Kerro oma tylsyyskokemuksesi!

Minulla oli viimeksi tylsää muutama päivä sitten, kun jouduin vatsatautisena Acutaan kuivumisen vuoksi. En muista ambulanssimatkasta mitään mutta muistan havahtuneeni hirmuiseen huutoon kun perille päästyämme minut siirrettiin erään kehitysvammaisen naisen vierelle, ja tämä huusi kurkku suorana kuin syötävä. Sääliksi häntä kävi mutta niin kävi minuakin kun kolmen tunnin päästä olin yhä siinä samassa tilanteessa. Minulle annettiin ystävällisesti kuulosuojaimet mutta ne plopsahtivat koko ajan korvista ulos joten ne eivät hyödyttäneet.
Sänky jossa minut tuotiin oli todella pieni, niin pieni että en saanut jalkojani suoriksi eteenpäin vaan makasin koko ajan jalat koukussa puoliksi. Jano oli tipoista huolimatta erittäin kova mutta hoitajilla oli tarpeeksi kiirettä ilman pyytelyäni, joten mietin, miten saisin liikutettua niitä tippapulloja ilman sitä liikkuvaa kantotelinettä, mutta en keksinyt. Kännykkäni, kenkäni ja sukkani olivat jääneet kotiin ambulanssin tultua hakemaan, eikä Acutassa tietenkään mitään lehtiä ole. Minut sijoitettiin oven vierelle josta veti tuulta, jossain vaiheessa minulle annettiin vanha pyyhe peitoksi mutta sain sillä peiteltyä vain jalkani, päälläni oli t-paita ja venyttelyhousut. En pystynyt nukkumaan huudon, kylmyyden, pahan olon ja liian pienen sängyn vuoksi, joten kuuntelin 4 ja puoli tuntia sitä meteliä ja tuijotin kelloa puoli kuolleena koko sen ajan.

Silloin oli tylsää.

Up