Käy päivittäin mielessä se Matarissa kuollut 10v lapsi...

Ja hänen perheensä, heidän tuskansa tällä hetkellä. Oletettavasti huomenna hautajaiset, tai sitten ensivkon la, on siinäkin joulunaika ja joulu, ja uusivuosi..

Vein silloin ti sinne paikanpäälle ison enkelikynttilän, seisoin hetken pimeässä muutaman muun ihmisen kanssa, itku tuli.

Jotenkin sellainen olo, että jotakin pitäisi tehdä, jollakin tavoin yrittää auttaa kys lapsen äitiä/isää vaikka kaikki apu tietysti ihan turhaa, ei sitä tuskaa mikään poista eikä edes helpota. Mutta jotakin konkreettista edes, jouluruokaa viedä tms, vaikka tuskin edes saisivat niitä syötyä, surultansa.

:´(