En ymmärrä poikaani.

Poika on viikkokausia jankuttanut, että hän haluaisi uuden kännykän, koska hänen nykyinen kännykkänsä on rikki. Olemme mieheni kanssa sanoneet pojalle, että emme hanki hänelle uutta kännykkää, koska meillä ei ole siihen varaa ja sitäpaitsi poika rikkoi edellisen kännykän tahallaan heittämällä sen lattialle. Sanoimme pojalle, että hän saa uuden kännykän vasta kun hän pystyy säästämään viikkorahoistaan sen hinnan.

 No, nyt mieheni voitti kenossa muutaman sata euroa ja meillä olisi varaa ostaa pojalle uusi kännykkä mutta poikapa ei haluakaan sitä! Aina kun otamme asian pojan kanssa puheeksi, niin poika alkaa huutamaan, että "Minä en halua uutta kännykkää! En halua koska tehän sanoitte, että minun tulee ostaa se kännykkä omilla rahoilla, eikä minulla ole säästössä kuin 35 euroa! Jos te kerran sanoitte, että minun pitää maksaa se uusi kännykkä omilla rahoillani, niin minä teen niin! Aivan varmasti rikon jokaisen kännykän, jonka te ostatte minulle, vaikka ostaisitte minulle tuhat kännykkää! Heitän ne kaikki päin seinää ja vedän ne vessanpytystä alas" :-(

Miten saada poika uskomaan, että jos me vanhemmat päätämme ostaa mieheni kanssa uuden kännykän, niin hänen täytyy ottaa se vastaan tai muuten hän on loppuvuoden kotiarestissa, ei saa omaa kännykkää ennenkuin vasta täysi-ikäisenä, ei saa enää viikkorahaa ainakaan pariin vuoteen eikä pääse tietokoneelle ennenkuin rupeaa kiltiksi?