Allergia-, ruoka- ja syömisasiaa, miten tämä on näin vaikeaa?!
Alkaa olla tämän äidin hermot ja jaksaminen koetuksella... Tyttö 8 kk on todettu allergiseksi maidolle, munalle ja soijalle, jotka ovat kiellettyjen listalla minun ruokavaliossani. Tyttö siis syö edelleen rintaa ja siihenpä se sitten syöminen jääkin!! Kuuden kuukauden iässä kokeilimme eri ruokia, mutta kaikki kokeilut sotki tuo soija jota ei vielä silloin älytty. Mutta nyt on minun diettini kohdallaan.
Sitten aloitimme riisin. Se alkoi maistumaan ja se myös sopii. Sen jälkeen on kokeiltu bataattia, maissia, ruusunmarjaa ja kauraa. Kaurasta tuli ensimmäisenä päivänä aika rajut ihottumat, mutta toisena päivänä ei mitään, mutta kolmantena taas raapimista. Joten taidamme unohtaa sen ainakin vähäksi aikaa. Muut kolme on vähän niin ja näin.
Tyttö syö eka ja toka päivänä kaikkea uutta oikein mielellään, mutta sitten alkaa tökkimään. Eli suu menee suppuun ja sinne ei mitään sitten työnnetäkkään. Mikähän tähän on syynä? Ja nyt on riisipuuronkin syönti ollut huonoa. Tyttö kun haluaisi vain leikkiä lusikalla ja vaikka omalla lusikalla yritän välistä antaa, niin ei kelpaa. Joskus hyvällä tuurilla menee pari lusikallista. Ja hirveä huuto tietysti jos ei itse saa lusikkaansa hämmentää...
Ja lopuksi tämä maitoasia... Emme ole löytäneet vielä sopivaa korviketta. Ensi kuussa olisi altistus soijalle ja Almiron Peptille, että saisimme kelan korvauksen Neocateen. Tyttö syö rintaa päivällä aika huonosti, mutta yöllä ottaa kiinni ja on tissillä 1-2 tunnin välein. Ja minua alkaa väsyttämään nämä yön tissittelyt. Ja vaikka nälkä ei olisikaan niin tissi pitää suuhun saada.
Huoh...
Kommentit (2)
Luinkin jo tuolta Vauva puolelta tuosta syömättömyydestä. Ei muillakaan niin helppoa ole. Kyllä sitä ihminen osaakin stressin kehittää. Tyttö perinyt minun huonot puolet... Allergiat, luonnon kiharan tukan ja epäluulon uusia makuja kohtaan (söin pääasiassa pelkkää perunaa ketsupilla höystettynä varmaan 6 vuotiaaksi asti)..... ;D
sanoisin vain etta tuollainen kuvaamasi " huono" uusien ruokien syominen on minusta tyypillista n. 8-9 kk vanhoille, etenkin imetetyille. Meilla ei pojalla mennyt alas juuri mitaan kiinteaa ennen kuin jouduin lopettamaan imetyksen laaketieteellisista syista kun han oli yhdeksan kk. Silloinkin pari ekaa viikkoa olivat aivan karmeat, han ei syonyt eika juonut juuri mitaan. Sitten homma alkoi pikkuhiljaa luistamaan. _EN_ siis kehota lopettamaan imetysta, pain vastoin, itse olisin halunnut imettaa viela pitkaan (esikoista imetin 2-vuotiaaksi) mutta ihan vain vinkkina etta tuonikaiselle ei valttamatta maistu uudet, kiinteat ruuat kun maitoakin on kerran tarjolla. Allergiat tietysti viela komplisoivat teilla asiaa. Tsemppia!