Parikymppinen on hädin tuskin päässyt lapsuudesta nuoruuteen.

Sun pitäis olla (pakko)hoidossa. Näin se vain on.

Aika jälkeenjäänyt on jos noin on. Näin se vain on.

Taas tälläinen yleistäminen... Itse saanut esikoisen 19-vuotiaana ja nyt 23-vuotiaana minulla on kaksi lasta. Ei noin voi yleistää, toiset ikäistään vanhempia ja onhan herran jestas minun 80-vuotias mammanikin synttyttänyt esikoisensa (tätini) 19-vuotiaana! On siis ennenkin "parikymppinen" saanut lapsia. Mitä pitäis olla sit, 40 vuotiasko? Jaksan ainakin paremmin nyt ja olen esikoisen täyttäessä 18v. itse vasta 37v. ja vielä silloin siltikin NUORI!

Hei nyt aloittaja, pää jo kiinni.

Siis sehän riippuu ihmisestä. Jotkut saattavat olla kolmekymppisenäkin vielä ns.lapsellisia. Itse sain esikoiseni nyt 25 -vuotiaana, mikä on itselle hyvä ikä, sitä on vielä voimissaan kun lapsi on jo aikuistunut. Niitä nuoria, jotka hankkivat lapsen ja silti haluavat elää kuin ns. viimeistä päivää en kylläkään ymmärrä. Kunhan sen tiedostaa millaisen muutoksen lapsi tuo elämään, ja on valmis sitoutumaan lapseensa niin se on ok, olkoon vaikka 19 vuotias.

Se että hankitaan lapsia, ja sitten työnnetään ne muualle hoitoon sen takia että tarvii juhlia joka viikonloppu ja se ettei itse ole halukas käyttämään omaa aikaansa lapsiinsa, ja osoitellaan syyttävällä sormella yhteiskuntaa ja julistetaan vapaata kasvatusta - käsittääkseni vapaa kasvatus ei ole sitä että esim.13v tulee kännissä kotiin?

Vastuu on vanhemmilla, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa.

Älkää nyt jaksako vastata tälle! Kukaan ei enää JAKSA tätä tyyppiä!

Näin voi olla mutta mitä sitten?