Te joilla vauva kotona, esikoinen hoidossa - kysymyksiä

Itsellä esikoinen täytti juuri 2v ja kuopus 2kk. Syyskuussa esikoinen aloittaa pph:lla (sama paikka josta jäi toukokuussa pois) ke ja pe 5h. Päivät määräytyivät sen mukaan että hoidossa on noina päivinä leikkikaveri.

Olen myös ajatellut että jaksan paremmin sitten muina päivinä olla esikoisen kanssa. Ja ehkäpä jopa ottaa päikkärit vauvan kanssa.

Ja tosiaan ei tarvitse syyllistyä siitä ulkoilustakaan =).

Joten hyvillä mielin vain esikoinen hoitoon, se saattaa olla satsaus koko perheen hyvinvointiin.



Pepsis

mun mielestä. Meillä tyttö 3v. päiväkodissa tiistait ja torstait, tarvittaessa muulloinkin. Mullakaan ei ole apua saatavilla, joten päädyttiin tähän ratkaisuun, vaikkei se taloudellisesti olekaan paras.

Tyttö on mielellään päiväkodissa leikkimässä kavereiden kanssa, on koko päivän aina, ja mulla jää enemmän aikaa touhata vauvan kanssa. Ja hermotkin pysyy paremmin kasassa, kun saamme uhmiksen kanssa taukoa toisistamme :)

Melkein joka aamu tytön ensimmäinen lause on: " pääsenkö mä tänään päiväkotiin?"

Meillä esikoinen 2v ja kuopus 6kk. Esikonen on ollut nyt kohta 2 viikkoa naapurissa pph:lla aamu- ja iltapäivät niin, että käy kotona nukkumassa päikkärit kun asutaan tässä 2 metrin päässä. Allekirjoitan kaikki edellämainitut seikat, meilläkin kysytään jo klo 6.30 joka aamu, että millon saa mennä sinne naapurin tätille ja sitten sitä odotetaan kärsimättömästi kun naapurin täti herää. Meidän taapero on joka päivä hoidossa, mutta käy tosiaan vielä ne päikkärit nukkumassa kotona. Syyskuu mennään niin, että nukkuukin siellä, mutta lokakuusta eteenpäin ei tiedetä vielä saadaanko paikkaa. Minun ja esikoisen suhde kerkesi tuossa puolen vuoden aikana kärjistyä aika tulenaraksi kun poika oli ihan jatkuvasti vaan pahanteossa. Raukka kärsi kovasti huomion puutteesta kun kuopus on aika huono nukkuja. Tuntu että olin koko ajan hyssyttelemässä vaunuja tai imettämässä ja pelkäsin että taaperolle tapahtuu jotain kun on niin kova menijä. Mulla oli niin kova unen puute ja stressi että mulla loppu maidon heruminen kokonaan enkä edes huomannut, vaan vauvalle piti tilata ambulassi yks päivä kun meni ihan veteläksi. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta niin voi käydä kun arki muuttuu hallitsemattomaksi kaaokseksi. Kaikista parasta hoitopaikassa on se, että meidän taapero on nyt ihan eri poika kun saa huomiota ja leikkikavereita. Meidän suhde on parantunut 200% pph:n aloittamisen jälkeen. Minäkin tunnen olevani 200% parempi äiti. Poika on niin villi, etten laittaisi sitä päiväkotiin missään nimessä, mutta tuommoinen kodinomainen ympäristö, jossa on samanikäisiä leikkitovereita on hänelle just sopiva. Meillä sylitellään ja leikitään iltasin sitten kovasti esikoisen kanssa ja hän tuntuu sitä kovasti kaipaavankin. Mutta näin meille on löytynyt tosi hyvä balanssi arjen pyörittämisen suhteen ja olen kyllä todella kiitollinen äidilleni, joka ' pakotti' minut laittamaan pojan pph:lle ja maksoi kulut kun huomasi miten poikki olen. Meilläkään ei ole mitään hoitoapua saatavilla. Eli: suosittelen lämpimästi :)

meillä esikoinen (kohta 3v) menee ensi viikolla taas päiväkotiin muutamana päivänä viikossa ja minä jään vauvan (2kk) kanssa kotiin. Oma jaksaminen on koetuksella joskus montakin kertaa päivässä tuon uhmaikäisen kanssa ja kun yölläkin pitää vielä nousta hänen takiaan (kauhu/huutokohtauksia) sekä vauvan syötöt, niin tiukkaa tekee. Poika on ollut samassa hoitopaikassa jo 1½ vuotta ja viihtynyt tosi hyvin, joten senkin puoleen ihan kiva että pääsee taas leikkimään ikäistensä kanssa. Tuonikäinen tarvitsee jo sen verran aktiviteettia ja liikuntaa että luulen hänen saavan niitä enemmän päiväkodissa kuin kotona väsyneen ja välillä rähjäävän äidin kanssa. Huonoa omaatuntoa en suostu tästä ottamaan, tiedän monta muutakin äitiä jotka ovat päätyneet samaan ratkaisuun. Ja sitäpaitsi: silloin kun esikoinen on hoidossa niin voin voin antaa täysillä omaa aikaani ja 100% huomion kuopukselle, esikoinenhan sai sitä koko ajan kun oli vauva!

Minä kotona vauvan 8 kk kanssa. Esikoinen aloitti juuri koulun. Keskimmäinen, 4 vuotta, käy hoidossa kolmena päivänä viikossa. Hoitoaika on ma-ke, tunteja päivään tulee alle 7.

Tää on meille aivan ehdottoman hyvä ratkaisu. Syyllisyyttä en suostu tuntemaan minäkään. Täällä meillä kaupunki hiosti melkolailla kotonaolevia pitämään sisarukset myös kotona. Se järjestely mitä kaupungilla oli tarjota, oli mielestäni huono, ainakin meille.

Mun mielestä olis ollut kurjaa ottaa 4 vuotias kotiin tai pahimmassa tapauksessa laittamaan vieraaseen ryhmään. Jossainvaiheessa tuo vauvakin kuitenkin hoitoon lähtee =)

Niin, meillä siis tuo keskimmäinen on ollut samassa hoitopaikassa jo siitä asti kun hoito alkoi, ikää oli silloin 1v 7kk.

Esikoinen oli vauvan syntymästä 6vk kotona, samoin koko heinäkuun kesälomalla, ja jatkoi sen jälkeen 2pv/viikossa päiväkodissa. Saa siellä leikkiä ikäistensä kanssa, muuten pääsee aika harvoin leikkimään muiden kanssa ja kun on muutenkin arka luonne, ei mene vieraiden lasten kanssa leikkimään esim. leikkipuistossa. Päiväkodissa on siis ne " tutut ja turvalliset" kaverit. Joskus tietysti käy kavereita täällä kotonakin leikkimässä.



Meillä ei myöskään ole tukiverkostoa, joten täällä olen lasten kanssa ihan yksin. Mies päivät töissä ja tällä hetkellä miltei kaiket illat rakentamassa meidän taloa. Siinäkin mielessä on kivaa, että tyttö pääsee vähän leikkimään muidenkin kuin äidin kanssa.



Minä en ainakaan ole potenut huonoa omaatuntoa siitä, että isompi on torstait ja perjantait leikkimässä päiväkodissa. On siis täyden päivän siellä. Lapseni parasta minä ajattelen, en omaa jaksamistani. Esikoinen -samoin kuin vauvakin- on erittäin kiltti ja " helppo" , joten kyllä hyvin voisi oman jaksamiseni puolesta olla kotonakin. Meille, varsinkin kun taapero on varauksellinen, on tärkeää, että on myös muiden ihmisten kanssa tekemisissä.



Sitten en tiedä miten asian hoidan, kun hoitovapaani alkaa marraskuussa. Silloin voi olla vain leikkitoiminnassa mukana, jotta saa kuntalisän. Joten otan taaperon silloin kotiin ja selvittelen jos olisi jotain perhekerhoja tai seurakunnan kerho, jossa isompi voisi käydä parina päivänä leikkimässä.

Vauvelin syntymästä olimme koko perhe lomalla ja panostimme yhteiseen elämään.

Isän lähtiessä töihin, esikoinen palasi päiväkotiin. Hän on ollut samassa päiväkodissa reilun vuoden ikäisestä saakka. Meillä ollaan joka päivä 4-5h.

Kerkeämme rauhassa aloittaa aamun, (vaikkakin lapset herää viimeistään klo.7.. *huoh*) syödä aamupalaa ja leikkiä. Aamun kuluessa esikoinen kerkeää kysymään jo pariin otteeseen että mennään päiväkotiin.

Hänen viihtyvyydestään kertoo sekin, että juoksujalkaa sinne mennään ja äitiä ei enään huomata, kun päiväkodin pihalle tuttujen kavereiden luokse pääsee.

Hän pääsee suoraan pihalle leikkimään, sitten syömään ja päiväunille. Päiväunien jälkeen hän kerkiää yleensä syömään välipalan, niin sitten jo olen hakemassa.

Hakemiseenkin saa aina keskiä kaikki mahdolliset houkuttimet, kun hän ei millään malttaisi lähteä sieltä pois! Kun sanon kokeilu mielessä että äiti lähtee, heippa! ..Vastaus on iloinen heippa!!

Hoidon aikana kerkeän käymään kaupassa, tekemään ruoan, siivoamaan ja antamaan ekstra huomiota ja hoivaa vauvalle. Ehkä myös lepäämään ja surffaamaan Vauva lehden keskustelu sivuilla ;-)

Päiväkodista menemmekin suoraan omalle pihalle leikkimään.

Aluksi oli minullakin huono omatunto ajatuksesta, mutta ei ole enään. Ehdottomasti kaikille hyvä ratkaisu. Itse olisin ihan loppu ja hermoheikkona, meilläkin on vielä oman talon rakentaminen kesken, joten kohtalaisen riemastuneena otan avun vastaan.

Meidän välisestä suhteesta vielä, olen samaa mieltä kun yksi edellinen kirjoittaja, sekä äiti että esikoinen nauttii toistensa seurasta, kun on välillä päässyt tuulettumaan.