Olen hirveä ihminen mutta näin tänään entisen, kovasti lihoneen, koulukiusaajani

Eipä sua tuosta voi syyttää.

Kai nauroit sille päin naamaa ja huusit perään "vitun läskiiii"? Niin mä ainakin olisin tehnyt.

Ymmärrän sua oikein hyvin!

et sä oo hirveä. 

Onko mahdollista tuhota kiusaajasi psyyke ja elämä, siis teilata koko ihminen laillisesti?

Usein ylipainosta muita piinaavat ihmiset ovat erittäin arkoja omasta painostaan ja tässä saattaa olla kutkuttava paikka murskata hänet hänen omalla lääkkeellään.

 Kiusaajille ei mitään sympatiaa.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että paha saa palkkansa. Siksi ei kannata kostaa, koska elämä huolehtii siitä.

Pahantekijä luo omilla teoillaan negatiivista energiaa ja vetää sitä itsensä. Eli, jossakin vaiheessa pahat teot kääntyvät häntä itseään vastaan.

MInua terrorisoi koko yläasteen yksi kammottava tyttö parin käskytettävänsä kanssa. Vaikutti itsetuntoon aika lailla. Viime keväänä tämä samainen kiusaaja oli mulla työhaastattelussa, sukunimi vaihtunut niin en osannut hakemuksesta yhdistää ko.henkilöön. Heti kun astui huoneeseen näin ilmeestä että tunnisti kyllä minut. Meitä haastattelijoita oli kaksi, jos olisin ollut yksin olisin varmaan samantien ilmoittanut että tuskin tulee valituksi. Varmaan tuotakin pännii kun alan ainoa työllistäjä täällä päin on meidän yritys ja meille ei tule pääsemään.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 13:01"]

joka kiusasi minua yläasteella 2 vuotta ylipainoni vuoksi. Kyseinen henkilö oli siis vastaantullessaan kovin pulskassa kunnossa! Itse olen laihtunut viim. vuoden aikana takaisin normaalipainoiseksi (pahimmillaan painoindeksin huidellessa yli 40). Itseasiassa en voi sanoa laihtuneeni takaisin normaalipainoiseksi koska en ikinä ole ollut normaalipainoinen. Ylipainosta olen kuitenkin aina kärsinyt.

Voi olla että olen pikkumainen ja huonolla itsetunnolla varustettu mutta kyllä se nyt jonkilaista hilpeyttä ja vahingoniloa aiheutti kun hän vastaan vaappui kun jalat hinkkasi niin pahasti yhteen ja ulkoilutakki oikein puristi ja muodosti makkarat selkään. Enpä häntä olisi varmaan edes tunnistanut jos ei olisi kävellyt vastaan yhdessä pitkäaikaisen miesystävänsä kanssa. Muutamia vuosia taaksepäin muistan hänen jopa treenanneenkin ja olleen suht hyvässä kunnossa. 

Ps. Unohdan nyt kätevästi sen mahdollisuuden että hän ehkä kärsii masennuksesta tai hän on sairastunut, koska itsekin olin pahasti masentunut juurikin kiusaamisen takia läpi yläasteen ja sittemmin selvisi pari vuotta sitten että yksi syy lihavuuteeni oli sairaus joka on nyt siis saatu kuriin.

Saa kivittää ja haukkua tai kertoa vastaavanlaisia kokemuksia omalta kohdalta! :)

[/quote]

Ethän sä kamala ole, et todellakaan! Aivan inhimillinen tunne tuo on. Vaikka multa ei armoa entisille kiusaajille yleensä heru, niin kuitenkin hienoa, ettet sanonut mitään kyseiselle henkilölle...

[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 13:45"]

MInua terrorisoi koko yläasteen yksi kammottava tyttö parin käskytettävänsä kanssa. Vaikutti itsetuntoon aika lailla. Viime keväänä tämä samainen kiusaaja oli mulla työhaastattelussa, sukunimi vaihtunut niin en osannut hakemuksesta yhdistää ko.henkilöön. Heti kun astui huoneeseen näin ilmeestä että tunnisti kyllä minut. Meitä haastattelijoita oli kaksi, jos olisin ollut yksin olisin varmaan samantien ilmoittanut että tuskin tulee valituksi. Varmaan tuotakin pännii kun alan ainoa työllistäjä täällä päin on meidän yritys ja meille ei tule pääsemään.

[/quote]

Tuo tilanne on ollut kyllä niin huippu!

Siitäs sai paskiainen...

Aivan oikein! Kiusaajat ovat todellakin pahan palkkansa ansainneet! Mites se toinen reagoi?

Et sitten pysähtynyt juttelemaan ja todennut onpa kiva tavata ja pahoittelellut sitä ettet tunnistanut muutoin kun kuin miesystävästään. Toivottanut hilepästi hyvää kevättä ja leijunut eteenpäin.

En osaa pitää tunteitasi kuin inhimillisinä ja oikeutettuina:) Ainakin näin itsekin kiusatuksi tulleena. Minua kiusattiin myös ala-asteella yläasteella, muutama tyyppi terrorisoi, olivat kovaäänisiä ja ilkeitä. Syytä en tiedä, en ollut lihava tms. en hikari, vaan ihan tavallinen.

Kesti todella pitkään, että itsetuntoni muuttui normaaliksi, enkä jännittänyt enää normaalia kanssakäymistä ja vältellyt viimeiseen asti oman mielipiteeni sanomista. Pitkään kuljin myös haritat kasassa, kun yritin olla huomaamaton. Vasta nyt vähän alle 3-kymppisenä osaan olla vapautuneesti ja ymmärrän, että minullakin on oikeus olla ja sanoa mielipiteeni.

Nykyään kun näen entisiä kiusaajiani, jotka ovat mm. sossupummeja yh-white trash-äitejä, alkoholisteja, muuten vaan syrjäytyneitä ja kouluttamattomia luusereita, niin en tunne sääliä, yhtään. Päin vastoin, olen vain enemmän tyytyväinen elämääni, nykytilanteeseeni, koulutukseeni, menestymiseeni, ihmissuhteisiini jne. ja salaa ehkä jopa hieman voitonriemuinen siitä, että oikeus on tapahtunut. He tuhosivat nuoruuteni ja itsetuntoni (ja myös monen muun) pitkäksi ajaksi, he ansaitsevat sen. Onnettomat.

Joskushan ihminen voi tosiaan lihoa jonkin sairauden takia täysin ilman omaa syytään. Tapasin sairaalassa kerran naisen jolla oli kasvain jossain sellaisessa sisäelimessä että se sai aikaan monen kymmenen kilon lihomisen. Hän oli aiemmin kokoa 34; terveet elämäntavat.

Ymmärrän tietysti tunteesi, mutta tilanne ei _välttämättä_ ollut sellainen oikeuden riemuvoitto jollaiseksi sen haluaa tulkita.

Itsekin tunnen kyllä mitä puhtainta ja ihaninta vahingoniloa siitä, että minua tallonut ihminen on tärvellyt oman elämänsä juurikin sillä elämänalueella, jolla yritti olla olevinaan minun yläpuolellani.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 13:45"]

MInua terrorisoi koko yläasteen yksi kammottava tyttö parin käskytettävänsä kanssa. Vaikutti itsetuntoon aika lailla. Viime keväänä tämä samainen kiusaaja oli mulla työhaastattelussa, sukunimi vaihtunut niin en osannut hakemuksesta yhdistää ko.henkilöön. Heti kun astui huoneeseen näin ilmeestä että tunnisti kyllä minut. Meitä haastattelijoita oli kaksi, jos olisin ollut yksin olisin varmaan samantien ilmoittanut että tuskin tulee valituksi. Varmaan tuotakin pännii kun alan ainoa työllistäjä täällä päin on meidän yritys ja meille ei tule pääsemään.

[/quote]

mä tein myös !

Siis en suoraan, vaan epäsuoraan. Tiesin missä on töissä ja yks johtajista on tuttu. joku kerta sitten otettiin vähän viiniä ja kerroin mitä tää oli tapahtunut. Johtaja oli myös itse kiusattu, joten ekoissa yt.ssä sai lähteä. Olis saanut muutenkin, mutta jälkikäteen kertoi mun sanat tekivät vikan niitin. Suoraan ei tietenkään sanonut potkut saaneelle, mutta aina kun on hakenut töitä, on työpaikasta soitettu ja on sanonut että oli todella huono työntekijä ja vielä työsuhteen aikana tuli selville minkälainen koulukiusaaja oli lapsena ollut ja töissä oli jatkanut samaa tahtia ettei häntä voi ikinä kenellekään suositella. on ollut työttömänä jo vuosia ja ei enää töitä saa.

Harmi vaan kun en ole nähnyt, voisin jopa kertoa mitä olen tehnyt. Mutta kärsiköön itse. Niin tyhmä on vielä ettei tajua edes vaihtaa paikkakuntaa vaan on jämähtänyt kotipaikkakunnalle.

Ja sitten sä heräsit. :D

Et tehnyt mitään väärää, alat vaan tuolla käytökselläsi samanlaiseksi paskaksi kuin se muinainen kiusaajasi. Mutta sehän on tällä palstalla hyväksyttyä!

[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 15:55"]

Et tehnyt mitään väärää, alat vaan tuolla käytökselläsi samanlaiseksi paskaksi kuin se muinainen kiusaajasi. Mutta sehän on tällä palstalla hyväksyttyä!

[/quote]

Millä käytöksellä? Tässähän puhuttiin ajatuksista, ei teoista. Keskustelunavaus tässä koski juuri niitä salaisia, kiellettyjä ajatuksia.

Kiäh, ihan oikein! Ajateleeko kukaan muu muuten samanlailla kuin minä; pyrin olemaan muille ihmisille ystävällinen, en ikinä hauku esimerkiksi asiakaspalvelijoita, tai jos jotain korjattavaa on niin asian voi ilmaista ystävällisesti. Enkä ole kiusannutkaan. Siis pointtini on se, että ikinä ei voi tietää missä tämä ihminen voi muualla tulla elämässä vastaan. Tuo on kyllä herkullinen tilanne tuo työhaastattelu, hahhaha! Eipä olisi kiusaaja uskonut..Ja joo mua on kiusattu.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 14:02"]

Et sitten pysähtynyt juttelemaan ja todennut onpa kiva tavata ja pahoittelellut sitä ettet tunnistanut muutoin kun kuin miesystävästään. Toivottanut hilepästi hyvää kevättä ja leijunut eteenpäin.

[/quote]

Itse olisin varmaan iloisesti tervehtinyt ja sanonut, että hei, en ollut tunnistaa kun olet muuttunut niin paljon. Olisin jättänyt kyllä sanomatta miten.

Minun kiusaajistani yksi tappoi itsensä aika nuorena, syynä että tyttöystävä jätti. Kirjoitin tästä muistaakseni muutama viikko sitten kiusaamisketjuunkin.  Itse kauhistuin omaa ajatteluani, sillä ensimmäinen ajatukseni oli, että hyvä ettei ehtinyt lisääntyä. Mutta totesin itselleni, että se on inhimillistä kaiken kokemani jälkeen, ettei tunne mitään positiivista moista tyyppiä kohtaan. 

[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 16:58"]

Kiäh, ihan oikein! Ajateleeko kukaan muu muuten samanlailla kuin minä; pyrin olemaan muille ihmisille ystävällinen, en ikinä hauku esimerkiksi asiakaspalvelijoita, tai jos jotain korjattavaa on niin asian voi ilmaista ystävällisesti. Enkä ole kiusannutkaan. Siis pointtini on se, että ikinä ei voi tietää missä tämä ihminen voi muualla tulla elämässä vastaan. Tuo on kyllä herkullinen tilanne tuo työhaastattelu, hahhaha! Eipä olisi kiusaaja uskonut..Ja joo mua on kiusattu.

[/quote]

Ajattelen samoin. Aina olen saanut asiani hoidettua. Kyllä me työkaverin kanssa joskus aikoinaan tehtiin sitä, että kun oli jotain papereita jonossa, hyvin käyttäytyvät hoidettiin ensin. Huonosti käyttäytyvistä ei väliä, kun teki mitä tahansa, huusivat ne kuitenkin. 

Miehen siskoilla on tapana huutaa asiakaspalvelijoille ja kehua sille. Kerran anoppi valitti yhdestä asiasta, mutta arkana ei uskaltanut hoitaa itse. Hän kehui, että olisi tyttö täällä niin se kyllä  näyttäisi..no puolisoni otti homman  hoitaakseen, käyttäytyi ihan ystävällisesti ja homma hoitui parissa minuutissa. Hiukka meni anopilla silmä pyöreäksi, että voiko sen noinkin hoitaa. Sanoin sitten, että itsellä ei ole koskaan tarvinnut huutaa jos kohdallani on tehty virhe ja aina on asiat hoituneet. Anoppini on kyllä ihan mukava, mutta joskus tulee tällaisia tilanteita. Tuossa tilanteessa anoppi sitten lupasi kertoa tyttärilleenkin tilanteesta.