2-vuotias yksin kotona

Ei pitäisi jättää. Voi tapahtua mitä vaan.

Ja pienelle 2-vuotiaallekin, jos herää ihan vaan, on se 10 minuuttiakin (ees takaisin vai yhteen suuntaan?) jo pitkä aika huutaa yksin.

Joku muu ratkaisu on kyllä oltava. Ottaa vaikka 2-vuotiaan autoon mukaan. Tai rattaisiin ja kävelee sen kerhomatkan. Tai...



Autoon voi sen sijaan kyllä jättää tuolla tavalla tosi pieneksi hetkeksi, onhan se ihan eri se. Mutta taas, jos jäisi juoruamaan ja menisi sisälle yms. niin ei.

tuon autoon parkkipaikalle jättämisen ymmärrän. niin toimin joskus itsekin, koska tällöin itsellä on oikeastaan koko ajan näköyhteys lapsiin. meilläkin on lyhyt matka kerhoon ja eskariin, mutta en todellakaan jättäisi nuorimmaistani (1v8kk) kotiin nukkumaan. ja meidän lapsi kyllä kiipeäisi pois pinnasängystä jos hermostuisi..

omassa pihassa ja vieressä olevassa puistossa saatan isompien lasten kanssa olla kun pienin nukkuu päiväunia. mutta silloinkin käyn vähän väliä tarkistamassa onko lapsi herännyt.

jos lähtee pois kotoa, niin eihän sitä tiedä vaikka sattuisi tulipalo syttymään juuri sillä aikaa. 10 minuutissa ehtis aika lailla levitä..

tai mitä jos se lapsi juuri silloin oppiikin kiipeämään pois sieltä sängystään?

Näistä asioista ollaan yleensä vaan aika hiljaa, sillä taitaa olla lähes heittelejättö kyseessä. Kyllä minullakin kaveri kertoi jälkikäteen että jätti juuri samanikäistä pienempää nukkumaan kotiin kun vei isompaa päiväkerhoon juuri päiväuniaikaan ja matka kesti 5minuuttia. Ja kyseessä on muuten todella tunnollinen äiti (heillä ei esim. 3v ulkoile yksin vaikka leikkipaikka talojen sisäpihalla näkyy ikkunasta jne.). Luulisin että näitä tapauksia kun pienempi jätetään kotiin nukkumaan on, mutta ei niistä pahemmin toitoteta ja harva uskaltaa myöntää tekevänsä näin. Hyväksyttäväähän tuo ei ole, mutta ei kai sitten ihan tavatontakaan.



Sitten tuo autoon jättäminen tuntuu olevan ihan yleistä Suomessa ja hyväksyttävääkin. Toisaalta taas USA:ssa on kyseessä kai heittelejättö jos näin tekee. Eli tästäkin voi olla kulttuurista riippuen oma käsityksensä. Autossahan lapsi on periaatteessa turvassa, jos ei saa turvavöitä auki ja auton näkee koko ajan. Tästähän joku spekuloiva ihminen voisi miettiä että samoin autossa voi syttyä tulipalo tuon muutaman minuutin aikana jne. Ehkä tuo autoonkaan jättäminen ei ole ihan aukottoman turvallista, mutta ihan hyväksyttävää. Vaikeahan noita lapsia on ihan joka minuutti pitää vain silmiensä alla (kotona esim. vessassa käynnin ajan yms. vievät myös sen muutaman minuutin).

nuorimaan olisi jo pitänyt käydä nukkumaan. Ongelma muodostuu siitä että jos haen esikoisen autolla nukahtaa nuorin siihen ja päikkärit jää 5min mittaisiksi (tuo aika kestää autolla tyttö hakea) tai sitten pitäisi lähteä kävellen ja pieni päikkäreille rattaisiin joissa nukkuu muutenkin päikkärinsä. Tämä olisi hyvä rakaisu muuten mutta ongelmaksi muodostuu keskimmäinen 3½v. joka ei lähestään aina haluaisi lähteä mukaan siskoa viemään ja hakemaan. Useimmiten hänet pakotan mukaan jolloin matka menee niin että poika parkuu täyttä kurkkua ja yrittää hidastella tahallaan tai tehdä muita temppuja ja lopulta olen niin raivona että mistään ei tule mitään. Aamut ovat myös välillä hankalia kun poikaa väsyttäisi eikä hän jaksisi vielä nousta mutta sisko pitää saada eskariin. Muutaman kerran olen sitten pojan jättänyt kotiin (esim. tänään kun hän on kovassa flunssassa eikä varmasti jaksaisi kävellä) videoita katselemaan ja ottanut radiopuhelimen mukaan niin että kuulen pojan koko ajan ja voin tarvittaessa puhua pojalle. Aikaa menee n. 10min. Kamalan huono omatuntoa asiasta mutta hankalia nämä tilanteet välillä miten toimisi niin että kaikille olisi hyvä. Autoon olen jättänyt joskus nuorimman 1v8kk kun olen keskimmäisen saattanut sisälle kerhoon. Ovelta näen hyvin auton ja aikaa menee se muutama minuutti. Tietysti aina voi sattua jotain ja juuri tulipalon syttymistä pelkään eniten. Siksipä aina tarkistan että liesi yms sähkölaitteet ovat pois päältä ennen kuin lähden ja kynnttilöitä tms. ei ole palamassa ja kaikki tulentekovälineet ovat poissa lapsen ulottuvilta.

Näinhän kaikki kai meistä ajattelevat. Että ei noin lyhyessä ajassa mitään tapahdu ainakaan minulle/ meidän perheellemme... Mutta kun/jos ei satu, niin ajat pitenevät, käypä äiti kaupassakin... Eiköhän kohta jo jotain satukin!



Voisiko tätä edes verrata, mutta tulipa mieleen:esim. pettämisessä ensin vain kattellaan, sitten käväistään toisen luona ja pian ollaan jo hyvin varomattomia ja lopulta jäädään kiinni.



Huono vertaus ehkä, mutta pointti taisi käydä selväksi. Omiani en voisi jättää siksikään, että meillä on kotieläimiä, jotka taatusti poissa ollessani herättäisivät lapsen... Autossa nukkuvat usein, kotipihassa joskus pitkäänkin jos tulaan jostain ja nukahtavat autoon. Itkuhälytin+ näköyhteys vain ja äitee pääsee kahveelle :)