kuinka moni laihduttaja on jo sortunut?

Olisi kiinnostavaa myös kuulla vastaajilta jotka on sortuneet, että millaisella tavalla on yrittänyt laihduttaa ja millä tavalla sortuminen "alkoi" - repsahduksesta vai miten? Itse oon vasta hiljattain aloittanut laihduttaja ja haluaisin oppia muiden kokemuksista, siksi kyselen.

Aloitin itse asiassa jo marraskuussa, ennemmin ihan tosissaan uudet elämäntavat, kuin laihduttamisen. Totta kai painon pudotus siinä sivussa oli tavoiteltu sivutuote... =) Lähinnä aloin kiinnittää huomiota siihen, että syön oikeasti laadukkaasti, vähennän alkoholin käyttöä ja lisään urheilua. Olen kyllä aina lenkkeillyt, mutta halusin ryhtyä käymään kuntosalillakin ja saada siitä luontevan harrastuksen itselleni.

Olen kasvissyöjä, enkä ole ikinä laskenut proteiinia, ja ois ollut kyllä syytä... Olen saanut vuosia ihan joitakinkymmeniä grammoja protskua ruoastani/pv, vaikka on silläkin näemmä toimeen tultu. Nyt pyrin saamaan noin gramman per painokilo, välillä menee yli ja välillä ali, mutta ainakin olen tullut "proteiinitietoisemmaksi". Muutoinkin pyrin syömään siis laadukkaasti, hyviä öljyjä, paljon marjoja, vähemmän pastaa, riisiä ja perunaa enkä montaa palaa vaaleaa leipää ole suuhuni tuon jälkeen laittanut. Siis huom, olen parantanut ruokavaliota, en luopunut suoraan mistään. =) Ei tuota mitään ongelmaa tilata ravintolassa kermaisinta pastaa mitä talosta löytyy, koska vaikka arkeni ei sellaista kestäisi, ne harvat ravintolapäivät kyllä kestävät.

Alkoholia meni ennen useampana iltana kuukaudessa, harvoin humalaan asti, mutta pientä tissuttelua saunakaljojen tai viinipullon merkeissä. Tästäkään en ole kokonaan luopunut, mutta arkisin en enää juo, ja viikonloppuisinkin vain ehkä pari krt kuussa. Tämä muutos on ollut todella tervetullut! =)

Kuntosalilla ryhdyin käymään pt:n ohjaamana, aluksi innostuksen mukaan vaihdellen 1-2 kertaa viikossa. No eihän tuosta juuri tulosta tullut, mutta ajattelin että se on kuitenkin ihan mukava määrä noin motivaation kannalta. Tuleepa tehtyä "jotain". Vaan eipä mennyt kuin pari kuukautta, kun aloin kaivata sinne useammin, ja nyt käyn jopa 3-4 kertaa viikossa ja on ollut huikeaa huomata itsessään ihka oikeaa lihasmassaa! =)

Muutos on siis ollut todella hidasta ja sanoisinko "ihmisen mukaista", koska olen kyllä lomalla ottanut hyvin rennosti ja palannut hetkeksi entisiin elämäntapoihin herkutteluineen ja ryypiskelyineen. Mutta, siinä missä se ennen oli arkeani, on se enää poikkeuksellista!

Tuloksetkin ovat maltillisia, mutta ehkä sitten sitä pysyvämpiä. Kiloja on lähtenyt 76 -> 70 ja senttejä vyötäröltä 84 -> 77. Toki vauhti olisi voinut olla ripeämpää, mutta näin mun on ollut mukava edetä. Vuosiahan sitä tuli vietettyä tuonkin painoisena, mikä hätä tässä ois nopeasti päästä lopputulemaankaan.

Ehkä suurin ero aiempiin laihdutusyrityksiin on nimenomaan se, etten Laihduta. Minä vaan Elän. =) Hieman eri tavalla, mutta en niin suuresti, että tämä tuntuisi joltain kuurilta. Ja voitte uskoa, etten ois ikinä uskonut, että minä, kaikkien jojolaihduttajien (70-76 kg välillä useita kertoja) isä ja äiti, tulisin puhumaan juuri tätä samaa mantraa, mitä kaikki laihdutusgurut. Että hitaasti hyvä tulee, älä vaadi tuloksia liian nopeasti yms. Minä olen aiemmin repäissyt kilot pois kuukaudessa, ja sitten taas puolen vuoden päästä ihmetellyt, että mites se paino pääsikin takaisin tähän lukemaan.

Nyt nämä uudet terveemmät tavat ovat elämääni siinä kuin aiemmin ne epäterveemmät tavat olivat, hitaasti ne luikertelivat jokapäiväiseen arkeen enkä usko että ihan äkkiä näistä luovun. Kiloissa muutos ei ole suuri, mutta voi herran jestas että olossa on! =)

Repsahduksia siis saa tapahtua, niiden jälkeen on vaan tärkeä kiiruhtaa ripeästi takaisin niihin parempiin elämäntapoihin. Ei sen ole väliä, jos viikon lomalla vedät viinaa ja mättöä kaksin käsin, kunhan sen viikon jälkeen lopetat. Sen on väliä, jos sen viikon jälkeen jatkat samaa tahtia.

Jos minä en silloin marraskuun alussa olisi viimein tosissanut alkanut muuttaa hitaasti elämäntyyliäni, olisin varmaan taas kilon painavampi kuin silloin, ja sitten ottanut jonkun "tehokuurin", jolla olisin hetkeksi karistanut 2 kg. Onneksi aloitin, koska siitä on nyt kulunut tuon aikaa, eikä tämä aika tunnu merkityksettömältä tulosten kannalta.

Myös jokaisella yksittäisellä valinnalla on väliä pitkällä tähtäimellä. Kieltäydynkö hetken nautinnosta, joka suklaalevyn muodossa on tarjolla, vai tartunko siihen. Ei yksi suklaalevy maata merelle vie, mutta jos tartun viikon aikana kolmeen suklaalevyyn, niin siinä on jo kolme huonoa vaihtoehtoa, vrt. kolme kieltäytymistä ja kolmen suklaalevyn verran vähemmän turhia kaloreita. Opin kuulostelemaan, haluanko minä tätä oikeasti, vai onko se vain tapa. Jos haluan, tosissani haluan, niin sitten ei kun ääntä kohti. Mutta jos ei tuota suurta tuskaa kieltäytyä, niin en minä sitä silloin tarvitse. En juuri nyt. =)

Semmoisia pieniä oivalluksia tämä matka on ollut täynnä. =) Ja yksi suuri apu itselleni on ollut (sähköisen) päiväkirjan kirjoittamisesta silloin kun jaksan ja ehdin. Kirjoitan sinne ajatusvirtana onnistumisia ja epäonnistumisia, salikäynnin onnen ja epäonnen hetkiä yms. Niihin on kiva palata. Joku teksti saattaa päättyä "mitähän minäkin onneton läski kuvittelen, ei minusta ikinä tule mitään sporttista ja hoikkaa, pitäisköhän antaa vaan periksi kun v*tuttaa vaan niin paljon". Sitten viikon päästä hyväntahtoisesti kommentoida itse itselleen, "että noissa fiiliksissä sitten viimeksi... =D Hyvä etten luovuttanut, koska eilinen salikäynti oli jo omaa luokkaansa, sain lisättyjä painoja tankoon, jotain edistystä!"

Elämäntapamuutos tapahtuu muutos kerrallaan, ei kertarysäyksellä.

Luepa esim: http://zenhabits.net/sticky/

minä olen pysynyt mitä nyt kunnolla sairastuin ja painonlasku jumitti mutta -8 kiloa. Jatka, älä luovuta kompurointiin

Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Eli jos on vähentänyt syömisiään, sitten repsahtaa ja ahmii kilot takaisin?