Kannattaisiko minun erota?

en edes lukenut mutta sanon että kannattaa.

Mies ei halua varmaan nähdä lapsia eron jälkeen, näin joskus uhkaillut. Tai sitten hänen äitinsä kävisi hakemassa aina lapset isälleen. Muuttaisi myös eri kaupunkiin. Itse alan olemaan loppu ja varmaan mieskin. Olisiko ero hyvä vaikka lapset kärsisi? Niin ja vielä sekin ettei minulla ole täällä muita kavereita kuin mies... Olisin aivan yksin. Mutta kait siitäkin selviytyisi. Jos joskus saisi sen hyvän parisuhteen josta saisi energiaa. 

ap

Särähti vähän korvaan tuo, että mies on tehnyt sinusta ja lapsista tietokoneaddikteja. Eikö sinulla ole omaa tahtoa?

Pahasti näytttää siltä, että emme voi saada kaikkea. Pitäisikö sinun kuintekin ottaa vastuu arvovalinnoistasi ja pitää perheestäsi huolta. Olet sellaisen kuitenkin tämän miehen kanssa perustanut omasta vapaasti tahdostasi.

Ei perheestä voi erota siinä vaiheessa kun kyllästyy ja käyttäytyä kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut, kun kaikki en mennytkään omien suunnitelmien mukaan. Olet aikuisena tehnyt omia arvioita ja valintoja omassa elämässi. Pitäisikö nyt vaan elää niiden valintojen mukaan?!

Eroa

eroa vaan, sehän on nykyään enemmän trendikästä kuin yhdessä pysyminen.

Haluisin nyt vähän positiivisuutta ja energiaa eikä negatiivisia kommentteja miten elämä ei mene niin kuin haluaa. Joillakin se menee niin. Eikä tässä ole kyse katkeruudesta vaan siitä miten parantaa omaa mieltänsä. Ja eihän elämä niinkään Voi olla että hoidan kaiken miehen puolesta, vai kuin?

ap

Ketju "Eroa harkitseville!"

http://www.vauva.fi/keskustelu/3810926/ketju/eroa_harkitseville

Sinä ja avioliittonneko teki hänestä tuollaisen?! Kutistuko muna liiton aikana?!

Mitä lapsille nyt kuuluu?! Näkyykö tämän hetkinen elämä heissä?!

Olisiko sinulla mahdollisuus muuttaa omaa elämääsi ilman eroa?! Hankkia harrastuksen kautta niitä ystäviä jne

Siis mies teki sinusta ja lapsista tietokoneaddikteja? Miehessäsi on varmasti vikaa, mutta voisit sinäkin ottaa itsestäsi jotain vastuuta sen sijaan, että lasket omatkin puutteesi miehen vioiksi.

Lapsilla on paljon kavereita. He ovat suht. Kilttejä. Mitä nyt ei tottele jos pyytää jotain tekemään. Alkaa hirveä huuto ym. Lapset ovat sosiaalisia porukassa. Olen vain miettinyt milloin he tajuavat oman isänsä puutteet muihin verrattuna ja rupeavatko toivomaan eroamme. Tai syyttävätkö minua vanhempana etten pelastanut heitä. 

Kivittäkää vaan. En minäkään täydellinen ole mutta se että toista joutuu jatkuvasti pyytämään tai ohjaamaan niin on rasittavaa jos ei ole edes lapsi. 

Kun tuntuu ettei jaksa enää kulisseja. Muiden ympärillä olevien liitot vaikuttaa niin hyviltä. Tuntuu epäreilulta. Olen varmaan se vaimo joka hoitaa 50v ikäistä miestään joka päivä kun tällä on niin paljon sairauksia ja vaan makaa. 

Ap

Käykää muutama kerta pariterapiassa puhumassa näistä asioista.

Kyllä sä siitä saat jo aika paljon irti, paljonko olette molemmat valmiita muuttumaan ja tekemään työtä ja kompromisseja liiton ja perheen pelastamiseksi. Joskus terapeutti katsoo, että ero on tosiaan ehkä paikallaan, vaikka heidän tavoitteensaä onkin muuten yleensä saada liitto toimimaan, etenkin jo on lapsia.

Eli tehkää kartoitus terapiassa. Parhaimmillaan voitte saada liittonne kukoistamaan, pahimmillaan jo olemassa olevat ajatukset avioerosta vahvistuvat. Eli et menetä mitään.

Kiitos vinkeistä. En ole miestä terapiaan saanut Koskaan. Ei halua vieraalle jutella. Kerran varasin ajan ja hän lupasi tulla. Ei tullut ja peruutti viime tipalla. Itkin koko istunnon ajan pettymystäni.  Ei vaan tunnu reilulta että minulla näin huono mies tuuri. Mutta ehkä kauhalla ei voi vaatia jos kauhalla ei ole annettu. Isäni on pettäjä. Minua on kiusattu ym paskaa elämässä. Lapset ovat onneni mutta hekin pitävät lahjovasta isästään. Rahallisesti en häviäisi paljoa. Miehen kaikki rahat menee työhön. Ei jää säästöön mitään. 

Ap