Lue keskustelun säännöt.
En osaa vanhentua
19.12.2014 |
Olen nelikymppinen nainen. Miten minun ikäiseni kuuluisi pukeutua ja käyttäytyä? Naama ja kroppa vanhenee, mut ei mieli. Pukeudun todella nuorekkaasti ja kuuntelen samaa musiikkia kuin teinityttöni.
En halua päästää irti siitä -90 luvun nuoresta joka eli täyttä ihanaa huoletonta elämää monien ystävien kanssa. Joskus hävettää kun muut ystäväni ovat pukeutuneet aika konservatiivisesti ja todella huolitellusti ja mulla on päällä pillifarkut ja korkonilkkurit. Olen käynyt vaatekauppoja läpi löytääkseni itselleni jotain siistiä ja aikuismaista mutta kun tulee niin tätimäinen olo niissä.
Milloinka musta tulee oikeasti aikuinen? Lapselleni olen kyllä vanhempi, mutta tosi rennolla tavalla. Siis rajat ja säännöt ne on meilläkin.
Pelkään vanhentua, pelkään kuolemaa, tulispa vampyyri ja tekis musta kuolemattoman.. ;)
Kommentit (9)
Minusta tuo taas on vanhanaikaista, että pitäisi jossain iässä alkaa pukeutua konservatiivisesti tai ulkopuolelta määritellysti. Nykyisin ihmiset yleensä uskaltavat olla itsejään ja oman tyylisiään iästä riippumatta. Ja se on edistystä menneisiin aikoihin, jolloin piti "rouva-muotiin" siirtyä tietyssä iässä, ja hiukset auki ei ok jne.
Itsekin olen nelikymppinen, mutta minusta tämän iän suurin vapaus on juuri se, ettei kiinnosta pätkääkään enää mitä muut minusta ajattelee. Meikkaan, pukeudun, laitan hiukseni, olen juuri kuten itse haluan, ihan sama mitä muut ajattelee. Ja aion tehdä samoin vielä seitsemänkymppisenäkin, jos saan niin vanhaksi elää. Ei minun äitinikään ole vielä tätityyliin siirtynyt, vaikka on jo seitsenkymppinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi pukeutua epämukavasti, jos ei viihdy vaatteissaan? Tarkoitan jakkupukutyyliä tai maanläheistä, jos paremmin viihtyy niissä pillifarkuissa ja korkonilkkureissa;)Ei ole olemassa mitään sääntöä, että tietyn ikäisenä pitäisi lakata pukeutumasta vaatteisiin, josta itse pitää ja joissa viihtyy, koska jonkun yhteisön kirjoittamattoman normin mukaan se on sopimatonta.
Noh.. Olet jämähtänyt siihen 90-lukuun eli aikaan, jolloin sulla oli tosi hauskaa. Se todennäköisesti näkyy tyylissä, eikä suinkaan niin positiivisesti. Mulla on muutama tällainen tuttava joissa näkyy se roikkuminen hauskoissa vuosissa.
Olen 38-vuotias kahden lapsen äiti ja tajuan sua täysin. Kuitenkin olen kääntynyt ammattilaisten apuun eli pukeutumisneuvojien ja stylistien puoleen ulkonäköasioissa. Kaiken a ja o on tyylikkäät kengät, laadukas takki ja hyvin leikatut ja värjätyt hiukset. Ostan vaatteet pääasiassa COSista ja ulkomailta. Olen iättömän näköinen. Moni ei osaa arvata mun ikää. En näytä parikymppiseltä, mutta en suoraan kolmikymppiseltäkään. Suosittelen sulle ammattiapua ihan tyylikkyyden nimissä. :)
Ap:n kirjoitus voisi olla minun kynästäni. Viime aikoina olen pohtinut paljon samoja asioita. Erona tosin se, ettei mulla ole lapsia. Tunnen itseni n. 25-vuotiaaksi, vaikka kohta kolkuttelen neljääkymppiä. En haluaisi vielä muuttua tädiksi. Olen myös kasvoiltani nuoren näköinen "pullaposki". Koen kyllä että mulla on habitukseni vuoksi jonkinlainen uskottavuusongelma, mutta en haluaisi muuttaa tyyliäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:31"]yh?
[/quote]Outo kysymys, mut en ole yksinhuoltaja.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 23:29"]Minusta tuo taas on vanhanaikaista, että pitäisi jossain iässä alkaa pukeutua konservatiivisesti tai ulkopuolelta määritellysti. Nykyisin ihmiset yleensä uskaltavat olla itsejään ja oman tyylisiään iästä riippumatta. Ja se on edistystä menneisiin aikoihin, jolloin piti "rouva-muotiin" siirtyä tietyssä iässä, ja hiukset auki ei ok jne.
Itsekin olen nelikymppinen, mutta minusta tämän iän suurin vapaus on juuri se, ettei kiinnosta pätkääkään enää mitä muut minusta ajattelee. Meikkaan, pukeudun, laitan hiukseni, olen juuri kuten itse haluan, ihan sama mitä muut ajattelee. Ja aion tehdä samoin vielä seitsemänkymppisenäkin, jos saan niin vanhaksi elää. Ei minun äitinikään ole vielä tätityyliin siirtynyt, vaikka on jo seitsenkymppinen!
[/quote]Toi rouva-muoti oli hyvä. :)
No kaipa se nykyään on niin että voi vapaammin valita vaatteensa. Monet ystävistäni ihmettelee että miten voin kuunnella vielä noin vanhaa musiikkia tai että miksi radiossa pauhaa nrj. Mun ystävät on aikuistuneet ja mä jäin jonnekin jälkeen...
T. Jälkeenjäänyt Ap :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä vaikka ikää "vasta" 34v. Mieli on tosi nuori, mutta sosiaalinenpaine pukeutua ja käyttäytyä kuin kunnon aikuinen on tosi vahva. Kun lähipiirissä muut katselee ja ostelee nahkaisia kävelykenkiä tai tyylikkäitä pitkävartisia saappaita, niin mä ihastelen tennareita, sneakereitä, kiilakorkkareita jne.
Ja kun kaverit haluavat mennä "bilettämään", se tarkoittaa sitä, että istutaan jonkun kotona ja juodaan pari siideriä tai pahimmassaa tapauksessa pari lasia viiniä ja sitten kiltisti nukkumaan. Mä haluaisin vielä mennä ja juhlia kunnolla.
Jätä sitten vanhentumatta.
Sori vaan, mutta se ikä kertyy vaikka et siihen sopeutuisi.