miten pitäisitte yhteyttä tässä tilanteessa?

auttakaas hädässä... siskoni, jonka kanssa olimme muinoin läheisiä, tiet erosi ajat sitten kun elämät meni eri suuntiin, hänestä tuli perinteinen perheenperustaja omakotitaloineen kaikkineen, kun minä taas olen mennyt ja kiertänyt maailmaa. eli ei ole oikeen mitään yhteistä enää. nyt asumme ihan eri puolilla suomea ja tapaamme vain ehkä kerran vuodessa ja muuten yhteydenpito on sähköpostissa tai chätissä.

no, eihän siinä mitään periaatteessa mitään, mutta yhteydenpito on todella väkinäistä enkä tajua saako siitä kumpikaan mitään irti. sen jälkeen kun hän sai lapsia (jo kauan sitten) on keskustelunaiheet aika rajautuneet, oikeasti tasoa lapsen kakanväri. yritän kommentoida osallistuvasti, mutta en osaa paljoa sanoa eikä tietty ihan kaikki pikku-nuhat kiinnostakaan. itse yritän osaltani jutella/kirjoittaa asioista jotka ovat yleisiä (työ, sää, miehen työ, sukulaiset tai jotain hyvin yleistä omista tekemisistä) jotta aihe olisi molemmille helppo - en oleta että häntäkään kiinnostaa yksityiskohdat minun menemisistäni tai kiinnostuksenaiheistani kun ne on niin eri.  mutta siskoni vetää jutut aina lapsiinsa... 

nyt viimeksi kyselin mailissa onko hänen miehensä edelleen samassa työpaikassa, hän kertoi että on vaihtanut jokin aika sitten alaa ja sen jälkeen alkoi vuodattaa kuinka paska se edellinen pikkufirma oli ja kuinka ne on nyt siellä pulassa ilman hänen miestään... (siis sen sijaan että kertoisi uudesta työstä/alasta ja vaihdon positiivisista vaikutuksista tms).  oikeasti mietin että huh huh, perisuomalaista negatiivisuutta, mutta monet muut tuttuni ei kyllä ole tollasia. eli meidän persoonatkin on vaan ihan eri maailmoista...  hän siis kyllä vastaa jos kysyn jotain yleistä mutta sittenkään ei saada keskustelua aikaiseksi, asenne on aina negatiivinen. tilanne tuntuu toivottomalta, mikä on harmi koska kasvoimme yhdessä ja olimme silloin hyvin läheisiä.

onko kellään ollut vastaavaa? annanko vaan olla?