♥UUTEEN VIIKKOON SYYS-04♥

Pitkästä aikaa palstalla. S-postia olen aika aktiivisesti lueskellut, mutta palstailu jäänyt viime aikoina vähemmälle. On ollut sen varran henk.koht. tapahtumia viime aikoina, etten ole viitsinyt tänne kirjoitella. Tunnistamisen pelossa ehkä. Aika moni tuttu kun tuntuu näitä sivustoja lueskelevan. :)



Oman jaksamisen kanssa on ollut vähän niin ja näin. Täytyisi varmaan hankkia se kirkasvalolamppu. Siinä olisi iloa perheelle, kun migreeniherkkä äiskä aloittaisi päivän kirkasta valoa tuijotellen...



Murheenmannaryynejä on mm. minä, Nasu, minä, yleinen ankea taloustilanne ja minä. Mies on onneksi aika ihana.



Täältä oman navan (-) keskeltä päättää Ampi



En enää edes muista aikaa, jolloin napa vielä oli (.)

Eipä tahdo täälläkään löytyä kirjoitusintoa, tai jos löytyy, niin töissä ei aina onnistu.



Eli böö vaan:) Tsemppiä kaikille!



T: Ynis

Ihmiskoe menossa. Äidille. Pikku-Myy herättää tunnin välein, kaksi tuntia ois jo pitkä unipätkä. Bonuksena aamut alkaa viideltä. Vähän väsyttelee. Päivät vielä menee, mutta illat yhtä isoa haukotusta.



Neidolla ikää nyt tasan 8kk :O Tänään nähtiin ensimmäinen konttaus. Täsmällinen neiti. Myös korvikemaidon maistelu aloitettiin, tuntuu jäävän imetyksen jälkeen janoiseksi. Hyvin Tutteli maistui. Kohta äiskä pääsee baanalle - tai vaikka ees leffaan :)



Kirkasvalolamppu vois tosiaan olla hyvä juttu. Tai talviunet! Herättäkää maaliskuussa.



- tea -

Iltavillit kuuluu olevan tuolla alakerrassa, selvitelkööt mies niitä siellä. Minä en nyt jaksa.



Voisin myös liittyä niihin elollisiin, jotka nukuvat koko talven ja heräävät sitten pirteinä keväällä. Kolme vuotta valvomista tuntuu edelleen vanhan ja vaivaisen kropassa. Eikä kiristyvä työtilanne tuo helpotusta ollenkaan. Ahdistaa ja väsyttää. Eikä itkukaan ole kaukana...



Jatulle kommentoin sen verran, ettei työmammalla ole juurikaan aikaa ystävyyssuhteiden ylläpitoon... Mutta onneksi tosiystävät sen ymmärtää. Itse peräänkuulutan myös parisuhdeaikaa, josta olen viimeiset vuoden vain haaveillut...Ehkä joskus meilläkin.



Jotenkin on taasen sellainen olo, että tämä valitusvirsi saisi loppua. Tuntuu ettei minulla ole monestikaan enää mitään positiivista sanottavaa. Potkaisette minut pian pöpelikköön tästä porukasta. Toivottavasti ei, sillä olette melkoinen voimajoukko ja henkireikä!



Mutta ihanan lumista pakkasiltaa kaikille täältä talven keskeltä! Käytiin äsken T:n ja Neitin kanssa ulkoilemassa. Lapset oli tosi riemuissaan rattikelkkakyydistä! Silmät ja suut oli yhtä hymyä :)



Mimmu ja lapset x3

Mimmu, et sinä ole ainoa josta tuntuu omat jutut aina valitukselta. Jos mua ei ole tähän mennessä potkittu pellolle, niin ei sitten ketään:)



Mutta totta on, ettei aikaa ystäville jää kovin paljoa. Eikä energiaa. Ollaan kavereiden kanssa naurettu, että nähdään aina lasten synttäreillä ja pikkujouluissa. Se on tätä elämää, mutta aika kuluu ja tosiystävät kyllä säilyy. Lasten kasvaessa tilanne taas muuttuu.



Nyt tää lähtee nukkumaan (tai valvomaan)...



T: Ynis

Enkelille kovasti jaksamisia! Samoin Tealle, Mimmulle ja muille väsyneille!



Tea. Heräilyä on tainnut olla jo ennenkin, ettei johdu korvikkeesta? Siis siitä,ettei se sopisi.



Oltiin tänään kaverin luona kylässä. ihmeen kivasti meidän lapset leikki siellä. Ruokakin saatiin ja " kahvit" päälle :) Kyseessä mun nuoruudenystävä, jonka kanssa ei olla oltu aikoihin juurikaan tekemisissä, mt nyt koitetaan taas uutta aloitusta.

illalla olin jumpassa ja mies kokouksessa. Appiukko tuli lapsenvahdiksi. Hirvenlihojakin tuossa taas laiteltiin.



Huomenna taas neitin kerhoon vienti. kaappien siivous yhä suunnitteluasteella ;) tai eihän siitä kauan oo, kun viimeks järjestelin, mutta tuntuis olevan taas tarvetta.



Kauniita unia!



T@hti

Pikaisesti tulin kurkkaa :)



Enkelille jaksuja **

Teukkiksen Myylle unihiekkaa***

Mimmu antaa tulla vaan,hyvä kun jotai luettavaa :)



Mulla on ihan tyhmätyöviikko ma töitä ti vapaa ke töitä to vapaa yms

noh vois olla tietty huonomminki ettei olis vapaata ollenkaa!!

;)



Kirpulla on ensimmäistä kertaa elämämänsä aikana (1v3kk)

kakkimus kovalla!!(Hilmallahan oli ihan vauvasta vyöhyketerapiaan saakka,ei ole ollut ikävä...)

Kirppunen ollut ihan raasu,sylissä vaan ja näyttää pyllyä:" kakka"

Eikä mitää tulosta :((

Kun se ei suostu syömää mitää hevi osastoa,ei puuroa yms

niin olenki odotellut tätä..

Miten niin kuin yö ja päivä mun lapset?

Hilma eläis iha pelkillä " rehuilla" !!



Ok nyt tää lähtee nukkuuu



aaah ihanaa muute lunta********

Tää tykkää!





Ramika ja Irmat



ainiin

Hyvikset ;)))

Lähettäkää sitä lunta tännekin! Täällä on joko pakkasta ja ei lunta, tai lunta ja niin lämmin että se sulaa hetkessä pois. Niiiiin kovasti Motin kanssa lunta odotellaan!



Voimia väsyyn Enkeli, Tea, Mimmu! Ja sitäpaitsi, yhdyn Ramikaan, parempi valittaa, kuin olla kokonaan hiljaa, kun ei täällä enää luettavaa oikein ole.



Mä en ymmärrä edelleenkään tuota Myyn ikää. Ajatuksissani Tealla on vieläkin ihan pieni nyytti:).



T@hden kanssa ollaan melkein oltu sunnuntaina samassa paikassa, me muutettiin suunnitelmia ihan viime tingassa:).



Aamulla Motti oli todella väsynyt, yritin herätellä ja puin jo vähän päällekin. Otin sitten syliin, sellaiseen vauva-asentoon ja siinäkin toinen vain nukkua tuhisi vaikka kuinka pitkään. Eihän sellaista raaskisi herättää! Tuli kyllä sellainen haiku niitä ihania aikoja kun kaikki oli vielä yksinkertaisempaa. Minulle henkilökohtaisesti kotona olo oli helpompaa, inhoan tätä loputonta kiirettä. Kaipaan niitä päiviä, kun ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Enkä ole sopeutunut vieläkään siihen, että joku muu hoitaa Mottia. Jotenkin tuli vain kamala olo kun luin uusimmasta meidän perhe lehdestä ex-lastentarhanopettajan näkemyksiä päiväkodista.



Mutta nyt töiden pariin,



Aavis ja Mottikin

Vapaa-päivä töistä :) Jatulle jaksamista työhön, rankalta kuulostaa sun työpäivät.



Enkelille helpotusta elämään, olisi jo totisesti aika. Onnea kortista, muistan kun ite lähdin ekaa kertaa omalla autolla ajamaan (vanha Fiat Uno) siitä ei meinannu tulla mitään. Oli vähän toista ajella autokoulun uudella Avensiksella kuin Uuno rottelolla. En löytänyt ykköstä siitä ja auto sammui miljoona kertaa valoissa, se oli kauheeta. Kerran ajoin töihin asti kässäri päällä ja ihmettelin kun auto ei kiihdy:)

Sitkeesti vaan ajelet aina kun mahdollista, niin totut teidän autoon :)



Mimmu älä luule että meistä pääset :) Jos mieltä painaa, niin antaa tulla vaan.



Typyläisen elämä on ollut vaikeeta viime päivät. Kun hälle sanoo jostain, niin vastaus on useimmiten: pälä pälä tai pissikakka... ja voi kun äiti riemastuu. Yhteistyö ei suju oikein missään muodossa. Veljensä kanssa taistelee alvariinsa jostain. 12 vuotiaskin voi olla raivostuttava, ärsyttää siskoaan ja vänkää jotain juupas eipä juttua typyn kanssa vaikka tunnin että sais viimeisen sanan. Typy yrittää omia esim kaikki postissa tulleet lelulehdet itselleen ja hänen mielestään isoveli ei niihen saisi koskea. Uskottelen itselleni että tämä on vain jokin vaihe.... taas kerran.



Hilu

Aavis, mennään sit yhdessä johonki terapiaan. mäkään en käy Facebookissa, eikä tulisi mieleenikään laittaa omaa kuvaa tai nimeä sinne. Ne ihmiset ketä tarvitsen, on jo mun elämässä ja näin on hyvä.



Hilu

Samoilla linjoilla, en kaipaa vanhoja tuttavuuksia. Uusia ehkä:) On kovin teennäinen olo, jos törmääkin vanhoihin luokkakavereihin tms.



Mutta ehkä joku kerta vilkaisen mikä on homman nimi:)



T: Ynis

Ryhmäterapiaa kera syysmammojen!:D



Se on jo todellista kuntoutusta:)



Aavis ja kahvitauko

Ah, pieni nukku-ukko koisaa sängyssä, kahvi tuoksuu kupissa ja Fazerin salmiakkisuklaalevyä puolet jäljellä, valmiiksi pilkottuna. Ei vois enempää toivoa kenkään. (Siis ei niinku poposeen vaan niinku esim. mä tai sä.) Käytän nykyään usein köyhän miehen tummaa paahtoa Presidentin vastaavan asemesta. Kun kahvi on seisonut tunnin pannussa, on fiilis jotenkin kivan mannermainen ihan ilmatteeks. Kätsyä.



On ollut vähän siivousmielialaa ilmassa. Mies imuroi ennen töihin lähtöään ja minun olisi tarkoitus hoitaa viimeistely. Ei ihan briljanteimpia puoliani. Toiset palkkaa kotiin siivoojan, mutta minä voisin ilomielin palkata viimeistelijän. Koti näyttää aina vain puoliksi siivotulta. Viimeistelijä voisi tulla esim. Helinä-keijun olomuodossa lentelemään kotiimme ja koskettelemaan epämääräisiä kohtia pienellä kultasauvallaan. Pieni valo vain pörräisi hetken ympäriinsä ja tsadaa - kotimme olisi kuin Lumikin jäljiltä. (Joo-o, Disney on pop.) Samalla voisin tuijotella tuota valoilmiötä ja säästää sen sata euroa, joka muuten kirkasvalolamppuun tärvääntyisi. Ja lopuksi Helinäinen kopauttaisi minua nuppiin, kupoli alkaisi sädehtiä ja aivot huutaisi hoosiannaa. Kerrankin ajatus olisi kirkas kuin mäkkärin mainosvalo. Mitäs sanotte, oisiko jollain Helinän numeroa? Täytyy varmaan soittaa 020202 ja kysyä Helinää. Onko se muuten Helinä Pan vai pelkkä Helinä? Tai ehkä Helinä Keiju. Kysyvät kuitenkin ennen yhdistämistä.



T. Ampi



Pahus, kahvi jäähtyi. Mannermaista kylmänä. Patentti eniten tarjoavalle.

Facebook. Tälläinen pälä-pälä tyyppi kun olen, niin ahkerallä luurinkäytöllä vanhat ystävyyssuhteet ovat säilyneet. En halunnut liittyä yhteisöön, johon laittaessaan valokuvia menettää oikeutensa omiin kuviinsa. Näillä silmäpusseilla, kasvonpiirteillä ja hapannaamalla, sitä voisi joutua vaikka peräpukamamainokseen. ;oD



Äiti ja sisko olivat käymässä. Sain osittain siivottua painovoiman avustuksella, pari hyllyä pyörremyrskykaapistamme. Tuli niin iloisesti ylin hylly alas (Ehkei kirjoja ollut fiksua pinota ylähyllylle..) ja mukana meni sitten seuraavienkin hyllyjen kamat räiskis, mäiskis.. No tulipahan aloitettua. Nyt kiroan jälleen/taas/edelleen tuota miehen hamstrausvimmaa... Sormi meni tällä vegetaristillä suuhun Rosalle kengurua keitellessä. 2cmx5cm siivu vain porisi ja porisi kattilassa, muttei vaikuttanut ollenkaan kypsältä. Odotin että se jotenkin tulisi pehmeämmäksi, mutta sitkeyttä oli niinkuin tennispallossa. No jos on ikänsä pomppinut, niin mitäpä sitä voi muuta kengurunlihalta odottaa. Täytyi pirauttaa muutamallle " tikkaremmiläisellekkin" mutta nyt ei ohjetta ollut tikkaremmilläkään. Kiitos kuitenkin! :o) Se olematon kökkö porisi siellä padassa 45min, jolloin " perheenpää" astui kotiin ja totesi lihan olevan kypsää..



Jos jollakulla on neuvo, keittiötumpelolle kengurunkeitosta, niin täällä otetaan ilolla vastaan!



Ostin itselleni kameran. Tytöt perivät vanhan. Sini on erittäin innostunut kuvaamisesta ja hän löytää mielenkiintoisia kuvattavia, puhumattakaan kuvakulmista.. Äidin täytyy olla hiljaa ja antaa luovuuden kukkia. Katon ilmastointiaukosta on välttämättömyys ottaa n. 30 kuvaa ja löytää kuvasta sen kauneus, ihmisiä kuvattaessa keskitytään pieniin yksityiskohtiin, niinkuin varpaisiin ja käsiin, pää ja kasvot ovat epäolennaisia. ;o) Jep, tytöt tykkäävät, aikaa kuluu ja mammakin pääsee välillä pinoutumaan!



Jospa sitä menisi katsomaan tyttöjen otoksia.



Ai niin alpi-asiat. JIPPII, valoa näkyvissä! Neocate menee 8mittaa 180ml/ vettä ja enää 1mitallinen Nutri-Junioria mukana. Olen ajanut Neocatea viimeisen kuukauden sisään ja hyvälle näyttää. SE Sopii! Ruokakokeilussa vaihtotaulukkoon ovat nyt löytyneet maissinaksut, lehtisalaatti, parsakaali, tyrni. Rosa ei nyt vielä syö vaihtotaulukon mukaan, sillä vaihtotaulukko vaatii vielä täytettä, joten yhden aineen 3 päivän ruokakokeilut, jatkuvat vielä jonkin aikaa. Eilin käväistiin taas algeeria-kontrollissa, hyvin menee, näin jatketaan. Rosa rokotettiin samalla vesirokkoa vastaan.



No, näihin tunnelmiin,



Lila75

Ihana kuulla, että Rosalle alkaa löytyä ruokaa. Mietinkin tässä, että strutsi on varmaan jo kokeiltu. Ja quinoa ja amaratti.



Meillä alkaa valmistumaan kylppäri. Kipii. Huomenna laitetaan jo seinään kaakelia. Ja multa puuttuu koristekaakeli. Seiniin tulee isoa vaalkoista matta laattaa ja suihkujen taakse oli tarkoitus laittaa lattiasta kattoon jotain piristävää laattaa. Vaikka aikaa on ollut, niin silti en ole löytänyt mieluisaa. Huomenna sitten on haettava joku kompromissi. Lattiassa on tummaa harmaata, joten jotain harmaan sävyistä ehkä mosaiikkia tai sitte sellaista sauvaa. Kivaa miettiä kivoja asioita ja päästä vielä marraskuussa omaan saunaan.



Ystävyyssuhteita hoidellaan harvmemin mutta sitäkin paremmin ;-). Joulukuussa meidän tyttöporukka tulee meille ja kaikki 8 jää yöksikin. Pitää muistaa varoittaa naapureita: me kun olemme äänekkäitä ja nauramme paljon. Meillä on kiva tyttöporukka lapsuudesta ja pidetään yhteyttää vähintään 2 kertaa vuodessa koko revohka ja sitten välissä erilaisilla kokoonpanoilla. Liian harvoin nähdään, vaikka suurin osa on hoitovapaalla.



Minä kaipaan lomaa. Joulun välipäivät meinaan olla kotona. Siitä tulikin mieleen, että meinataan viettää joulu kotona. Kutsutaan mummi ja vaari meille ja samoin sisarrukset perheineen. Ajatus tuntuu hyvältä, kun nyt on tilaakin sen verran, että meillä mahtuu yöpyä.



Halaus kaikille, olette mielessä. Voimia vaikeisiin tilanteisiin. Niitä tuntuu olevan monessa perheessä.



Täytyy tehdä töitä :(



Pile

Facebook on huippu. Siellä kun selailee vanhojen koulukavereiden kaverilistoja, tulee vastaan ihmisiä, joita ei muista olevan olemassakaan. Eikä niitä tietenkään pyydetä kavereiksi :). Muistellaan vaan miten outoja ne oli. Mutta tosissaan muutaman hauska ylläri on ollut ja musta on kiva kuulla, missä he nyt kulkevat ja tekevät. Eikä tartte ryhtyä oikeasti kaveriksi.

Jospa sitten minäkin kantaisin korteni kekoon. Ja paljastan heti kärkeen, että tänään minäkin sitten menin tuonne facebookiin. En oikein vielä hiffaa sen kaikkia ominaisuuksia mutta eiköhän se siitä. Enpä usko, että hurahdan sinne niin, että kuvia laittaisin tai jotain... Tai eihän sitä koskaan tiedä.



Mä olen siis yssin kotona! Pojat läks eilen anoppilaan kun ylemmät toimihenkilöt meni lakkoon, eli siis mies on lakossa. Kivaa olla omillaan kotona. Väsyttää koko ajan, ehkä voi johtua noista kolmiolääkkeistä, joita en kyllä ole eilisaamun jälkeen edes ottanut. Eilen otin aamulla seiskan aikaan ja nukuin melkein 11 asti! Mies kävi viemässä siinä välissä Onnin tarhaan ja jossain muuallakin se lorvi.



Mua taas niin ärsytti koko mies että aloin sitten vähän avautuun sille.. Mä kun ihmettelin sitä kiirettä, mikä sillä oli pakatessa, että ehtii heti äkkiä justiinsa kotiväkensä luo. Mulla oli eilen vielä niska tosi kipeänä ja sanoin, että onpa kiva että noin kiireellä lähdet ja jätät meidän Onnin kanssa tänne. Sivalsin sitten vähän lisää ja sanoin, että mikä mekkala siitä nousis jos mä jättäisin hänet jos hänellä olis vaikka flunssa. Sehän on olevinaan aina sitten niiin kipeä. Pari päivää se on nenää niistänytkin... Just siihen malliin, että jos oikein kovasti niistää niin pakkohan sieltä on tippa räkääkin tulla... Vitsi että oikeasti otti aivoon. Se puhui maanantaina että jos tulee lakko, pitäskö hakea flunssan takia saikkua että sais palkkaa siltä ajalta. OIkeesti, mulle oli hirveässä tuskassa niska ja toinen siinä sitten niiskuttaa kun vähän tulee räkää. Prkl.



No lopulta ne sitten lähti Onnin kanssa. Mies ei kertaakan ole edes kysynyt, voisko se lähteä Onnin kanssa vaikka väitti kivenkovaa sanoneensa niin. Jostain syystä se on ollut tosi kireänä pari-kolme viikkoa ja eilen oli taas lähellä, etten sano jo pahasti sille.



No, iloisiakin uutisia!!! Mun serkku soitti eilen kun tiesin sen käyneen katsomassa sitä meidän syöpäsairasta enoa sairaalassa. Ei yleensä soitella tän serkun kanssa ja ajattelin, että onkohan enon tila jotenkin pahentunut tai jotain. Puhuttiin varmaan melkein puoli tuntia niitä näitä, myös enosta kunnes serkku sanoi " oli mulla jotain muutakin asiaa" ja samassa sanoinkin: Teille tulee vauva! Ja tottahan se oli! Voi hitsi että olen onnellinen niitten puolesta, ne on kuitenkin yrittäneet sitä jo useamman vuoden! Aivan ihanaa, ja vieläpä lopulta ihan luomusti sai alkunsa. Joten ihmeitä tapahtuu aina.



Että tämmöttiis tällä kertaa. Oon katsonut telkkaria nyt kaks iltaa taukoamatta ja samalla tallentanut jotain ohjelmia. Ihanaa kun saa rauhassa katsoa ja valvoa. Huomennakin on vasta iltavuoroon meno.



T-P

Nasulla siis. Menossa käytännön koe perunamuussin ja broilerkastikkeen atomittamisesta sormien välissä.



Mitä kuuluu Enkelille tänään?



Ollaan oltu Nasun kanssa pariin otteeseen ulkona ja kohta on päivälevon aika. Illalla menen itse töihin. Olo on jotenkin reväisty. Eikä se edes jää pelkkään oloon. Peiliin on muuttanut halistuneen Halinallen ja lattiamopin jälkeläinen. Missä niitä sikiää? Uudessa MeNaisissa näyttää olevan joku väsymyksen merkit pois -juttu. Lienee syytä vilkaista.



Mukavaa päivää kaikille! Vaikeuksien keskellä kamppailevat, teille toivon erityisen kauniita lumihiutaleita ikkunoihinne leijailemaan. Kuvastakoon hento hiutale sitä käsittämätöntä täydellisyyttä, joka maailmassa pohjimmiltaan vallitsee. Siitä näkee vain pilkahduksia, jotta tietää sen olevan olemassa. Tehtävänämme on etsiä näita kaikkeuden kiteitä, jotta viimein ymmärtäisimme, että pienet ihmeet johdattavat kohti suurempaa.



T. Ampi

Ampi, yritin lymyillä taustalla, mutta kun kerran kysyit, niin ei mitään uutta! ;-) Väsyttää väsyttää väsyttää! Mini oli jo kahteentoista mennessä herännyt neljä kertaa. Ja loppu yö samaa rataa. Itki, meuhkasi, nousi seisomaan, söi, söi vähän lisää. Käytännössä, aina kun itse ehdin sänkyyn, niin taas oli noustava. Ihania nämä yöt. Sitten kun Mini nukkui, mä yskin. Ja Nekku heräs kuuden jälkeen. Olo oli loistava. Suruuni syön suklaata tai muuta herkkua joka päivä. Miltähän näytän vuoden päästä tämän väsymyksen ja syöpöttelyn jälkeen?



Toinen ilouutinen, että Mini allergisoitui riisille, ei sovi enää ja nyt pitäis löytää joku tasapaino taas näiden sopivien ruokien kanssa. Kolmas ilonaihe on se, että Mini vainoaa mua yhä hysteerisemmin. Rääkyminen alkaa, kun lasken lattialle, seuraa, pitää kiinni lahkeesta ja ulvoo. Kirkuu vessan oven takana, isi ei kelpaa. Kantelen painavaa vauvaa toisessa kainalossa ja yritän saada jotain tehtyä.. Nea kärsii huomion puutteesta, temppuilee, ei mee tahalleen taas ajoissa pissalle ym. Mies on sairaslomalla selkänsä kanssa, ihanaa et ei tartte olla yksin! Vaikka itse joudun kuitenkin siivoamiset, lasten pesut ja Minin hoitelee, selkä ei kestä miehellä. Minillä räkä valuu yhä, mulla kurkku kipeä. Mitähän hyvää vielä löytyis. No nyt se heräs. Mini siis, äh. Pitää kohta mennä. Mut on Mini suloinen, sanoo äi-ti, isi, eea (Nea)! :-) Kovasti seisoskelee ilman tukea ja sellasta autoa työntämällä menee eteen päin.



Illalla meen testaa autoa, naapuri tulee henkiseksi tueksi. Jännittää jo nyt.. Hilu, kiitos tsemppauksesta!



Tealle PALJON jaksamisia, toivottavasti saat pian nukkua!



Lila, ihanaa et teillä valoa näkyvissä! :)



Huuto yltyy partsilla, palaan joskus, moi!



Enkeli1 ja Nea+Mini

Lila. Ihanaa, että valoa on näkyvissä Rosan syömisten suhteen!

Kengurua ei oo tullut valmistettua eikä oo harmainta aavistustakaan, mistä sitä edes saisi. Mutta sitkeisiin lihoihin auttaa pitkä keittäminen eikä tuo aika kuulostanut musta ollenkaan pitkältä (vrt pientäkin riistalintua keitetään pari tuntia, että se on kunnolla kypsä ja murea ja peurakäristyksen teossa menee helposti tunti jos useampikin, että se on erityisen hyvää ja mureaa).

Periaattweessa nuijiminen, paistaminen ja vesiliemssa haudutus pitäis myös auttaa, mutta ei taida tähän olla sopiva vaihtoehto.

Joten laittaisin mahd isomman määrän kerralla ja pakastaisin tai sitten vaan sinnikkäästi keittäisin vähän kerrallaan pieninä paloina ja lopuksi haarukan ja veitsen avulla " muusaten" tai sauvasekoittimellla tmv liemineen, jos ei muuten tahdo maistua makua toki sais myös lisäämällä loppuvaiheessa jotain muuta sopivaa ruokaainetta, jos tekee vaan yhden annoksen kerrallaan.