Lue keskustelun säännöt.
Voiko kaikkea laittaa mielenterveyden piikkiin?
20.04.2013 |
Vai onko osa vain kusipäisyyttä?
Tämä on ehkä typerä aloitus, mutta toivoisin silti asiallisia vastauksia, en mitään veetuiluja.
Vietin parisen viikkoa sitten kaksi yötä psykiatrisessa päivystyksessä. Pääsin päivystyksestä kuitenkin osaston olohuoneisiin aikaa viettämään ja juttelemaan muiden kanssa. Yksi asiakas teki elämästäni siellä hemmetin vaikeaa. Hän kysyi minulta ensin oikein kauniisti taustoistani ja kun kerroin, että olen menettänyt asuntoni, omaisuuteni, kaiken, niin häntä vain nauratti. Ensin ajattelin, että kyseessä on hänen oma "häiriönsä", mutta kävi ilmi, ettei hän normaalisti reagoinut tällaiseen mitenkään. Oli vain masentunut.
Se mikä häritsi tosissaan, oli tämä: Mies kysyi, mitä kaipaan eniten kodistani. Sanoin, että valokuvia. Mulla oli siis paljon kuvia omalta ja siskojeni vauva-ajoilta. Mies oikein hörähti, että saahan noita otettua lisää. Kun sanoin, ettei tuollaisia muistoja saa kuvitettua uudelleen, olinkin sitten prinsessa, jolle ei kelpaa mikään. Eikä tämän miehen mielestä mun elämässä voinut ollakaan mitään hienoa, olenhan lapseton ja vailla miestä. Voi luoja, siinä vaiheessa oli todella lähellä, etten hyökännyt kimppuun.
Miten te olisitte ottaneet nuo kommentit?
Kommentit (10)
Sanosin että teit virheen, kun luotit tuntemattomaan ihmiseen ja kerroit hänelle avoimesti asioistasi. Psyk.osastolla voi olla vaikka minkälaista tunnevammaista ja moniongelmaista porukkaa. Jotkut voi tietty olla mukaviakin, ja heiltä voi saada vertaistukea, mutta tuo tyyppi ei varmasti kuulunut heihin ollenkaan.. valitsit vain seurasi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut on saattanut menettää monta vuotta elämästään masennukselle ja pitää tavarallista menetystäsi vähäoätöisempänä. Muistot on sulla mielessäskin.
Mun mielestä sekä ap että mies on yhtä tasapainottomia. Lähellä ettet hyökännyt kimppuun?
toivottavasti et kertonut nimeäsi tai nykyistä osoitettasi
No niin.. Ap vastaa:
Olin itsekin masennuksen, tai oikeastaan itsetuhoisen käyttäytymisen takia tarkkailussa. Enkä olisi tuollakaan koskaan sanonut poikkipuolista sanaa toisen surua kohtaan, kun kerran tiesin, miltä tuntuu, kun suree. Mutta tämä kyseinen mies oli tosiaan yhtä p:tä mulle. Ja sinä päivänä kun lähdin hän sanoi, että onpa hyvä, ettei tuollaista pikku neitiä tarvii täällä katella.
Hänpä ei tiennytkään, että seuraava osoitteeni oli sairaala, koska olin vetänyt ranteet auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrisessa sairaalassa potilaat ovat potilastovereita, eivät toistensa terapeutteja. Mt-ongelmia on kovin erilaisia. Itsekin olen siellä ollut, ja ei olisi tullut mieleenkään ruveta jollekin uskoutumaan henkilökohtaisesta elämästäni. Röökillä käytiin useinkin, nähtiin ja siinä se. En voi kuvitella, että itse olisin jäänyt heistä jotakuta muistelemaan ja syyttelemään jostain;) Olin siellä kuntoutumassa, ja osasin antaa myös muille kuntoutujille rauhan parantua heidän omasta sairaudestaan.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:51"]
Psykiatrisessa sairaalassa potilaat ovat potilastovereita, eivät toistensa terapeutteja. Mt-ongelmia on kovin erilaisia. Itsekin olen siellä ollut, ja ei olisi tullut mieleenkään ruveta jollekin uskoutumaan henkilökohtaisesta elämästäni. Röökillä käytiin useinkin, nähtiin ja siinä se. En voi kuvitella, että itse olisin jäänyt heistä jotakuta muistelemaan ja syyttelemään jostain;) Olin siellä kuntoutumassa, ja osasin antaa myös muille kuntoutujille rauhan parantua heidän omasta sairaudestaan.
[/quote]
Ongelmia on erilaisia, kuten myös suhtautumistapoja. Mä nyt satuin samaistumisen kaipuussa kertomaan asioistani ja nyt mua sit syytetään.. Jei. No, oikeastaan tässä vaiheessa se on jo aivan sama. Itsemurhaa on jo yritetty ja sitä takuuvarmasti tullaan yrittämään uudelleen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:40"]
No niin.. Ap vastaa:
Olin itsekin masennuksen, tai oikeastaan itsetuhoisen käyttäytymisen takia tarkkailussa. Enkä olisi tuollakaan koskaan sanonut poikkipuolista sanaa toisen surua kohtaan, kun kerran tiesin, miltä tuntuu, kun suree. Mutta tämä kyseinen mies oli tosiaan yhtä p:tä mulle. Ja sinä päivänä kun lähdin hän sanoi, että onpa hyvä, ettei tuollaista pikku neitiä tarvii täällä katella.
Hänpä ei tiennytkään, että seuraava osoitteeni oli sairaala, koska olin vetänyt ranteet auki.
[/quote]
Olen tosi pahoillani sun puolesta. Samastun jotenkin tuohon tarinaan, koska olen itsekin niin hyväuskoinen aivan liian usein.
No, tuo mies oli kusipää. Ihan sama, mikä virallinen diagnoosi. Varsinkin masentuneet miehet ovat minusta usein tavattoman itsekeskeisiä niissä ongelmissaan ja kaatavat ne koko ympäristön niskaan...
Voi sinua. Toivottavasti nyt on paremmin.
Ap, luulen, että mies oli vain kusipää. Näihin törmää ihan normaalissakin elämässä mutta yleensä tajuavat pitää päänsä kiinni koska tuolla ulkona joutuvat vastaamaan sanoista. Jos joku sanoisi noin ilkeästi kaverilleen, niin se kaveruus oli sitten siinä. Mielisairaalassa taas olet haavoittuvaisimmillasi ja tää kusipää tiesi sen ja tiesi sen myös ettei sinulle ole mitään "vastavetoa" jolla voit kostaa. Olit siis se sairas seepra joka joutui leijonan hampaisiin satojen muiden seeprojen joukosta. Sadistit eivät mene kusemaan työnantajansa naamalle mutta jonkun pultsarin naamalle ehkä koska pultsari on helppo uhri.
Valitettavasti usein yhteiskunnan heikommat joutuvat kärsimään yhteiskunnan pimeimpien yksilöiden väkivallasta ja valitettavasti ns. normaalit eivät ikinä tajua tätä koska heillä ei ole omakohtaista kokemusta. He eivät valikoida uhreiksi. Jos vaikka työpaikkakiusaaja kiusaa kaikkia, hänet saadaan helposti savustettua ulos. Siksi fiksu ja asiaansa perehtynyt kiusaaja valitseekin uhrikseen sen joka jon o valmiiksi jotenkin epäsuosiossa, yksinäinen tai miellyttämishaluinen. Miellyttämishalu tosin usein johtuu siitä, että tietää olevansa epäsuosiossa eikä halua provosoida enempää konflikteja.
Useimmat ihmiset uskovat, että kaikki ihmiset ovat hyviä ja normaaleja. Sitten kun joutuukin heikompaan asemaan, se herätys ihmisten todelliseen luontoon voi olla raju ja elämänhalu menee. Siihen auttaa, että päivittää omat käsityksensä todellisuudesta. Tuloksena on aiempaa viisaampi ja tarkkanäköisempi ihminen joka hyväksyy maailman epätäydellisyyden mutta osaa silti välttää paskaa.
No mielenterveyspotilaalla saattaa olla yhtä aikaa monenlaista ongelmaa. Hän voi olla myös "kusipää". Kuvauksesi perusteella on vaikea sanoa mitään, mutta aika rajattomalta tuo ihminen vaikutti ja empatiakyvyttömältä. Hänellä voi siis olla vaikka joku persoonallisuushäiriö. Osahan meistä ei koskaan päädy hoidon piiriin vaikka syytä olisi. Jotkut pärjäilevät vakavienkin häiröiden kanssa ja tekevät muiden elämän samalla sietämättömäksi.