Jos haluat erota mielestäsi, mietitkö

Epäilen, että vastaan edelleen 100% lastenhoidosta miehen luistaessa kaikesta vastuusta, mutta toki jos mies tekee muutoksen ja saankin joskus vapaaillan tai jopa viikonlopun (!!!) niin pakko kai se on jotenkin vaan yritettävä kestää... ;D

Kyllähän nuo juhlat saa järjestymään, jos vanhemmilla on hyvät välit :) Viikonloput nyt olisivat minulle omaa aikaa ja lapsille oman rakkaan isän tapaamista ja ajan viettoa hänen kanssaan. Se, että mieheni lyöttäytyisi tulevaisuudessa yhteen uuden naisen kanssa ei häiritse minua ajatuksena muutoin kuin, että haluaisin tietää minkälaisen aikuisen seurassa lapseni viettäisi aikaa, eli toivoisin voivani tutustua häneen :D

En.

Lapseni kuoli miltei 10 vuotta sitten. Ja sen kanssa vaan täytyy elää.

Meillä on kaksi lasta ja olen ajatellut että voisin sairastua ja kuolla tai joku onnettomuus tapahtua ja kuolla. Sitten ehkä mies tapaisi joskus uuden kumppanin. Minkälaisen? Tiedä häntä.

Olen myös leikkinyt jos mieheni kuolisi tai jättäisi minut niin tapaisinko jonkun? Minkälainen hän olisi? Satuttaisiko han lapsiani?

Kuule, tälläsiä ajatuksia on mahdoton pohtia kauaa ilman että sekoaa. Elämää ei voi suunnitella, sillä elämällä on tapansa tehdä niihin muutoksia, eikä niissä kysytä sinun lupaa.

Koita elää hyvää elämää, olla reilu ja rehellinen. Toivoa että elämä kantaa. Jos miettii elämäänsä vaan niin että "suhde kestää" nii ollaan kaukana onnellisesta elämästä. Aina ei elämä olekaan onnellista, mutta pitää silti pysyä vaan pystyssä tai toisen kannatella. Eikä sekään aina riitä.

Olen itse eroperheestä lähtöisin ja näin isääni todella harvoin. Vaikka se tekisi ainakin aluksi vaikeaa niin teen kaikkeni etten omisi lapsia vaan he tapaisivat isäänsä usein. Vaikka olisi joulu niin on silti lapsi vaikka tämä olisi hetken poissa. Minulla on lapsi myös tuhkattu ja häntä ei ole. Pitää löytää itselleen ja perheelleen hyvää sillä koskaan ei voi tietää milloin kuka meistä kuolee tai saa tiedon vakavasta sairaudesta.

Suosittelen että otat lapsiisi vähän pesäeroa. He kasvaa silti isoiksi ja jäät yksin ehkä joskus? Mitä sitten teet?

Opi elämään itsesi kanssa!