Kun ei liki nelikymppisenäkään mitä haluaisi isona tehdä?

Kävin aikoinaan kaikki testit ja ohjaukset, mitä kouluissa tarjottiin, mutta silti mikään ala ei kolahtanut. Jäin sekatyöläiseksi. Ihailen ihmisiä, joilla on selkeä ja mieluinen oma ala.

No, minä opiskelin ns järkipohjalta alaa, joka ei kiinnostanut sen enempää kuin mikään muukaan. Ja samalla työnantajalla olen ollut pian 20v, toivon, että pääsen elääkkeelle täältä, en jaksaisi opiskella enää... Ja oman alan työtä tuskin saisin enää mistään.

Ei kannata haaveillakaan että semmoista tietäisi, jos ei tuohon ikään mennessä ole tiennyt. Kannattaa vaan etsiä homma joka on siedettävää ja jossa ok palkka, ja tehdä sitä, vaikkei niin kiinnostaisikaan.

Itselläni oli jo nuorena tilanne, että mikään ala ei kiinnostanut. No, valitsin it-alan opinnot ihan vaan koska työllisyys ja palkka vaikuttivat hyviltä. Nyt olen jo nelikymppinen ja niitä hommia tehnyt kohta parikymmentä vuotta. Eipä ala itse vieläkään kiinnosta, muttei nyt inhotakaan, ihan ok. Ja hyvä palkka kompensoi asiaa. Onneksi en jäänyt mitään unelma-alaa etsimään, koska en vielääkään ole sellaista itselleni keksinyt: jos mun nyt pitäisi päättää mitä opiskella, en vieläkään yhtään tietäisi. Enkä varmasti koskaan tule tietämään.

Ei ainakaan mun tuttava tai työpiireissä kovin moni tunne olevansa töissä toteuttamassa elämänsä suurinta unelmaa. Toki on niitäkin jotka nauttii kybällä, mut suuri osa tekee työtä elättääkseen itsensä ja mahdollisen perheensä, ilman sen suurempia intohimoja.

Tuskinpa tulet tekemäänkään. 20 vuotta sua nuoremmat kilpailee nyt opiskelupaikoista, ja kohta työpaikoista, joita niille tarjoaa 0-10 vuotta sua nuoremmat. En näe sun kaltaisille paikkaa tuossa kuviossa.

Ehkä mahdollisuuksia on vielä lähäri, sh, sosiaalityö-akselilla, riippuen lukupäästäsi.

Itse 40+ ja heitin jo pyyhkeen kehään. Ammatti on, muttei enää tyydytä. Opiskelemaankaan ei ole varaa ryhtyä. Olkoot.

Kohta 50-vuotias maisteri ja paljon muitakin opintoja. Olen todennut, että on parempi elellä pienillä rahoilla tyytyväisenä kuin yrittää työelämässä mitään ihmeempää. En kanna syyllisyyttä maailmanlaajuisesta talouskriisistä.