Viilsin itseäni jalasta, särky helvetillinen, mutten

mitenkään kehtaa hakea apua kipuun. Kärsin paniikki- sekä ahdistuskohtauksista ja masennuksesta. Erään kerran kovassa paniikissa oksennettuani ja täristyäni viilsin veitsellä säärtäni nilkan yläpuolelta. Vastustin tikkaustakin kun aloin tajuamaan mitä oli tapahtunut ja joku nolouden ahdistus iski niin kovasti, että olin todella valmis kuolemaan. Minut kuitenkin kuskattiin ambulanssilla tikattavaksi. Kymmenen tikkiä, haava tulehtuikin lopulta, mutta on nyt kuitenkin arpeutunut ja parantunut. Muuten, paitsi tämä hirveä särky.

Särky lähtee isovarpaan ja keskimmäisen varpaan väliltä ja menee läpi jalkapöydän säteillen polveen ja puoleen jalkaan. Joka ikinen askel sattuu kun suoristan päkiää vähääkään. En halua edes valittaa kun tuntuu niin häpeälliseltä ja typerältä. Olen syönyt buranaa ja muita käsikauppalääkkeitä, mutta tuntuu kuin hermot olisivat jotenkin vaurioituneet.

Pitääkö tämän kanssa nyt vaan elää? Kipu tekee hulluksi ja herään joskus siihen öisin. Edes avomieheni ei tiedä kuinka paha tilanne on. Itken itsekseni asiaa. Olen turmellut lopullisesti itseni. Ja nyt siitä sitten kärsin. Kai lopun ikäni. Mitä tekisitte minun tilanteessani? Voiko hermosärkyä mitenkään hoitaa muutoin kuin lääkkein? Alan olla epätoivoinen. Kunpa olisi toinen päänuppi suotu niin tältäkin olisi vältytty.