Voiko 1.3 vuotiaalla olla uhma?
Siis aivan mahdoton tuo meidän neiti, koettelee niin, että hermo menee.
Joka paikkaa on menossa ja karjuu, kiljuu, puree jne. Kun kieltää niin alkaa heittelemään tavaroita entistä enemmän. Heittäytyy lattialle karjumaan ja hakkaa käsiä ja jalkoja lattiaan.. Ei usko/tottele mitään kieltoja, jatkaa vaan. Pureminen ja kädestä/ vaatteista repiminen on myös normaali reaktio kieltämisen jälkeen.
Mitä tämä siis on? voiko olla vielä uhmaikä? On meidän ensimmäinen, joten ei ole mihin verrata =) Mutta kyllä koettelee äidin hermoja ja paljon!
mehiz
Kommentit (5)
Lapsen käsityskyky ei kerta kaikkiaan riitä siihen. Lapsen täytyisi antaa tutkia mahdollisimman paljon paikkoja ja asoita, kiellettyjä asioita ei saisi olla liikaa. Lapsi kannattaa lisäksi ottaa mukaan kotitöihin aina kun vain on mahdollista. Meillä taitaa silitys olla ainoa homma, mihin 1v1kk:tta ei koskaan osallistu. Lapsi haluaa tutkia ja oppia asioita ja varmasti suuttuu, jos ei saa sitä tehdä. Ajattele itsesi lapsen asemaan, kaikki on uutta ja jännittävää ja sinulla on hirveä halu tietää kaikesta kaikki. Sitten tulee iso ihminen ja estelee sinua koko ajan tutkimasta asioita. Jos menee johonkin kiellettyyn paikkaan, meillä ei kyllä sellaisia yläkerrassa oikein edes ole, voi lapselle ensin esitellä paikan tai asian, nimetä siellä olevia juttuja ja poistaa vasta sitten sieltä. Tuli mieleen, että mitä kiellettyjä paikkoja teillä oikeastaan on?
Esimerkiksi meillä ei ole alakerrassa vielä porttia. En ole kertaakaan kieltänyt taaperoa menemästä portaisiiin. Jos menee, seuraan perässä, kun kiipeilee edestakaisin tai vaihtoehtoisesti, jos en ehdi, otan vain pois portaista. Lapsi ei protestoi yleensä, koska suurimmaksi osaksi saa kiipeillä niin paljon kuin haluaa. Tällä hetkellä portaat eivät enää edes useinkaan kiinnosta. Jos olisin alkanut kieltää, leikkisimme nykyään aina alakerrassa leikkiä, missä taapero säntäisi portaisiin ja minä perässä. En saisi ikinä tehtyä alhaalla mitään ja hermoni olisivat riekaileina.
Meidän toukotyttö (060505) saa myös tuollaisia raivareita välillä enemmän, välillä vähemmän. Nyt on 2 hyvää päivää takana, onneksi. Alkuviikolla meillä oli pari päivää aivan mahdotonta, aivan sama mitä tein, tein kuitenkin väärin. Ja kun maanantaina ensimmäinen heräilläolo tunti on vain huutoa, on äiti aika väsynyt...
Ja joka asiaan sanotaan ei. Vaikka sitten haluaisikin esim. syödä tai lukea kirjaa. Periaatteessa se on vaan ei. Kun pinna sitten menee vaikka leikkiessä, alkaa tyttö tärisemään ja lähtee vauhdilla lyömään päätään seinään tai lattiaan. Selällään ollessa " peruuttaa" ja saa vahtia ettei satuta itseään johonkin. Välillä olen antanut " raivota pahan olon pois" itsekseen lattialla ja katsonut vierestä ettei satuta itseään. Joskus otan tiukasti syliin ja yritän näyttää ikkunasta lintuja, katsellaan valokuvia tai yritän kiinnittää huomion toisaalle.
No, on kuitenkin helpottavaa tietää, että tämäkin on ohimenevää. Nyt meillä on takana aivan mahtava viikonloppu. Tyttö on ollut itse aurinko! Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan...
Olipas rentouttavaa purkaa itseään! Ja tsemppiä teille!!!
ja tuntuu että äidin hermot menevät monta kertaa päivässä.Kyllä on monta kertaa tullut mieleen että tyttö on varmaan kipeä kun normaalisti on niin aurinkoinen ja ns.helppo lapsi. Tänään on ehditty ottamaan jo monet itkupotkuraivarit.
En saisi nykyään tehdä mitään koska on koko ajan lahkeessa kiinni taikka tekee jotain kiellettyä.Meillä kiellettyjä paikkoja on jääkaappi ja sekä stereot ja sitten tulee tahtojen taistelu jos ei saa mennä jääkaappiin taikka koskea stereoihin.
Olen yrittänyt ottaa tytön mukaan esim.kun tiskaan(ark, kone me meni rikki!!!)mutta hän ei viihdy tuolissa istumassa ja katsomassa mitä teen vaan täytyisi päästä syliin, eikä tiskauksesta ei oikein tule mitään tyttö sylissä.
Kylläpä odotan todella huomista työpäivää innolla, saa olla isä vähän aikaa kuuntelemassa itkua ja huutoa.Tai sitten tyttö on oikein aurinko kun on isän kanssa=))
Täytyy vaan kestää tämä vaihe ja toivoa että menisi pian ohi.Mutta lohduttavaa kuulla että toisillakin on samanlaista.
Nelli&Ada 1.4v
Joo, meilläkin ollaan kokoajan aukasemassa pakastinta ( jääkaapin alaosa), tyhjentämässä roskista, vetämässä kukkia alas ikkunalaudalta, karkaa kokoajan ulkona jne.. Stereot ja tietokone ovat myös suosikki räpläys kohteita. Oman vaatelaatikon olen antanut tyhjentää samoin laatikon jossa on videokasetteja, mutta se tehdäänkin sitten joka päivä ja monta kertaa =) että en nyt ihan kaikkea kiellä ( kun en jaksa ) ja ymmärrän kyllä että tämän ikäinen ei vielä tottele niinkuin vanhempi lapsi yms. Vaikka kyllä ymmärtää jo varsin paljon, niitä kivoja asioita =)
Mutta kiitos vastauksista kanssasisaret, erityisesti toukolaiset nelli_75 ja elina-82 jos en väärin muista =)
Jos lapsi ei ole tulossa kipeäksi, niin todennäköisesti on uhmaiän alkua, jota toiset nimittävät ensimmäiseksi tahtoiäksi. Lapsi siis opettelee itsenäisyyttä nimenomaan suhteessa vanhempiinsa, jotka ovat kaikkein läheisimmät ja turvallisimmat.
Meilläkin vastaava toiminta heittäytymisineen ja tavaroiden heittelyineen alkoi juuri samassa iässä. Kerrassaan rasittavaa, tiedän. Voimia ja onnea matkaan.,
t: tiukkis, nyt 3v. uhmiksen äiti, jota koetellaan inttämällä koko ajan vastaan ja kieltäytymällä tekemästä asioita, joita taatusti osataan ja karkailemalla ulkona. Huoh. Onneksi moni asia sujuu usein jo tosi hyvin, mutta suoraan sanoen en olisi arvannut, että uhma voi alkaa jo vuoden vanhana ja se yhä vain jatkuu.