Lue keskustelun säännöt.
En ole ikinä ollut näin pettynyt.
08.03.2013 |
Sain juuri tietää, että lapseni on koulukiusaaja, kun opettaja soitti. Kuulemma aiemmin mennyt hyvin, mutta nyt on kaikille aikuisille, paitsi luokanvalvojalleen, ylimielinen, "ihan sama, mun ei tarvi totella sua" ja koko ajan jotain kitkaa. Ainoastaan luokanvalvojastaan pitää ja häntä kunnioittaa.
Haukkuu ja nälvii erityislapsia, joiden pikkuryhmä on integroitu tavalliselle luokalle. Yhden isäkin oli soittanut kouluun ja kertonut, kuinka lapseni haukkuu hänen lastaan mm. ääliöksi. Yhtä maassa makaavaa poikaa oli potkaissut tänään, koska joku "Matti" käski kiusaamaan häntä, joka on lapseni sanojen mukaan "luokan kovis". Tämän syyn sanoi opettajalleen, minulle sanoi, että potki, koska ko. lapsi oli tönäissyt häntä jäämäessä. Syyt ja selitykset löytyy kaikelle, ja koskaan vika ei ole hänessä itsessään.
Olemme puhuneet lapselle, että hän saattaa joutua vaihtamaan koulua, koska emme ole saaneet omalta alueeltamme isompaa asuntoa, mitä tarvitsemme. Lapsi on itkeskellyt iltaisin, ettei halua vaihtaa koulua, vaan kulkee vaikka kaupungin toisesta päästä bussilla mielummin omaan kouluunsa. Silti on nyt puhunut koulussa, että onneksi vaihdan kohta koulua, enkä näe teitä enää! Mitä ihmettä?!
En tiedä mitä tehdä. Opettaja on sitä mieltä, että rangaistus ei ole ratkaisu, vaan keskustelu. Toki keskustelen lapsen kanssa useaan kertaan, mutta mielestäni lapselta pitäisi kyllä ottaa mykavuus sun toinenkin pois (tietokone, puhelin, karkkipäivä ym).
Minua itseäni on kiusattu ala- ja yläasteella ja piru, että sattui! Olen ajatellut, että yksi pahimmsta peloistani on, että lapsestani tulee kiusattu tai kiusaaja.
Onko kellään kiusaajan puolelta? Millä saa kitkettyä pois? Muita mielipiteitä, mistä voi johtua? Itkettää vaan koko ajan, olen niin pettynyt...
Kommentit (20)
Ehkä sinun sitten pitäisi itkeä lapsesi nähden, jotta hän tosiaan näkee, että on tehnyt tosi pahasti. Sinun pitäisi ottaa nyt selville jokaisen oppilaan nimi, jota hän on kiusannut, ja mennä lapsen kanssa jokaisen kotiovelle ja laittaa lapsi pyytämään anteeksi niin, että paikalla on sekä kiusattu että hänen vanhempansa. Ja sanoa hänelle myös, että tämä toistuu joka kerta, kun kuulet, että lapsi on mennyt kiusaamaan jotakuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppi kolmoselle, tuo voisi saada lapsen aivot raksuttamaan.
Mene kouluun seuraamaan opetusta ja vielä lapsen kanssa kaikki hänen vapaa-aikansa. Kun kavereita on teillä, ole kuulolla koko ajan.
Mulle tuli kans ensin mieleen kysymys iästä. Oma poikani oli kiusaaja alaluokilla. Mielestäni se johtui selkeästi isänsä ja minun erosta. Ainakin osaksi. Purki pahaa oloaan ja epävarmuuttaan muihin. Tätä kesti muutaman vuoden. Poika on nyt seiskalla ja kiusaaminen on loppunut jo joitain vuosia sitten. Minäkin olin silloin ennen kaikkea pettynyt. Asiasta juteltiin loputtomiin, koulussa ja kotona. Aika sitten teki tehtävänsä.
On poika vieläkin varsinainen suorasuu ja yhteenottoja kavereiden kanssa tulee, mutta enää ei ole mitään systemaattista yhden lapsen nälvimistä. Vieläkin tulee palautetta, että koulukaverit tulisi ottaa paremmin huomioon, mutta tämä on mielestäni enemmänkin luonteenpiirre, kuin tahallista kiusaamista. Hän puhuu tunnilla toisten päälle ja väittelee, eikä luuntele. Tekee tätä kotonakin ja se on raivostuttavaa.
Minä kyllä annoin rangaistuksiakin noista kiusaamisista, koska poika selkeästi tiesi tekevänsä väärin. Suosittelen kuitenkin keskustelemista ja paljon huomiota pojalle. Yleensähön tuollainen juontaa juurensa juuri siihen huomion kaipuuseen. Ole myös aktiivinen kouluun päin. Käy juttelemassa ja kysele opettajalta. Näin lapsi kinhuomaa, että olet kiinnostunut Ja että tieto kulkee koulun ja kodin välillä.
Tsemppiä!
Oirehtii tuota kouluvaihtoa. Se on monella lapselle iso kriisinpaikka. Tuo on erityisen kuormittavaa jos ei tiedä milloin ja minne muutto tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 15:09"]
Ehkä sinun sitten pitäisi itkeä lapsesi nähden, jotta hän tosiaan näkee, että on tehnyt tosi pahasti. Sinun pitäisi ottaa nyt selville jokaisen oppilaan nimi, jota hän on kiusannut, ja mennä lapsen kanssa jokaisen kotiovelle ja laittaa lapsi pyytämään anteeksi niin, että paikalla on sekä kiusattu että hänen vanhempansa. Ja sanoa hänelle myös, että tämä toistuu joka kerta, kun kuulet, että lapsi on mennyt kiusaamaan jotakuta.
[/quote]
Tämä on hyvä ohje, kiitos!
Lapsi on vasta 9-vuotias. :-(
Hän näki jo itkuni, sanoin, etten ole ikinä ollut yhtä pettynyt ja aloin itkemään. Sitten käskin lapsen huoneeseensa miettimään, koska järkevästä keskustelusta ei tullut mitään.
ap
Komppaan minäkin kolmosta. Oman luokkani tosi viisas vanhempi on näin tehnyt ennenkuin kiusaaminen ehti edes kunnolla lähteä käsistä. Toimii niin paljon paremmin kuin mitä koulussa voi tehdä.
Luokanope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kerroin vastaavassa tilanteessa oman kokemukseni kiusaamisesta. Minua kiusattiin todella paljon ala-asteaika eikä ollut yhtään kaveria. Se johti aikanaan hyvin suuriin ongelmiin, mm. masennukseen, itsetuhoisuuteen jne. En kertonut tietenkään sellasia kamaluuksia, mutta kerroin, miten pahalta se kiusaaminen tuntui, miten itkin kaikki koulumatkat, ei ollut leikkikavereita jne. Se taisi kolahtaa, ei ole kiusannut enää.
Minun poikani yhden kerran kolmasluokkalaisena oli kiusannut luokkakaverityttönsä kyyneliin. Kun minä ja mies kuulimme asiasta, annoimme pojalle kaksi vaihtoehtoa: pyytää tytöltä anteeksi joko kirjeellä tai käydään tytön luona. Poikani oli koko lailla nöyrä ja katuva, kun marssitin pojan luokkakaveritytön kotiin ja hän lakki kourassa pyysi anteeksi tytöltä tämän isän ja äidin läsnäollessa.
Läksy meni kerralla perille! Sen koommin ei ole mitään ongelmia ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttamisesta sen verran, että me muutimme usein, kun olin lapsi. Kävin kaikenkaikkiaan viittä eri koulua. En ole kuitenkaan kiusannut koskaan ketään.
Minä kutsuin kiusatun ja vanhempansa meille saman pöydän ääreen istumaan. Yhden kiusatun kotiin soitin ja yhdessä sovimme, että tämä kaveri tulee meille leikkimään, ja lapsista tulikin hyvät ystävät-
saimme myös oppilashuollon kautta pari kertaa käyntejä psykologilla.
Meillä oli tosi kamalaa aikaa tuo kotonakin, lapsi ehkä oireili sitä, tai sitten olin kasvattanut häntä kieroon. Mutta onneksi otti oppia, ja asiat lähtivät raiteilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan pojallesi kiva, että ne kiusatut tulee muistamaan poikasi lopun ikänsä ja vihaamaan häntä ja toivomaan hänelle kaikkea mahdollista pahaa.
Pelottaisi olla kiusaajan äiti. Joku kiusattu voi pimahtaa ja isompana ampua kiusaajansa. Se on ainakin varmaa, että niitä teidän kiusaajalapsianne vihataan niin kauan kuin henki pihisee. Ja se ei riitä, että ne kiusatut vihaa, vaan kiusaajan vanhemmat vihaa myös teitä, kun ette saaneet pentujanne kuriin.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 15:20"]
Mulle tuli kans ensin mieleen kysymys iästä. Oma poikani oli kiusaaja alaluokilla. Mielestäni se johtui selkeästi isänsä ja minun erosta. Ainakin osaksi. Purki pahaa oloaan ja epävarmuuttaan muihin. Tätä kesti muutaman vuoden. Poika on nyt seiskalla ja kiusaaminen on loppunut jo joitain vuosia sitten. Minäkin olin silloin ennen kaikkea pettynyt. Asiasta juteltiin loputtomiin, koulussa ja kotona. Aika sitten teki tehtävänsä.
On poika vieläkin varsinainen suorasuu ja yhteenottoja kavereiden kanssa tulee, mutta enää ei ole mitään systemaattista yhden lapsen nälvimistä. Vieläkin tulee palautetta, että koulukaverit tulisi ottaa paremmin huomioon, mutta tämä on mielestäni enemmänkin luonteenpiirre, kuin tahallista kiusaamista. Hän puhuu tunnilla toisten päälle ja väittelee, eikä luuntele. Tekee tätä kotonakin ja se on raivostuttavaa.
Minä kyllä annoin rangaistuksiakin noista kiusaamisista, koska poika selkeästi tiesi tekevänsä väärin. Suosittelen kuitenkin keskustelemista ja paljon huomiota pojalle. Yleensähön tuollainen juontaa juurensa juuri siihen huomion kaipuuseen. Ole myös aktiivinen kouluun päin. Käy juttelemassa ja kysele opettajalta. Näin lapsi kinhuomaa, että olet kiinnostunut Ja että tieto kulkee koulun ja kodin välillä.
Tsemppiä!
[/quote]
On varmaan pojallesi kiva, että ne kiusatut tulee muistamaan poikasi lopun ikänsä ja vihaamaan häntä ja toivomaan hänelle kaikkea mahdollista pahaa.
Pelottaisi olla kiusaajan äiti. Joku kiusattu voi pimahtaa ja isompana ampua kiusaajansa. Se on ainakin varmaa, että niitä teidän kiusaajalapsianne vihataan niin kauan kuin henki pihisee. Ja se ei riitä, että ne kiusatut vihaa, vaan kiusaajan vanhemmat vihaa myös teitä, kun ette saaneet pentujanne kuriin.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 15:20"]
Mulle tuli kans ensin mieleen kysymys iästä. Oma poikani oli kiusaaja alaluokilla. Mielestäni se johtui selkeästi isänsä ja minun erosta. Ainakin osaksi. Purki pahaa oloaan ja epävarmuuttaan muihin. Tätä kesti muutaman vuoden. Poika on nyt seiskalla ja kiusaaminen on loppunut jo joitain vuosia sitten. Minäkin olin silloin ennen kaikkea pettynyt. Asiasta juteltiin loputtomiin, koulussa ja kotona. Aika sitten teki tehtävänsä.
On poika vieläkin varsinainen suorasuu ja yhteenottoja kavereiden kanssa tulee, mutta enää ei ole mitään systemaattista yhden lapsen nälvimistä. Vieläkin tulee palautetta, että koulukaverit tulisi ottaa paremmin huomioon, mutta tämä on mielestäni enemmänkin luonteenpiirre, kuin tahallista kiusaamista. Hän puhuu tunnilla toisten päälle ja väittelee, eikä luuntele. Tekee tätä kotonakin ja se on raivostuttavaa.
Minä kyllä annoin rangaistuksiakin noista kiusaamisista, koska poika selkeästi tiesi tekevänsä väärin. Suosittelen kuitenkin keskustelemista ja paljon huomiota pojalle. Yleensähön tuollainen juontaa juurensa juuri siihen huomion kaipuuseen. Ole myös aktiivinen kouluun päin. Käy juttelemassa ja kysele opettajalta. Näin lapsi kinhuomaa, että olet kiinnostunut Ja että tieto kulkee koulun ja kodin välillä.
Tsemppiä!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olette selvittäneet asiat, anteeksipynnööin yms,
muista myös sanoa, että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden. syyllisyys on painavin taakka.
eli 9v lopulta muuttopelon, kaverien menettämisen yms keskellä tarvii vanhemmiltaan myös sen tiedon, että saa yrittää uudestaan.
Jutelkaa! ja kuunnelkaa toinen toistanne.
Voimia!
Kiusaaminen on paha asia, mutta toisinpäin taas lapseni on nykyään se, joka reilusti menee väliin, kun jotain kiusataan. Lienee haluaa hyvittää tekojaan. Ja on tosiaan nykyisin kaveri näiden kanssa, kenen kanssa silloin seitsemän vuotta sitten oli noita pahoja tilanteita.
13
Yhdeksänvuotiaalla tuskin on mitään luokanvalvojaa? Kuulostaa vähän provolta, anteeksi vain.
Mitä lapsen elämässä muuten tapahtuu? Millaista on teillä kotona?
Tottakai pitää rangaista väärästä käytöksestä ja pakottaa pyytämään anteeksi. Ja sitten koulupsykologin juttusille.
Kiitos vastauksista!
Luokanvalvojalla tarkoitin siis luokan omaa opettajaa. Siellä on lisäksi avustajia ja erityisopettaja tuon pienryhmän vuoksi ja heille lapsi on kuulemma ollut ihan hirveä.
Kävin vähän aikaa sitten juttelemassa lapsen kanssa. Kysyin, että miksi on toiminut näin. Sanoin, että ei syytä toisten tönimisiä, erityisopettajan epäreiluutta, tai jonkun lapsen hupun repimisiä, vaan miettii ihan tosissaan, että miksi hänellä on niin paha olo, että on ilkeä muille. Hän sanoi, että on hermostunut ja jännittynyt, koska joutuu vaihtamaan koulua. Sanoin, ettei se ole mitenkään varmaa ja kyllä me nyt odotellaan, josko saataisiin täältä asunto. Painotin lapselle, että oli mikä hyvänsä, niin puhuu meille asiasta ja kaikelle kiusaamiselle ja väkivallalle on täysin nollatoleranssi sekä kotona, että kodin ulkopuolella. Kerroin myös lapselle, kuinka itse valehtelin äidilleni, että olen kipeä, koska en kiusaamisen vuoksi uskaltanut mennä kouluun.
Olitte siis oikeassa syystä ja olen toisaalta huojentunut, että jokin selitys tuon käytöksen takana on, eikä lapseni ole vain mikään sadisti. :-( En kuitenkaan usko, että tuo on ainoa syy, koska lapsi on viime aikoina puhunut paljon "koviksista" ihailevaan sävyyn ja tuntuu, että haluaisi olla yksi heistä.
Lapsi on nyt viikonlopun huoneessaan ilman kännykkää, tietokonetta ja karkkipäivää. Ensi viikolla selvitän kiusatut ja lapsi saa pyytää kaikilta anteeksi. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa takavarikoin tietokoneen tai muista rangaistuksista vielä.
Ap
Saanko suositella? Anteeksipyynnön jälkeen palautat tilanteen normaalitilaan. Lapsi on saanut rangaistuksen, hän on joutunut pyytämään anteeksi ja hän on nähnyt, että sinä olet järkyttynyt. Sen jälkeen on aika lopettaa kostomentaliteetti, koska lapsi tarvitsee myös hyväksyntää. Hän tarvitsee myös tiedon, ettei ole kokonaan paha ja että tästäkin voi selvitä ja jatkaa elämää.
Jos tilanne toistuu, etsisin sitten jo ammattiapua ja pahentaisin rangaistuksia.
minkä ikäinen lapsi on?