Lue keskustelun säännöt.
Onko lapselle pakko uskotella, että joulupukki on olemassa?
21.12.2014 |
Esikoinen on vasta pikkuvauva, joten ainakin vielä tämä joulu päästään ilman joulupukkihömpötyksiä aikuisten tyyliin. On ainut pikkulapsi suvussa ja tuntuisi tyhmältä ja vaivaannuttavalta pukin vierailut jouluisin, kun muu suku koostuu pelkistä aikuisista ja teini-ikäisistä ja joulusta tulisi sitten väkisinkin tuon yhden lapsen oma lahjashow joulupukkeineen.
Jääkö mun lapsi paljosta paitsi, jos se oppii heti pienestä pitäen, että joulupukkia ei ole oikeasti olemassa ja jouluna vain vaihdetaan muutamia lahjoja sukulaisten kesken ja muuten pääpaino on hyvässä ruuassa ja yhteisessä seurustelussa?
Kommentit (8)
Joulupukkiko sinut siihen pakottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle ainakin lapsena oli tärkeää, että lahjat toi nimenomaan joulupukki. Tuli se sitten käymään tai jätti lahjasäkin oven taakse. Kyllä sitä varmasti erilailla jännitti ja siinä oli se jouluntaika ja ihmetys, kun Joulupukkia odotti! :) Mutta kukin tehköön miten haluaa, itse odotan esikoista ja en malta odottaa tulevia jouluja, kun pääsee taas näkemään asiat vähän kuin lapsen silmin!
Kyllähän se jouluntaika tulee siitä joulupukista ja tontuista. Muistan sen jännityksen joka alkoi jo kun ensilumi satoi. Silloin jo alettiin etsiä tontun jälkiä. Ei meillä vanhemmat puhuneet pukista ja muusta mutta jostakin ne vaan tiedettiin. Isommat sisarukset varmaan uskottelivat. Kyllä papsuuden joulut olivat juuri tämän joulupukki jutun takia ainutlaatuisia. Se on pieni vaiva vanhemmille , mutta lapsi saa ihanat muistot lapsuusjouluista.
Sä voit kertoa "totuuden" Joulupukista ihan niinkuin haluat. Se on jokaisen perheen oma päätös. Tärkeintä on se, ettei sitä totuutta huutele tuolla kaduilla niin, että ne, jotka Joulupukkiin haluavat uskoa, saavat pitää uskonsa.
Mä olen päiväkodissa töissä ja vuosikaudet satuillut Joulupukista ja tontuista silmät ja suut täyteen. Joulun odotus lasten kanssa on niin ihanaa, kun saa kertoa satuolennoista, ja lapset silmät kirkkaina uskoo kaiken. Se ei ole pahaa valehtelua. Se on sellaista tarinaa. Samalla tavalla kun lapset tykkäävät tarinoista ja hiukan isommat kirjoista, aikuiset elokuvista jne. En näe siinä mitään pahaa. Lapsi haluaa uskoa. Ja aikuinen kyllä havaitsee, kun lapsi alkaa epäillä eikä enää usko. Siinä vaiheessa voi aikuinen todeta vaivihkaa, että joo olet oikeassa, läheiset ostaa ne lahjat toisilleen, mutta älä silti kerro pikkuveljelle, koska hän haluaa uskoa vielä Joulupukkiin.
Joulu on satujen aikaa. Mä haluan uskoa satuihin.
Mutta sä voit olla realisti ja järjen ääni lapsellesi. Sulla on siihen täysi oikeus.
Sehän riippuu ihan siitä miten itse haluatte. Minä en ota niin vakavasti sitä että lapsi uskoo joulupukkiin, ja että meillä piipahtaa joulupukki vartin verran vuodessa. Se aika, kun lapsi jotain jostain tajuaa, eli osaa odotta apukkia, ja vielä uskoo siihen, on lyhyt, 2-3 vuotta. Ottaen huomioon, että keskiverto lapsi viettää elämänsä aikana sellaiset rapiat 80 joulua, niin kaksi sellaista joulua, jolloin hän saa elää siinä sadun lumossa, on kuitenkin aika kohtuullinen määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko uskotella. En mäkään ole koskaan uskonut joulupukkiin, vaikka meillä joulupukki kävikin. Joulupukki on satua, ja lapset yleensä tykkäävät saduista.
Minusta se oli kiva juttu lapsena, tarviiko sitä aina olla niin totinen torven soittaja. Pikkuisen lapsenmielisyyttä.
No me jätetään joulupukki juttu sille tasolle, että se on satuolento kuten peter pan, hammaspeikko ja prinsessa ruusunen. Eli joulun aikaan kuuluu joulupukki toki, tulee sitten käymään kotona tai ei, mutta emme aio uskotella, että joulupukki on oikeasti olemassa ja oikeasti tuo lahjat. Pääsäiseenkin kuuluu pääsiäisnoidat, mutta emme uskottele, että niitä on oikeasti olemassa.