Mä häpeän mun äitiä.

Ja häpeän itse, että häpeän häntä.

Koska ei minun pitäisi hävetä häntä, koska olen itsekin olevinaan aikuinen ihminen ja asunut kotoa pois kohta 5 vuotta, ja äitinikin on (käsittääkseni) aikuinen ihminen. Ja äitini saa tehdä juuri niin kuin lystää, mutta silti häpeän; hän syö kuin hevonen, ja on myös sen kokoinen, ja suurenee vain koko ajan. Hän on alkanut tupakoida 53-vuotiaana. Ja höpöttää, että on lihava ja pitäisi elää terveellisemmin... Laahustaa yöpaidassa pitkin päivää ja huusholli on sekainen.

Mutta en voi häpeälleni mitään, omapahan on häpeäni.