Isänpäivä ongelmana

ja muistelisitte isää ennakkoon yhdessä - valmentautuisitte näin samalla yhdessä tulevaan. Kertaisitte sitä, mikä kaikki isässä oli ihanaa ja hyvää, muistamisen arvoista. Ja puhuisitte siitä, että isänpäivä on tulossa, se on päivä jolloin kerrotaan isälle, kuinka häntä rakastetaan ja arvostetaan - te ette voi sanoa sitä isälle enää kasvotusten, mutta voitte kertoa sen hänelle muutoin. Vaikka haudalla, kuvian katselun avulla, jatkamalla elämää eteen päin.



Luonnollisesti asia on esillä myös päiväkodin henkilökunnan kanssa jotta osaavat paremmin valmentaa tilannetta, kun tekevät isänpäiväjuttuja. Hoitajilla on suuri rooli siinä miten lapsesi huomioivat - keskustele ihmeessä siitä heidän kanssaan suoraan.



Ja anna lapselle lupa itkeä, surra ja kaivata isää. Juuri niin paljon kuin se hänelle on tarpeen - ei lietsoen ja suruun jääden, vaan yhteisen hyvän avulla isää muistaen, valon mielikuviin jättäen sen hyvän kautta.



Voimia tähän vaikeaan aikaan!

Mutta isänpäivästä. Onko teillä lähipiirissä jotain lähellekään isähahmoa tytölle (isoisää, enoa jne)? Minä itse puhuisin hyvissä ajoin asiasta päiväkodissa ja sopisin, että kortti ym tehtäisiin jollekin tietylle henkilölle. Ja jos juhlat, niin tämä tärkeä " isähenkilö" voisi tulla juhliin mukaan. Ei ole sama asia, mutta ehkä helpottaisi tyttöä hiukan.



Toinen asia olisi se, että tekisi isälleen lahjat ym ja veisi ne haudalle. En tiedä onko tämä oikeasti mikään hyvä idea, mutta tuli vain mieleen. Ja tässä taas se lapsen paras tuntija on äiti ja varmaan kaikille tämä ei sovi. Ja nämä kuolema-asiat kun selitetään eri perheissä eri tavalla, joten tuon ikäinen voi oikealla selityksellä hämmentyä tästä.



Entä jos keksisitte jonkun pienen iloisen ja positiivisen jutun isänpäivälle , joka liittyisi isään? Ideaa ei tule mieleen, mutta voisi olla sellanen, joka toistuisi joka vuosi ja näin tulisi aina muisteltua isää.



Raskaita nämä ajat ovat varmaan aina, mutta uskokaa pois, se helpottaa ajan myötä.

Valitettavasti osin toteutuskelvottomia....



Kuolema lapselle kerrottiin niin selkeästi kuin äiti osasi. Lapsi näki isänsä arkussa, kosketti jne. Tuhkaus myös kerrottiin. Olisihan tuo ihmetellyt koko sirottelurituaalia, jos en olisi kertonut, mistä on kysymys.



Hautaa ei ole. Tuhka siroteltiin veteen. " Kaverimiehet" eivät voi olla töistä pois " vieraan" lapsen pk-juhlien takia. Isien osallistumisen juhlaan työnantajat ymmärtävät paremmin.

Minusta kannattaa puhua lapsen päiväkodissa asiasta. Osaavat varmasti ottaa asian huomioon. Ja jos vain on isoisiä kuvioissa, niin voisi lapsi tosiaan heille tehdä kortin ja lahjat, joita päiväkodissa tehdään. Ja luulenpa, että jos pk:ssa on isille juhlaa tms. niin ei siellä kaikkien isiä kuitenkaan ole paikalla, joten tuskin lapsesi on ainoa.

Tätä nyt ei tietenkään oikeasti voi verrata teidän tilanteesee, mutta meillä ei mun vanhimman lapsen isä ole ollut aktiivinen osa isän elämää. Tarhassa tehdyt kortit tehtiin vaarille, ja isänpäivä-kahvilla tarhassa olin minä.

Vaikka isän tuhkat onkin siroteltu, niin onko teillä joku muistelupaikka kuitenkin? Vai jokin mielikuva siitä, missä isä on (tähtenä taivaalla, auringon säteenä tms) - voiko sitä hyödyntää? Tai voiko isän kuvan ottaa mukaan tarhaan sinä päivänä ja näin isä olisi mukana?

Toivottavasti keksit jotain jolla saat helpotettua teidän molempien surua isänpäivänä!

Omaa kokemusta ei ole mutta ystäväni jonka lapsen isä on menehtynyt kysyi aina päiväkotiaikana etukäteen hoitajilta suunitelmistä tehdö näitä kortteja ym. ja piti niinä päivinä itse vapaata töistä ja tekivät lapsen kanssa jotain kivaa. Näin jos sitten muut lapset kertoivat pojalle seuraavana päivänä että me askarreltiin, oli pojallakin kertomista että me käytiin äidin kanssa siellä ja siellä...hiukan vanhempana sitten poika askarteli kortin vaikka papalle kun muut teki isille,pappa tuli myös juhliin..ja voihan sen isin kortinkin askarrella ja viedä vaikka sitten veteen kellumaan jos isikin on sinne siroteltu.



Voimia teille!!