Huudatusunikoulua?

En missään ole huudattanut lasta, enkä siihen aio alkaakaan. Enkä kyllä suosittele kellekään. Tuo 15- 20 minuuttia on PITKÄ aika lapselle.

Vauva pian 10 kk ja on meilläkin levottomia öitä ollut. Eniten juuri silloin kun on oppinut paljon uutta.

Viimeaikoina on ollut vaikeaa laittaa poika nukkumaan, potee kai tähän ikään kuuluvaa eroahdistusta ja itkeskelee ja välillä saattaa heräillä välillä itkemään.. Mutta ihan vain olen hyssytellyt, kannellut ja sylitellyt, nukuttanyt vieressä, tarjonnut tissiä ja lopulta olen saanut nukkumaan.

Kärsivällisyyttä!:)

Siis en ole missään nimessä...:)

Entäpä jos kokeilisit siirtymistä vain kaksiin päikkäreihin? Se kuulemma on auttanut joitakin muksuja niin, että unta riittää enemmän koko yöksi. Rytmin muuttaminen vie tietty aikansa ja lapsi voi protestoida.

Tai sitten vaavelillasi on vain tällainen vaihe, että kaikkien muutoksien tarjoaminen on hänelle erityisen vaikeaa. Kuten joku jo totesikin, niin kärsivällisyyttä... ja jaksuja!:)

Meillä opetellaan ryömimään, ja muutenkin opitaan kaikkea uutta jatkuvasti joten se varmasti tulee uniin. Yösyöttöjä meillä yleensä 2, joskus pärjää yhdelläkin syötöllä. Tutti rauhoittaa onneksi joskus kun herää yöllä.



Itse olen ajatellut, että varmasti noissa yöheräämisissä on myös osa ihan läheisyydenkaipuuta. Vauva haluaa siis viereen ja tuntea että äiti on lähellä. Jonkin verran olemme tassutelleet, ja jos itku yltyy ihan huudoksi, sylissä rauhoitelleet, ja näin olemme karsineet heräilyä hieman. Ennen saattoi herätä neljäkin kertaa syömään yössä nimittäin.



Huusatusta ei kyllä nykyään suositella ollenkaan. Lapsen perusturvallisuus järkkyy, mikäli hänen avunhuutoonsa ei vastata. Lapsi ei itke kiusallaan tai ollakseen vaikea, vaan hänellä on aivan oikea hätä. Tämä hätä saattaa olla vaikkapa se, että ' olen yksin sängyssäni eikä äitiä näy ja se pelottaa' . Kyllä lapsen itkuun on aina vastattava jotta hän oppisi luottamaan läheisiinsä ja hänelle kehittyy tunne, että hänen tarpeensa vat tärkeitä.



Muuta ohjetta en voi antaa kun että yritä olla kärsivällinen ja tassuttele, silittele, nosta syliin. Näin voit yrittää välttää syöttämistä yöllä. Mutta älä huudata lasta! Joskus nämä yöheräilyt ottavat todella voimille, tiedän, mutta ne on vaan jaksettava.

laitoin jo muualle samaa tekstiä...



eli oon harkinnu huudatusta. niin tehdään sairaalas, soitin ja kysyin. meillä siis esikon tassutin eroon pullosta mut yöheräily jatkui melkein 2v asti. ja oon kuullu tutuilta että ainut tosiaan auttanut keino on ollu huudatus. lapsi on niin pieni että ei muista huudatusta. en usko että sitä tehtäis jos jäis lapsille traumaa. mietin miten vauva kokee että itkee maitoa eikä saa, hyssytetään yms vaan. kai siitä jää kans " traumoja" kun ei vastata tarpeeseen oikein. uskon että vauvan pitää itkeä ainaki muutama kuukausi ennen ku vaikuttaa traumaattisesti. ainaki muistan opiskeluajoilta että näin huomattiin käyneen ns huumeäitien lapsille ku äiti ei koskaan vastannu itkuun. nämä vauvat ei itkeny koskaan. huuudatusunikouluvauvat kuitenki jatkaa itkua päivällä...



mutta oon siis miettiny huudattaa kakkosta mutta se tuntuu kyllä henkisesti liian kamalalta, oman lapsen itku ja hätä on kamalaa. siksi enemmän haluaisin sairaalassa toteuttaa sen.

Meillä päästiin rikkonaisista öistä siten, että otin vauvan syliin, hyssytin ja silitin. Laitoin sänkyyn -> huuto -> uudestaan syliin ja rauhoittelua. Tein tätä muutamaan otteeseen, kun yritin yösyöttöjä lopettaa, mutta usko loppui aina n. 3 yön jälkeen, kun mitään edistystä ei tapahtunut. Kunnes vauvan juuri täyttäessä vuoden, koko " rumba" oli ohi kahdessa yössä.



Uskon siihen teoriaan, että " unikoulu" onnistuu siinä parissa-kolmessa yössä sitten, kun lapsi on siihen valmis. Jos kestää pidempään, lapsi ei ole siihen kypsä/valmis.



Mutta huudattamiseen en usko, kyllä siinä se perusturvallisuus aina jotenkin kärsii, vaikka suoranaisia traumoja ei jäiskään.

Meillä oli jonkinasteinen unikoulu, kun tyttö oli 8 kk. Tähän uskaltauduimme, kun tyttö oli viikon aikana kahtena yönä jättänyt syömisen väliin ja olin varma, että hän herää tottumuksesta 03-05 välillä ruokailemaan. Ja toisaalta minä itse menin tottumuksesta syöttämään tuohon aikaan, kun kuulin kitinää. Näiden " hyvien öiden" myötä päätimme, että kokeilemme, että en syötä tyttöä ennen klo 06. Hän itki/ itkeskeli seuraavana kahtena yönä kaksi tuntia (02-04 ja 03-05), joista molempina öinä jälkimmäisen tunnin meidän sängyssämme. Ensimmäisen tunnin siis yritimme rauhoitella omaan sänkyyn tassutellen yms., ja sitten otimme viereen ja koetimme rauhoitella siinä. Välillä itku oli kovaakin, mutta välillä tuon kahden tunnin aikana myös rauhoittui, sitten taas itkeskeli.



Tyttö ei ole näiden kahden yön jälkeen kaivannut syöttöä öisin. Näin jälkikäteen uskon, että ilman huutoa homma ei olisi meidän tyttömme kanssa onnistunut tässä vaiheessa, ja toisaalta tuntui, että hän oli jo kypsä nukkumaan läpi yön ilman ruokaa. Oli kyllä kamalaa, kun selvästi noiden kahden tunnin jälkeen nukahti totaaliseen fyysiseen väsymykseen, mutta uskon, että meillä tämänasteinen huudatus kannatti, ja tytölle ei jäänyt traumoja. Toisaalta meillä homma onnistui kahdessa yössä, ja kolmea enempää minun omat hermoni eivät varmasti olisi kestäneetkään; jokuhan kirjoitti, että sillä kolmella pitäisi päästä eteenpäin. En missään nimessä ole huudatuksen kannalla, mutta halusin jakaa meidän kokemuksemme, joka sisälsi sitäkin.

Meillä toiminut molempien lasten kohdalla. Käytetty " huudatusta" esikoisella n. 6kk ikäisenä itsekseen nukahtamiseen ja nyt kuopuksella yöherilyihin.



Pitkiä aikoja ei olla tietenkään annettu lasten huutaa. Kuopuksen yöheräilyt loppuivat parissa yössä. Ensimmäisenä yönä lapsen herättyä n. klo 4 kävin laittamassa tutin suuhun ja poistuin huoneesta. Kohta alkaa itku. Pari minuuttia ja palasin huoneeseen tassuttelin hetken, tutti suuhun ja pois huoneesta. Meillä sängyn yläpuolella mobile, jonka laitan soimaan ja vauva katselee sitä. Hetken päästä alkaa taas itku. Odotan n.5 min ja taas tassuttelua ja tutti. Sitten annan huutaa n. 10 min ja taas sama homma. Jos itku muuttuu hysteeriseksi tms. menen tietenkin heti paikalle.



Ensimmäisenä yönä valvotiin 1,5h. Toisena 30min ja kolmantena yönä riitti pelkkä tutin laitto ja musiikki. Nykyään saattaa heräillä, mutta pelkkä tutin laitto riittää.



Olen myös huomannut, että äidin naaman näkeminen vaikuttaa piristävästi vauvaan ja nukahtaminen vaikeutuu. Varsinkin jos sattuu hymyilemään tai kuiskimaan niin vauva innostuu. Myös mahdollisimman hiljainen poistuminen huoneesta niin ei vauva ala raivoamaan kun tajuaa, että äiti tai isä lähti huoneesta.

mitä toi tassuttelu meinaa? ihan näin lyhyesti kysyn kun alan kokeilee lempeää unikoulua kaksosilla.

Vauva kokee olonsa kovin turvattomaksi, kun hänen itkuunsa ei reagoida. Itku on vauvan tapa kommunikoida, ilmoittaa tarpeistaan ja vanhempien tehtävä on vastata näihin tarpeisiin. Lapsen minäkuva muodostuu jo varhaislapsuudesta alkaen. Mikäli vauvaa itketetään yksin vaikuttaa se lapsen persoonallisuuden kehitykseen negatiivisesti. Vaikka asiasta ei " näkyviä traumoja" lapseen jäisikään, uskon sen vaikuttavan lapsen kehitykseen ainakin jollakin tavoin tunnetasolla. Vauva kokee häpeää ja jopa syyllisyyden tunteita, kun vanhempi ei vastaa hänen hätäänsä. Jokainen vauvahan kokee joskus hetkellisesti turvattomuutta, kun hänen tarpeisiinsa ei jostain syystä kyetä heti reagoimaan. Mielestäni jokaisen äidin pitäisi luottaa jo niihin tuntemuksiin joita useammalla herää, kun oma vauva itkee; tulee tarve ottaa lapsi syliin ja rauhoitella häntä. Oman vauvan tietyntyyppistä itkua ei kestä kuunnella. Enkä nyt tarkoita, että jokaisen pikku inahduksen vuoksi pitää heti " vouhkata" , mutta varmasti äiti erottaa vauvansa itkussa eri sävyjä. Toivon sinulle voimia ja jaksamista vauvasi kanssa! Meillä on nyt valvoskeltu enemmän tai vähemmän jo yli 2 kk, mutta lohduttaudun ajatuksella, että aikansa kutakin! Kai nuo yövalvomiset joskus loppuu. Vauva-aika on kuitenkin aika lyhyt!

aniz:

Nyt on 6. unikouluyö takana ja muutosta ei ole tapahtunut. Tyttö on herännyt joka yö 1-2 aikaan, kitisee, itkee. Olen käynytlaittamassa tuttia ja tassutellut. Aina olen antanut vähän aikaa kitissä ja kuunnellut jos hän rauhoittuisi itse mutta ei. Tätä rumbaa on voinut kestää 2 tuntia. Viime yönä hän heräsi klo 1. Vähäksi aikaa hän aina rauhoittui kun laittoi tutin tai tassutteli mutta viimeistään 15 minuutin kuluttua kitinä taas alkoi. Sitten 2.15 minulla paloi pinna ja annoin häne itkeä 15-20 minuuttia. Sitten en enää kestänyt, kävin taas tassuttelemassa ja viimein hän nukahti. Heräsi syömään 4.40 ja yöunilta 8.45.

Tyttö nukkuu 3 päikkärit 2h, 1h ja 1h.

Aniz

Moi.



Laitoin tuon " huudatuksen" lainausmerkkeihin, koska sitä se ei mielestäni ole. Noudatin sairaalan (Tays) ohjeita, meillä tuolloin 7,5kk ikäinen armotonta yörumbaa pitävä temperamenttipakkaus. Kuten ap:kin sanoi, ei itku ole hänenkään lapsellaan paniikki-iltkua, vaan lähinnä kitinää. Niin se oli meilläkin, vauva halusi lähinnä seurustella. Ainoastaan ensimmäisenä yönä tuli yksi pätkä, jossa itkun sävy muuttui aika ikäväksi. Muutoin itkut olivat vaimeita, välillä niissä oli pitkiä taukoja ja eikä sävy ollut " huutoa" .



Tällä tyylillä meillä palasi rauha taloon. Tosiaan jo toisesta yöstä lähtien neiti nukkui täyden yön, 12 tuntia ja ylikin, ja saimme lapset siirrettyä samaan huoneeseenkin. Nyt, kun on tullut uusia taitoja, on samaa levottomuutta tullut uudestaan. Koska meillä on ylimääräinen huone, pystyimme taas siirtää viikoksi pikkuneidin omaan rauhaan (ja lähinnä esikoiselle taattiin tässä yörauha). Olisko me viikko pidetty häntä siellä varmuuden vuoksi, mutta parissa yössä huutelut ovat taas rauhoittuneet. Välillä kuulen omaan huoneeseen jotain vaimeita huudahduksia lähinnä, mutta ei kunnon itkuja.



En oikein siis jaksa ymmärtää mitä kaikki vaahtoaa jotain " en ikinä huudattaisi lasta, kun tuntee olonsa turvattomaksi" -juttua. En millään muotoa koe huudattaneeni lastani. Päinvastoin tein hänelle ja koko perheelle palveluksen, kun vauva saa nyt rauhaisat unet (joiden aikana vauvat muuten kehittyvät kovasti) ja niin koko perhe on levänneenä varmasti onnellisempi. Useampi tuttavaperhekin on kokeillut tätä samaa eikä kenelläkään ole jäänyt mikään hätähuutaminen päälle.