silti meidän neiti ei ole vielä pyytänyt jumppapukua enkä ole kyllä vielä tarjonnutkaan. Meidän neidille on tärkeätä, että on valkoiset urheilusukat jalassa :)(jumppatossujen alla).
Ja tosiaan nämä keskenään pareja muodostavat tytöt saattavat hyvinkin olla kavereita jumpan ulkopuolellakin.
Ymmärrän kyllä ajatuksiasi tytön kasvattamisesta. Meillä on ollut vähän samanlaisia periaatteita esim. hankitaan sukupuolineutraaleja vaatteita, sekä ns. tyttöjen että poikien leluja (en edes pidä käsitteistä tyttöjen ja poikien lelut) jne. Ensimmäisenä olen joutunut tinkimään tuosta vaatetusperiaatteesta tytön itsensä vaatimuksesta. Eli siinä kolmen vuoden iässä kieltäytyi pukemasta vaatteita, jotka ovat ns. poikavärisiä, jolleivät sitten olleet selkeästi tyttömäisiä (esim. röyhelöitä tai kimalteita). Ajattelin, että tytöllä on oikeus omiin mieltymyksiin pukeutumisen suhteen ja vähitellen lopetin niiden omaa silmää enemmän miellyttävien sukupuolineutraalien vaatteiden (jotka muuten ovat kiven alla) ostamisen.
Muutenkin 3-4 -vuotiaana tytölle on tullut kova halu korostaa omaa sukupuoltaan ja se on minusta tärkeää oman sukupuoli-identiteetin kehittymiselle, enkä halua sitä missään nimessä häneltä kieltää. Muutenhan lapselle voisi tulla sellainen olo, että tyttönä oleminen on jotenkin huono juttu. Prinsessaleikit ovat tärkeitä, päiväkotiin haluaa ehdottomasti laittaa hameen tai mekon, ei housuja, kotileikeissä haluaa aina olla äiti (joskus sitten leikeissä on kaksi äitiä, jos leikkii toisen tytön kanssa). Toki joskus oikaisemme hänen käsityksiään, jos vaikka jotain lelukuvastoa selatessaan huomaa vaikkapa jonkun paloauton ja sanoo, että tuo on poikien lelu, sillä ei voi tytöt leikkiä. Silloin kerromme, että tytöt voivat leikkiä ihan kaikilla samoilla leluilla kuin millä pojatkin.
Entäs sitten ne lelut? Joskus kyllä leikkii esim parkkitalolla, jolloin hänellä on autot nimeltä " Roosa" ja " Anna-Maija" , joista toinen menee ensin hissillä yläkerrokseen ja huutelee sitten sieltä " Anna-Maija tule tänne!" . Tai sitten barbiet laskevat parkkitalon ramppeja pitkin " vesiliukumäessä" . Merirosvolaivan merirosvot kuljettavat prinsessan eläintarhaan. Dinosaurusperhe syö yhdessä aamupalaa. Eli leikit ovat hieman erilaisia kuin jos pojalle antaa vastaavia leluja.
Kun aina sanotaan, että " pojat ovat poikia" , niin annetaan nyt sitten tyttöjenkin olla tyttöjä!
P.S. Meidän tytöllä on jumpassa jumppapuku ja on siihen kovin ihastunut.
joten ehdottomasti heti ekalle tunnille jumppapuku !
terkuin kolmen ihanan ja fiksun tytön äiti
että mikään ostamasi röyhelö tai vaaleanpunainen vaate muuttaisi tyttösi persoonallisuutta pysyvästi. Jumppapuvut ovat nättejä ja söpöjä, niitä ilman pärjää hienosti myös, eikä tyttönä olemisessa ole mitään häpeällistä (=ei tarvitse tarkoituksella olla " sukupuoleton" = unisex)...
Ainakin jos tyttö itse jumppapukua toivoisi, ostaisin hänelle sellaisen...
Meillä kuopustytölle on hankittu paljon nättejä tyttöjen vaatteita, mekkoja, jumppapukuja, vaaleanpunaista... itse sai valita eskarirepun ja tossut, tossut ovat mustat spiderman kuvioiset samoin reppu musta-punainen spiderman reppu, hameita tai mekkoja ei suostu käyttämään kuin hetken juhlissa pakotettuna... farkut on in, mutta paidat saa olla vaaleanpunaisia ja söpöjä ja jumppapukukin kelpaa... lempileluja ovat autot... että ota noista sitten selvää :-) Ei ole muuttunut " prinsessaksi" äidin hyvistä yrityksistä huolimatta ;-)
Näit muutaman hetken ja siitä teit tuollaiset pääätelmät. Voivat toki olla oikeat, mutta ihan noin heppoisin perustein en muuttaisi aiemmin hyväksi kokemaani päätöstä.
Voihan olla että " jumppapukutytöt" joiden seuraan tyttösi halusi olivat muutenkin kavereita ja vaikka tytölläsi olisi ollut millainen asu tahansa olisi hänet torjuttu.