Kuinka paljon vanhemmilla on oikeus kontrolloida 20v lapsensa raha-asioita?

Toivottavasti ei ole tarvettakaan alkaa aikuista ihmistä kontroloimaan.

Toivottavasti ei ole tarvettakaan alkaa aikuista ihmistä kontroloimaan.

No ei ole kyllä mitään oikeuksia, ei edes lain edessä.

Paitsi jos asuu vanhempien asunnossa, syö vanhempien ostamaa ruokaa, pukeutuu vanhempien pesemiin ja silittämiin vaatteisin ja nauttii muutenkin ilmaisesta ylläpidosta.

Jos asuu omillaan, ei mitään oikeuksia.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 17:15"]

Paitsi jos asuu vanhempien asunnossa, syö vanhempien ostamaa ruokaa, pukeutuu vanhempien pesemiin ja silittämiin vaatteisin ja nauttii muutenkin ilmaisesta ylläpidosta.

[/quote]

Ei ihan. Riippuu pitkälti siitä, maksaako vanhemmilleen vuokraa yms laskuja.

Komppi viitoselle. On oikeus, jos elättävät sitä kaksikymppistä. Ei ole oikeutta, jos eivät elätä.

Mutta tietenkin on kaksi eri asiaa neuvoa ja kontrolloida. Moni vastikään omaan huusholliin muuttanut teiniaivo kokee kamalaksi kontrolloinniksi, jos äiti erehtyy epäilemään kulutusluottojen ottoa merkkiväskyn ostamiseen...

Eli lapsen tekemiset kiinnostavat, vaikka lapsi olisikin jo 20-vuotias. Tietenkin se neuvominen on syytä tehdä fiksusti, eikä komennellen tai moittien.

Laillisia oikeuksia ei ole. Tietenkin sitten, jos vanhemmat avustavat lastaan taloudellisesti, he voivat edellyttää vastineeksi tietoa, mihin tämä kuluttaa rahansa. Mutta juridisesti ei tietenkään vanhemmilla ole mitään oikeuksia puuttua täysi-ikäisen lapsensa asioihin.

Vaikka kuinka paljon. On vanhempien velvollisuus pitää huolta, että nuori oppii vastuullisen rahankäytön alkeet eikä hankkiudu esim. pikavippikierteeseen. Tiedän tapauksia, joissa vanhemmat eivät ole välittäneet, ja nuorella on jo isot velat, vaikkei töitä eikä koulutusta. Ei hyvä. Itsekin kontrolloimme 21-vuotiasta, jolta tahtoo välillä asiat lähteä lapasesta. Vastapainon autamme esim. vuokravakuuksien ja kodin sisustamisen kanssa tarvittaessa.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 17:21"]

Vaikka kuinka paljon. On vanhempien velvollisuus pitää huolta, että nuori oppii vastuullisen rahankäytön alkeet eikä hankkiudu esim. pikavippikierteeseen. Tiedän tapauksia, joissa vanhemmat eivät ole välittäneet, ja nuorella on jo isot velat, vaikkei töitä eikä koulutusta. Ei hyvä. Itsekin kontrolloimme 21-vuotiasta, jolta tahtoo välillä asiat lähteä lapasesta. Vastapainon autamme esim. vuokravakuuksien ja kodin sisustamisen kanssa tarvittaessa.

[/quote]

Välittäminen on eri asia kuin oikeus kontrolloida. Kontrolloiminen ei edes ole välittämistä, vaan kontrolloiminen tarkoittaa, ettei nuorella itsellään olisi vastuuta omasta rahankäytöstään.

Välittämistä olisi se, että olisi opettanut vastuullista rahankäyttöä niin, että nuorella olisi se hallussa tullessaan täysi-ikäiseksi.

Kontrolloida tarkoittaa: pitää silmällä, valvoa. Ilman silmälläpitoa ja valvontaa on vaikea opettaa vastuullista rahankäyttöä. Kontrollointi on välittämistä.

Kun lapsi on 20-vuotias hänen pitäisi jo olla aikuinen =kantaa vastuu elämästään ja teoistaan. Vanhempien vastuulla on se, että ovat lapsensa kasvattaneet niin että kykenee elämään vastuullisen aikuisen elämää. Jos on eletty kuin pellossa ja kaikki on saatu valmiina eteen, ei ole ihme jos omilleen muuttaessa lähtee touhu lapasesta. Jos taas vanhemmat ovat kasvatteneet ns. pienestä pitäen vastuulliseksi ja asiansa hoitavaksi, pärjää nuori omassa elämässään hyvin senkin jälkeen kun muuttaa pois lapsuudenkodista.

Tukea ja auttaa voi, mutta jos tilanne on se että 20-v ei osaa omia laskujaan hoitaa, ei ymmärrä tulojen ja menojen suhdetta, ostaa osamaksulla kalliita tavaroita ja rahoittaa baari-iltoja pikavipeillä, niin ei siinä äidin/isän "kontrollointi" paljon enää auta, koska on liian myöhäistä.

Auttaminen on ihan ok (esim. vuokratakuissa tai jos auttaa joissain nuoren hankinnoissa (vaikka talvikengät, tietokone tmv.) tai maksaa esim. kotivakuutuksen hänelle tmv.) mutta sellainen ei toimi että aina rientää pelastamaan aikuisen lapsensa ja hetken päästä taas on luottoja ja vippejä kertynyt...

Mutta tosiaan nuoren raha-asiat ovat hänen omiansa, eivät ne kuulu hänen vanhemmilleen. Samoin on nuoren oma asia mihin käyttää esim. yo-lahjarahansa tai palkkansa, toki voisi olla fiksumpaa säästää pahan päivän varalle, mutta voihan se 2kk reppumatka Thaimaassa jollainen tapaa olla arvokkaampi kokemus sille nuorelle.

Jos asuu omillaan, niin ei pätkääkään.

Jos asuu vanhempiensa taloudessa, niin sitten voi olettaa että osallistuu yhteisiin kustannuksiin, eikä käytä rahaa pelkästään omiin huvituksiin.

12, minusta se kasvattaminen ja neuvominen ovat jopa vanhemman vastuuta. Tietenkin viisas vanhempi antaa lapsen itsensä päättää, pitääkö tärkeämpänä matkustamista ja elämänkokemuksia vai sitä, että joutuu seuraavana talvena ottamaan pikkuisen vähemmän opintolainaa.

Mutta en todellakaan siis allekirjoita sitä, että vanhemmalla ei olisi omaan lapseensa jo tunnesiteen vuoksi oikeutta ja velvollisuuttaa neuvoa, jos tämä parikymppisenä törsää liikaa. Kyllä on, 20-vuotias kun ei välttämättä ole oikeasti vielä ehtinyt kokeilla oman talouden budjetointia kuin hyvin lyhyen ajan, joten on vähän hoopoa olettaa, että "pärjätköön itse, koska on täysi-ikäinen".

-7-

12 täsmentää: minustakin vanhmepien vastuulla on kasvattaa ja neuvoa lapsiaan raha-asioissa, tietenkin. Mutta nuo ovat sellaisia juttuja mitkä pitää pienestä pitäen opettaa, ei "sitten joskus".

Vähän sama mitä on vaikka siivoamisen tai ruuanlaiton suhteen: jos lapsi otetaan pienestä pitäen mukaan kotiaskareisiin ja ns. vastuuta kasvatetaan ikän kasvaessa, osaa kotoa muuttava nuori valmistaa ruokaa, pestä pyykit ja siivota kodin ns. luonnostaan. Jos nuo kaikki koittaa vasta siinä vaiheessa takoa nuoren päähän kun tämä sulkee lapsuudenkodin oven takanaan, metsässä ollaan eikä vippaskonsteja ns. asian pelastamiseksi ole.

Lapsen ja nuoren kanssa voi puhua ja häntä ohjata koko ajan tekemään ns. fiksuja valintoja. Jos lapsi tuhlaa kaikki rahat karkkiin voi keskustella että eikö olisi kivempi saada asia X jonka saisi jos säästäisi karkkirahat kolmen kuukauden ajan jne. Samoin murkulle voi puhua vikavipeistä ja kertoa varoittavia esimerkkejä miten "Maijan pojalle kävi" jne. ja kertoa mitä kaikkia kuluja asumiseen kuuluu jne.

No joo, toki niitä pitää opettaa lapselle jo pienestä pitäen, olen aivan samaa mieltä. Pitäisi kuulua mielellään myös koulujen opetusohjelmaan. Mutta ei se ihan samalla lailla aktualisoidu lapselle silti ennen kuin oman talouden perustaa.

-7-

[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 17:21"]

Vaikka kuinka paljon. On vanhempien velvollisuus pitää huolta, että nuori oppii vastuullisen rahankäytön alkeet eikä hankkiudu esim. pikavippikierteeseen. Tiedän tapauksia, joissa vanhemmat eivät ole välittäneet, ja nuorella on jo isot velat, vaikkei töitä eikä koulutusta. Ei hyvä. Itsekin kontrolloimme 21-vuotiasta, jolta tahtoo välillä asiat lähteä lapasesta. Vastapainon autamme esim. vuokravakuuksien ja kodin sisustamisen kanssa tarvittaessa.

[/quote]Milloin ajattelitte lopettaa kontrolloimisen ja antaa lapsenne olla aikuinen? 

Joskus sitä oppii virheiden kautta enemmän kuin mamman neuvoista. Miksi täysi-ikäinen, joka ei enää asu kotona, ei saisi itse opetella ja olla itsenäinen? Kyllä Siperia opettaa.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 17:19"]

Laillisia oikeuksia ei ole. Tietenkin sitten, jos vanhemmat avustavat lastaan taloudellisesti, he voivat edellyttää vastineeksi tietoa, mihin tämä kuluttaa rahansa. Mutta juridisesti ei tietenkään vanhemmilla ole mitään oikeuksia puuttua täysi-ikäisen lapsensa asioihin.

[/quote]

Jos heillä on velvollisuus huolehtia, ettei jälkikasvu syrjäydy ja he tekevät sen tarjoamalla tälle aikuiselle esim. asunnon ja ruuan tai kenties koko ylläpidon, niin kyllä se antaa heille oikeuden kysellä rahojensa perään.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 18:34"]

Joskus sitä oppii virheiden kautta enemmän kuin mamman neuvoista. Miksi täysi-ikäinen, joka ei enää asu kotona, ei saisi itse opetella ja olla itsenäinen? Kyllä Siperia opettaa.

[/quote]

Kato siksi, että luottotietojen menetys on vähän turhan kova koulu, jos sen ehkäisisi oikeaan aikaan osuvalla puolen tunnin rautalankaväännöllä. Siksi, että rakastan lapsiani, enkä toivo heitä Siperiaan...

No joo, omat lapseni ovat vasta 11- ja 13-vuotiaat ja opetan toki heitä budjetoimaan menojaan jo nyt, mutta voin hyvin kuvitella, että tiettyä hyväntahtoista neuvoa saatetaan tarvita vielä vähän täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Monia taloudenpidon yksityiskohtia on vähän hankala opettaa teinille etukäteen.

-7-

Luottotietojen menetys ei ole maailmanloppu.

Tietenkin fiksu vanhempi on selittänyt lapselleen, mitä tapahtuu, jos ei hoida raha-asioitaan. Jos 2-kymppinen vielä senkin jälkeen jättää ne retuperälle, hän tarvitseekin kovaa koulua siitä selvitäkseen eikä vanhempia kontrolloimaan = ottamaan vastuuta hänen puolestaan. Tukeminen ja neuvominen ovat ihan eri asia kuin kontrollointi. Vanhempien vastuu on siinä, että 20-vuotias ymmärtää, että hänen valinnoillaan on seurauksia. Jos hän sen jälkeen valitsee yli varojensa elämisen, hänen kuuluukin itse kantaa siitä seuraukset.