.....MARRAS05.....
Uuteen viikkoon taas kaikki kuomat!
Meillä täällä sairastetaan. Iskä oli viime viikolla kuumessa ja eilen aamulla pojalle nousi kova kuume (+silmät rähmii paljon) ja illalla minäkin olin jo kuumeessa.
Poika heräsi tänä aamuna 03.45 aivan tulikuumana, mehun juonnin ja lääkkeen antamisen jälkeen onneksi vielä torkkui kainalossani 06.15 saakka. Ja vielä senkin jälkeen passitti minut sohvalle kehoittamalla " pää tyynyyn!" ja tuli itse viereen. Siinä on aamu mennyt tv:n ääressä makoillessa. Nyt jo leikki maistuu poikaselle.
Ratkaisua ollaan mietitty miten saataisiin poika nukkumaan hieman myöhempään aamuisin. Päiväunille hän menee klo 11-12 ja nukkuu 1-2h. Ehdottomasti on vielä unien tarpeessa (ja saa ollakin) nukahtaen heti sänkyynsä. Aikaistaa tuota nukkumaanmenoa ei oikein voi, päiväkodissa kuitenkin eletään ruokailun ehdoilla ja mennään heti sen jälkeen unille (n. 11.30). Kotona poika on kans aina mennyt unille heti klo 11 jälkeen.
Muuten meillä oli mukava viikonloppu. Siskoni oli meillä hoitamassa poikaa ja me muut häärättiin raksalle. Minun saldoni oli eteistilojen maalaamiin eli nyt siitäkin tilasta puuttuu enää vain lattialaatat, listat ja kalusteet. Poika kävi tätinsä kanssa ihailemassa poliisi- ja paloautoa paikallisen marketin pihalla ja voitte varmaan kuvitella kuinka innoissaan poika oli ollut. Vielä kun täti oli ostamut hänelle Plaston hienon paloauton on viikonlopun puheenaihe ollut taattu.
Ihanaa on myös ollut se, kuinka poika on viikonlopun aikana muistellut hoitokavereitaan. Herkistyn aina ihan kyyneliin, kun alkaa itsekseen luetella kavereiden nimiä. Jokaisen vanhemman yksi pahimmista peloista on varmasti se, että pelkää oman lapsensa jäävän yksin; syrjityksi ja kiusatuksi, toisten leikkien ulkopuolelle. On ihanaa ajatella, että lapsi kokee kaverit tärkeiksi ja selvästi myös kaverit pitävät meidän pojasta.
Poika myös kertoi: " Arttur, musiikkia, pallo" . Tiesinkin, että heillä oli ollut hoidossa viikolla pallojumppaa (emme ole pojan kanssa siitä kyllä jutelleet), eli jotenkin yllätyin kun poika itse kertoi asiasta josta oli aikaa jo monta päivää. Puheenkehityksessä on ollut mahtavaa huomata, että poika muistelee asioita ja saa puettua niitä sanoiksi, ei puhu enää vain asioita joita konkreettisesti näkee sillä hetkellä. Ja laatusanat " ihanaa" , " hauskaa" , " jännää" ; voi miten mahtavia ne on! Lapsi osaa jo ilmaista jotain tunteistaan sanoin=)
Mutta nyt täytyy mennä, poika on epätavallisen hiljaa, ja se tarkoittaa että tekee tuhmuuksia....
Manna