Lue keskustelun säännöt.
Mistä voimia parantaa elämänlaatua?
21.01.2015 |
Haluaisin pois koko maailmasta. Toivon etten olisi ikinä syntynytkään.
Vietin oman lapsuuteni vaikeissa oloissa, mm. mielenterveysongelmien ja alkoholismin keskellä. Olin myös koulussa pahasti syrjitty ja kiusattu, jonka vuoksi kärsin itseluottamuksen puutteesta tänä päivänäkin.
Olen myös itse aikuisiällä pilannut asioitani hyvää tahtia, enkä tiedä kuinka tästä enää noustaan "tavalliseksi ihmiseksi". En näe että elämälläni olisi mitään syytä jatkua... Olen vain yksi iso riesa ja epäonnistunut ihminen kaikessa.
Kommentit (7)
Osallistu esim luovaan työpajatoimintaan? Etsi tekemistä, joka voisi tuottaa sinulle iloa? Ehkä nauttisit siitä, kun saisit jotain omaa ja mieleistä valmiiksi? Ihan pientä vain. Oletko muuten huomannut, että miten paljon kaikkialla on pieniä yksityiskohtia? Paneudu esim harmaan eri sävyihin ja puiden latvusten muotoihin ikkunasta ulkona ja keväällä vihreään. Osta vihanneskrassin siemeniä, kylvä lautasella olevalle kostealle talouspaperille ja katso ja tunne tuoksu, kun ne lähtevät kasvuun. Saksi kasvaneita leivän päälle. Tämän jälkeen jotain uutta kasvatettavaa? Mieti mistä väreistä ja muodoista pidät ja mistä et. Tee tarkaa analyysia siitä mistä pidät ja unohda kakki muut. Seuraa ihmisten tapaa jutella ja elehtiä. Mieti, että minkälaisista ihmisistä pidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa... Itse olen jo nelikymppinen, ja voisin paljolti kirjoittaa samat asiat elämästäni kuin sinä omastasi. Eli tausta "huonossa" perheessä, koulukiusaamista, pohjatonta yksinäisyyttä, monenlaisia mokailuja kuten yhdessä vaiheessa elämää paha ylivelkaantuminen ja luottotietojen meno, sekoilua kummaallisten hyväksikäyttäjämiesten kanssa ne harvat kerrat kun olen seurustellut...
Mutta se ero on, että minä koen elämäni ihan hyväksi. En minä mieti sitä menneisyyttäni, enkä tulevaisuuttakaan. Minä tiedän, että en minä tässä iässä enää mitään ihmeellistä tule saavuttamaan, enkä sitä kaipaakaan. Olen ihan tyytyväinen pieneen arkeeni ja tavalliseen elämääni, niin kauan on ruokaa suuhun ja katto pään päälle. En minä tarvitse mitään syytä elämäni jatkumiseen, eikä minusta kukaan muukaan tarvitse. Elämä vain on, ilman mitään syytä, ja sitä voi elää tyytyväisenä niin kauan kuin elossa on. Tai tyytymättömänä, jos niin haluaa valita masokistisuuttaan ;)
Eikä minusta myöskään tarvitse "nousta" tavalliseksi ihmiseksi. Voi olla vaan sellainen kuin on, olipa sitten tavallinen tai epätavallinen.
Tiesinkin ettei aloitukseeni reagoida, kuten ei oikeassa elämässäkään. Tuon kirjoittaminen oli minulle iso ja vaikea asia. Mitenkään kovin yksityiskohtaisesti en kuitenkaan viitsi julkisesti kirjoittaa. Tunnen vain olevani ihan yksin ja avuton, henkisesti ja fyysisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:'( Itkettää ja haluaisin vaan kuolla... Tietyt asiat kuitenkin pitävät mua täällä ja saavat uskomaan että tulevaisuudessa asiat olisivat paremmin. Välillä vaan menetän uskoni siihen...
Asiaa auttaisi jos olisi joku ystävä kenen kanssa silloin tällöin vaihtaisi muutaman sanan tai joka tulisi kahville tai lenkkeilyseuraksi. Mutta oon tottunut selviytymään kaikesta yksin.
Masennuslääkkeet olisi aika pop