+1v. lapsosten touhut sisällä
Ihana aurinkoinen kesä alkaa pikkuhiljaa olla takana ja syksyn sateet painaa päälle. Sekin on aivan ihanaa, mutta mitä tehdä sadesäällä? Ollaan pojan (1,2v.) kanssa koko kesä ulkoiltu ja nyt pitäisi keksiä sisälle tekemistä. Mitä te teette tämän ikäisten kanssa ja mihin heidän keskittyminen riittää?
Me ollaan harvakseltaan piirrelty (kynä menee pian suuhun eikä touhu jaksa kiinnostaa), kuunneltu musiikkia ja tanssittu, leikitty, luettu... Poika ei malta kovinkaan kauaa leikkiä itsekseen, joten äidin päivä menee sisällä viihdytystehtävissä. Ulkona leikkii hyvin itsekseen.
Vinkkejä ja muiden touhuja kuulisin mielelläni. Ja mukavaa syksyä!
Kommentit (5)
Itselläni on poika 1v5kk. Hänelle ei todellakaan tarvitse keksiä tekemistä, sillä hän viihdyttää itse itseään. Leikkii itsenäisesti leluillaan tai koiramme kanssa. Välillä luetaan kirjoja yhdessä tai vain pelleillään. Pojasta on mm. erittäin hauskaa, kun teen pilatesta ja hän sitten kiipeilee päälläni, kun koitan tehdä liikkeitä... (tuo muuten lisähaastetta mukavasti ;) )
Minun mielestäni lasten pitää osata olla myös itsekseen, ilman että vanhemmat koko ajan keksivät hänelle tekemistä. Tottakai myös yhdessä puuhailu on tärkeää!!! Oma poikani on arkipäivän kuvioissa mukana oikeastaan huomaamattani. Esim. astianpesukoneen täyttö, pyykkien levitys, imurointi, kokkailu... poika katselee vierestä mitä puuhaan, saattaa matkia minua jotenkin (osaa mm. viedä lusikat laatikkoon koneesta ja laittaa koneet päälle kun olen täyttänyt ne) tai sitten leikkii vaikka autoillaan vieressä/lähistöllä.
Ja jottei nyt tule väärää kuvaa, niin en tarkoita, että 1-vuotiaan on tehtävä kotityöt jotta äiti saa laiskotella... koitan sanoa, että ei hirveästi stressattaisi äitiydestä ja siitä, että millainen on hyvä/täydellinen äiti. Ei sitä olla ennekään koko aikaa keksitty aktiviteettejä ja virikkeitä lapsille, vaan ovat touhunneet omia juttujaan ja ihan täysjärkisiä meistä suurin osa silti on. :)
Tottakai on myös lapsen persoonallisuudesta kiinni, toiset viihtyvät enemmän itsekseen kuin toiset. Välillä voi myös katsoa peiliin, esim. oma poikani rakastaa esiintymistä ja yleisöä, mutta osaa silti myös keksiä itse itselleen tekemistä.
minullakin on täällä aina tarjolla innokkaita apureita =)) Eihän mua tarvittais kohta yhtään kun on kilpailu kuka saa kattaa ja kuka ripustaa pyykit (tosin kuopuksella voi mennä 10 minuuttia ennen kun yhdet pikkarit pysyy siinä narullaan...)
Minä teen usein lapsille askartelupöydän eli laitan ison aukileikatun jätesäkin kiinnittimillä ruokapöytään kiinni. Siinähän saavat maalailla ja piirrellä niin paljon kun huvittaa eikä tule äidin stressiksi kauheaa sotkua (tai no, sotku tulee mutta se on hyvin yksinkertainen siivota). Sama jätesäkki käy hyvin kun vaikka leivotaan yhdessä. Pieninkin saa oman palan taikinaa mihin saa ripotella kanelia ja sokeria - ja vähän maistella välissä - ja on NIIN hauskaa!
vaan tarkotus oli sanoa että sama konsti on käytössä leipoessa ja maalatessa =D Voi minua.
Meillä tekemisen puute on pahimmillaan klo 16.30-18.30, päivällisen ja iltapuuron välillä, kun sekä vanhempia että tyttöä (1 v 5 kk) jo hieman väsyttää. Tyttö ei viihdy pitkään yksinään, tosin tilanne on hieman parantunut päiväkodissa aloittamisen jälkeen.
Hyviksi tempuiksi on osoittautunut mm. makuuhuoneen kirstu, jossa on harvemmin käytettäviä, jännittäviä leluja. Tyttö ei saa sitä itse auki, joten kun kannen avaa niin se on kuin aarrearkku jota voi penkoa.
Nykyään tyttö on myös tarpeeksi reipas auttaakseen äitiä kotitöissä, esim. viemään astioita (ei särkyviä sellaisia) pöytään tai ojentamaan pyykkipoikia. Ja kovasti kehutaan. Muuten tytön saa hetkeksi viihtymään jos hän saa leikkiä äidin vieressä tämän tehdessä kotitöitä, esimerkiksi rummuttamaan kattiloita äidin kokkaillessa (mieletön mekkala, mutta sen kestää jos saa pilkkoa sipulin rauhassa).
Onko teillä lähistöllä jotain tuttuja joita voisi käydä tapaamassa sadepäivänä? Ei tarvitse olla lapsiperhe, itse retki on tarpeeksi mielenkiintoinen. Kauppareissu tms on myös kiinnostava vaikkei se olekaan " leikkiä" . Lähteminen voi tuntua hankalalta varsinkin sadekelillä, mutta oikealla asenteella siinä saa ajan kivasti kulumaan (olettaen että lapsi pysyy hyväntuulisena). Ulkoillakin voi jos ei sada kissoja ja koiria, sadevaatteet päälle kummallekin!
minä en nimittäin kauhea aktiivisesti tee yhtään mitään lapsen kanssa...
Meillä kuopustyttö nyt 1v4kk ja päivät menee suunnilleen näin: herätään klo 07, tyttö vaeltelee isosisarusten luona, tutkii kaappeja, laulaa ja höpisee. Sitten esikoinen lähtee kouluun ja mies töihin (noin, 07:45). Minä teen aamutoimia ja tyttö leikkii isoveljensä kanssa, sitten aamupala.
Ennen klo 09 lähdetään viemään keskimmäinen päiväkotiin ja tullaan sitten kotiin. Sitten mä pyykkään, käydään ehkä kaupassa, siivoilen jne. Tyttö leikkii autoilla, nukeilla, kiipeilee millon mihinkin ja tutkii joka ikisen esineen kodissa (miten se voikin olla niin hauskaa joka päivä?). Klo 11:30 haetaan poika päiväkodista ja tullaan kotiin. Jos ilma on jotensakin ok niin lapset saa leikkiä ulkona. Sillonkin minä vain istuskelen, joskus autan lapsia keinuihin ja liukumäkiin.
Klo 13 esikoinen tulee koulusta ja syömme kaikki yhdessä, sitten kuopus menee päiväunille. Päivästä riippuen klo 15 alkaa harrastuksiin viennit, sitten me puuhataan jotain harrastuksen ajan, autoillaan johonkin kaverille ehkä. Klo 17:30 mies tulee kotiin ja sitten tehdään ruokaa ja vietetään iltaa yhdessä, jutellaan ja lapset leikkii, katotaan telkkaa. Klo 20 alkaa sitten lasten iltatoimet.
Eli oikein itsekin huomaan että tosi vähän " teen" pikkusen kanssa, me kyllä jutellaan koko ajan, eli samalla kun mä olen ja teen omia niin puhun pienen (ja isojenkin) kanssa. Ja tietysti meillä on sylihetkiä paljon päivän mittaan.