1,5-vuotiaan matkapahoinvointiin vinkkejä?
Mä olen itse kärsinyt matkapahoinvoinnista lapsesta saakka, mutta nyt onneksi pariin vuoteen sitä ei ole ollut (*kop kop*). Esikoinen (reilu 4 v) ei ole koskaan kärsinyt matkapahoinvoinnista ja jotenkin osasin odottaa, että kuopus sitten kärsiikin. Tyttö ei ole koskaan viihtynyt autossa, vaan yli 1-vuotiaaksi itki (tai HUUSI) autossa kaikki matkat. Viime keväänä reilu 1-vuotiaana alkoi viihtyä vähän paremmin autossa tai ei enää koko aikaa itkenyt autossa. Kesällä sitten alkoi taas autossa kitiseminen ja muutaman kerran tyttö oli jotenkin tosi tuskaisen näköinen, kun matkustettiin vähän mutkaisempia teitä. Ensimmäisen kerran oksensi kuitenkin vasta tänä viikonloppuna, kun oltiin mummolassa. Loppumatka (n. 30 min jälkeen viimeiset 15 min) sinne on tosi mutkaista tietä, joten en yhtään ihmettele, jos siinä herkemmälle tulee huono olo (mullekin tulis normaalisti). Onneksi oli talouspaperirulla mukana ja matkaa jäljellä enää n. 10 min.
Tyttö on nyt 1 v 7 kk ja istuu selkä menosuuntaan. Tyttö on sen verran pieni (vajaa 11 kg ja 82 cm), etten ihan heti vielä halua siirtää kasvot eteenpäin. Lisäksi meidän turvaistuin on pelkästään selkä menosuuntaan pidettävä istuin, joten jos tyttö pitää siirtää ennen 3 v/15 kg kasvot eteenpäin, pitää ostaa uusi istuin. Siksi yritetään nyt selvitä vielä jonkin aikaa selkä menosuuntaan. Onneksi matkustetaan vain n. kerran kuussa joko 30 min tai 50 min mummolaan. Sen lisäksi max 15 min kauppa- tai kylämatkoja.
Kotiinpäin tullessa lähdettiin liikkeelle vasta 2 h syömisen jälkeen (myöhemmin ei oltais enää voitu lähteä). Pidin tytön autossa tosi vähissä vaatteissa, ettei tulisi ainakaan kuuma. Istuin lasten välissä takana (oli kyllä ahdasta) ja tarkkailin tyttöä. Sovittiin miehen kanssa, että jos vähääkään alkaa näyttää siltä, että tytöllä tulee huono olo, niin pysähdytään ja otetaan tyttö vähäksi aikaa ulos (jos vaan tien puolesta mahdollista). Lisäksi lauloin koko matkan (onneksi osaan ja muistan aika paljon lastenlauluja), että tyttö keskittyisi mahdollisen huonon olon sijaan lauluihin. Matka meni hyvin, joten toivon todella, ettei tytöllä sittenkään olisi mitään kovin pahaa matkapahoinvointia. Vai voiko se mennä niin, että tästä se nyt alkaa ja pahenee joka kerta? Toivottavasti ei!
Tulisiko jollain vielä jotain vinkkejä mieleen, miten matkapahoinvointia voisi saada vähän estetyksi/lievennettyä? Entä minkä ikäiselle saa antaa (reseptillä) jotain matkapahoinvointilääkettä ja onko niistä oikeasti apua? En nyt niitä tietenkään vielä alkaisi antamaan, mutta jos tästä tulee tapa, niin sitten vien kyllä tytön lääkäriin. Mä en tiedä juuri mitään kamalampaa olotilaa kuin pahoinvointi ja teen kyllä kaikkeni, ettei omat lapseni siitä joutuisi kärsimään, jos sen pystyisi jotenkin estämään. Kohtalotovereita?
Kommentit (10)
Meidän neiti täyttää pian kolme vuotta, ja noin vuoden ajan hän on kärsinyt matkapahoinvoinnista.
Kesälomareissulla turvaistuin ja auton penkki joutuivat useamman kerran pesuun. Epätoivoissani ompelin pyyhkeestä kaulaan laitettavan pussin, johon pääosa oksennuksesta menee, sitä nimittäin tuli niiiiiin paljon kerralla.
Käytin kesällä tyttöä lääkärissä tuon oksentelun takia. Lääkäri sanoi, että noin pienelle ei ole saa vielä antaa mitään matkapahoinvointilääkettä. Mutta kaikissa matkapahoinvointilääkkeissä on antihistamiinia, joten tuon ikäiselle annettavaa allergialääkettä lääkäri suositteli kokeilemaan. Niinpä rupesin antamaan tytölle puolikkaan tabletin Heinixiä aina ennen pitempää automatkaa. Saattoi siitä vähän apua ollakin, mutta ei se oksentelua kokonaan poistanut.
Makean ja maitotuotteiden syönti ennen matkaa oli kaikkein pahin juttu. Aamulla syöty Viilis aiheutti sen, että 5 min kauppamatkallakin oksennus lensi. Tästä heräsi ajatus maidottomasta ruokavaliosta. Ensin kokeilimme laktoositonta ruokaa ja kas kummaa, oksentelu loppui.
Laktoosittoman ruokavalion aikana olemme tehneet yhden pitemmän automatkan ( yht. 400km ) ja silloin ei oksennusta tullut.
Joten kannattaa varmaan kokeilla, helpottaako maidoton/laktoositon ruokavalio teillekin, tai sitten noita allergialääkkeitä mitä lääkäri suosittelin. Toivottavasti apu löytyy teillekin, koska tiedän että tilanne on tosi ikävä.
Tai siis hankkisin uuden, jos ei voi kääntää. Se on aika helppo apukeino. Selkä menosuuntaan on toki turvallisempaa, mutta jos oksentelun saisi kuriin katse eteenpäin niin eikö se kannattaisi tehdä? Meillä istuu 10kg ja 76cm katse menosuuntaan sattuneesta syystä...Lääkkeitä en ihan heti lähtisi pikkuiselle antamaan. Syömistä/juomista kannattaa välttää ennen reissuja.
ja aina on kyseessä nuo pienet tiet tai vauhti - siis hänen mielestään on kova vauhti, ei mitenkään ylitä nopeusrajoituksia mutta hän tuntee vauhdin kovaksi.. Tyttö on nyt 6v, mutta tuossa alle 2v. alkoi olla tätä pahoinvointia aina joskus, lähinnä kesäaikaan. Istumasuunta ei vaikuta asiaan mielestäni.
Eli huomioimme asian kun on pienemmät tiet kyseessä mm. vauhdissa ja ajon tasaisuudessa. Ruokailuja ei siis ennen autoilua suuremmin, eikä koskaan eväitä autossa. Ekan kerran muuten oksensi n.1v. kun annoin leipää autossa ,-).
Tuo yksi kerta ei siis vielä tee mielestäni asiaa kovin ongelmalliseksi, tosi oma taustasi selittää ' pelkoasi' ja tytön erityinen viihtymättömyys autossa aina. (tosin meilläkin kuopus oli autossa viihtymätön ekan ikävuoden ja tämä esikkokin ainakin puoli vuotta vain huusi autossa, eikä nukkunut siellä).
Viihdykettä ja tekemistä autossa auttaa tietysti kanssa. Lukeminen saattaa kuitenkin pahentaa tilannetta eli kyllä nyt isompana kun tyttö osaa jo sanoa pahasta olostaan itse, auttaa jos sanoo että katso tietä, älä tee muuta autossa. Itse emme kuitenkaan kääntäneet tyttöä kasvot menosuuntaan kuin yli 3v kun pikkusisar syntyi maailmaan... hän on myös ollut pienikasvuinen eli 2v tarkastuiksessa oli 11kg ja 86cm - 3v. oli 13kg ja 92cm.
Poikamme kärsi lievästä matkapahoinvoinnista (=paha olo mutta ei oksennusta), ja äitini vinkkasi kokeilemaan sitruunan imeskelyä. En tiedä onko vaikutus oikeasti sitruunan aiheuttama, vai auttaako jo se, että pahan olon iskiessä saa imeskellä muutenkin herkuksi miellettyä sitruunanlohkoa. Lisäksi pahan olon iskiessä etsittiin aina seuraava levähdyspaikka ja käytiin haukkaamassa happea ja jalottelemassa. Kivennäisvesi kuulemma auttoi myös, sitä oli aina mukana.
6-vuotiaana alkoi helpottaa, enää ei sitruunalohkoja ja muovipusseja pakata matkalle mukaan :).
Meillä ei muuten istuimen suunnan muutos vaikuttanut asiaan.
Ennen tota " oksennusreissua" tyttö oli syönyt vajaan puolikkaan viilin ja perunarieskaa. Tähän asti ollaan vielä aina tehty noi mummolamatkat just ruokailun jälkeen, mutta viime kerralla syötiin sattumalta vain välipalaa. Tästä lähtien yritetään pitää tyttö edes 2 h syömättä ennen matkaa. Onneksi toiseen mummolaan on vaan isoja ja suoria teitä ja toiseen mummolaankin päästään onneksi suht hyviä teitä, kun kierretään, eikä mennä sitä kamalaa mutkatietä.
Mulla on varmaan tosta omasta matkapahoinvoinnista johtuen niin järjetön oksennuskammo, että sen takia olen varmaan 100 kertaa enemmän huolissani tosta tytön matkustus-tulevaisuudesta kuin esim. mieheni, joka ei ole koskaan voinut autossa pahoin. Siltikään en halua siirtää tyttöä vielä istumaan kasvot menosuuntaan. Jos hän istuisi reunapaikoilla, ei hän kuitenkaan näkisi eteenpäin (=horisonttiin) ja keskellä on vaan lannevyö, enkä tiedä, miten turvaistuimen edes saisi kiinni siihen. Ollaan näille kahdelle lapselle (vanhempi siis 4 v) ostettu jo kaksi turvakaukaloa, yksi turvaistuin ja yksi turvavyöistuin ja oltiin tosiaan toivottu, että enää ostetaan yksi turvaistuin ja se on turvavyöistuin tytölle sitten 3-4-vuotiaana. Mutta saas nähdä, miten sen suhteen käy. Onneksi ei tarvitse nyt pariin viikkoon tehdä isompia autoreissuja ja seuraavan kerran jälkeen vasta talvella, niin mun ei tarvitse niin paljon stressata ton asian kanssa!
Ehkä sitten isompana, kun tajuaisi, miksi sitä kannattaisi kokeilla.
- matkustus vain kun lapsi nukkuu
- isommalle lapselle vois antaa sipsiä (2-vuotias?), ei se paljon jaksa syödä, mutta meidän matkapahoinvoivalle toimii! :)
- ei makeaa!
- ruokailusta vähän aikaa, ettei oo ihan täys maha, toisaalta ei liian tyhjä maha, pahin mitä voit antaa, on makea, jäätelö, mehut, karkki...
- istuimen kääntö kyllä auttaa oikeasti
- en käyttäisi lääkkeitä
- 2-vuotias jo alkaa ainakin osata oksentaa pussiin, pidä pikkuisia minigrippusseja tai mitä hyvänsä ja paperia aina mukana (+ varavaatteet) ja rättiä yms. Pussi on helppo sulkea ja heittää menemään. Säästyy penkit ja vaatteet ja lapsikin on tyytyväisempi.
Tasainen ajaminen myös, ettei oo kengurukyytiä tai äkillisiä jarrutuksia ja ettei ole sellaista epämääräisen vauhdikasta ja paljon ohituksia yms. Ne jarrutukset ja sivusuuntaiset liikkeet ja kaarteet on aina pahoja, samoin kovin ylämäki-alamäkinen reitti.
meidän nyt 2 v 3 kk -ikäinen muksu oksensi ensimmäisen kerran autossa pidemmällä matkalla vähän alle 2-vuotiaana. Pian tahti muuttui sellaiseksi, että pussin ja talouspaperin kanssa häärittiin jo 15 min ajomatkan jälkeen, vaikka tie olisi ollut tasaista ja suoraa. Me päädyttiin kääntämään turvaistuin kasvot menosuuntaan päin ja se auttoi aika hyvin. Apparin paikalta niskatuki pois (siinä harvoin kukaan istuu), joten muksu näkee suoraan ulos.
Hapanmaitotuotteet on melko varma pahoinvoinninlähde ainakin meillä, eli jogurtit tms. on pannassa ennen ajomatkaa. Muutenkin yritetään välttää syömistä n. 1 h ennen ajamaan lähtöä. Ja matkalle vaatetta vain niukasti päälle, eli hatut ja hanskat pois ja takki vähintäänkin auki.
Me käytiin yksityislääkärillä muiden syiden takia ja saatiin matkapahoinvointilääkeresepti. Annostelu on vain aika hankala. Kertaakaan ei ole vielä lääkettä annettu, kun pääsääntöisesti ajetaan alle 30 min kyläily/asiointimatkoja ja " turhaan" en haluaisi lastakaan lääkitä. Jos haluat, voin kaivaa lääkkeen nimen esiin jostain, ulkoa en muista.
Aika nopeasti tuon huonovointisuuden alkaa nähdäkin. Meillä muksu muuttuu juuri ennen oksentamista tuskaiseksi (vaikka on hetkeä aikaisemmin saattanut ihailla vaikka ohiajavaa kuorma-autoa) ja tuhertaa itkua. Mä olen itse päässyt matkapahoinvoinnista melkein kokonaan eroon, mutta muistan, miten järkyttävä se tunne on ennen oksentamista. Jotenkin sitä yrittää kaikkensa tehdä, että muksun ei tarvitsisi sitä kokea. Ja omasta matkustamisesta on tullut ihan hirveää stressaamista ja kyttäämistä. Toivottavasti iän myötä alkaa muksulla helpottaa...
-Tintti
Tyttö nyt 1 v 8 kk ja matkapahoinvointi alkoi jo 1 vuoden iässä.
Istuin on edelleen selkä menosuuntaan, kun toisin päin istuessa voi äkkijarrutuskin aiheuttaa niska ym. vammoja, jotka ovat kuitenkin oksentamista vaarallisempia.
Meillä on onnistuttu usein välttämään oksentamista näin:
- ei ruokaa, eikä juomaa (vesikin tuli ylös) juuri ennen matkaa
- sopivan vähän vaatetta ja raitis ilma
- ei missään tapauksessa matkaviihdykkeenä lukemista tms. vaan laulamista, keskustelua jne.
- autoilu ajoitetaan aina kun mahdollista unien aikaan
- autolla ajetaan tasaisesti, hiljainen vauhti mutkissa
- pitkillä matkoilla suunnitellaan reitti ja aikataulu huolella, pysähdykset mukavissa paikoissa sopivin väliajoin, ja mahdollisesti ulkoilua välillä
- vältetään mutkaisia teitä, ajetaan mieluummin vähän kiertäen jos päästään ajamaan suorempaa tietä
- vältetään ruuhka-aikoja
Meillä on myös yksityiseltä lääkäriltä saatu resepti ja Primperan-nimistä lääkettä. Vältän lääkkeen antamista, mutta olemme käyttäneet sitä pari kertaa, kun on ollut pakko ajaa pidempi matka mutkaista tietä lapsen ollessa hereillä. Kerran tuli oksennus lääkkeen antamisesta huolimatta ja sen jälkeen ei lääkettä ole käytetty. Lääke on liuosta, jota laitetaan pari milliä ruoan/juoman sekaan n. puoli tuntia ennen matkaa. Silloin kun oksennus lääkkeen antamisesta huolimatta tuli, taidettiin lähteä liikkeelle turhan pian lääkkeen antamisen jälkeen. Saapa nähdä käytetäänkö enää.
Toivottavasti vaiva joskus helpottaisi!