Te jotka asutte suurpetoalueella pientalossa!

Suuri peto ja pieni talo, heh. Ei vaikuta.

Pihapiirissä käy ilveksiä. En nukuta vauvaa ulkona. Isompia lapsia on varoiteltu, ettei saa mennä lähelle jos näkee esim. ilveksen pennun.

Täällä on lähimmillään nähty susi muutaman sadan metrin päässä meidän talosta. En tiedä ollaanko varsinaisesti suurpetoalueella, kun asutaan Turun lentokentän tuntumassa.

Ei pelota.

Uskomme olevamme vielä sen verran petojen pyytäjien sukua, että luulemme niiden pelkäävän meitä enemmän kuin me niitä. Ei ole ollut aihetta epäillä, vaikka suvussa ei ole enää elossa ainuttakaan suurpedon kaatajaa.

Karhut eivät ole kai koirien kimppuun käyneet, joten ei ole aihetta pitää niitä sisällä vaikka karhu tallustaisi piha-aidan takana.

No ei todellakaan pelota. Petoeläimet liikkuvat joskus yöllä talon liki ohikulkumatkalla, mutta eivät päivällä. Kerran yöjalasta tullessani oli joku isohko elukka, varmaan susi, pellon laidassa, ja se puikki kyllä nopsaan pakoon nähdessään ihmisen liikuskelevan pihassa. Kyllä ne isotkin petoeläimet ihmistä pelkäävät ja väistävät. Ilves käy joskus kompostia pöllyttämässä jäljistä päätellen, mutta enpä ole sitäkään koskaan omin silmin nähnyt.

Koira otetaan yöksi sisään joka tapauksessa, haluaahan se nyt laumansa lähellä olla. Meillä on aidattu piha, jossa se saa juoksennella vapaasti iltapäivällä ollessamme kotona. Metsälenkkejä teemme ihan normaalisti, kuljemme joka päivä saman muutaman kilsan lenkin, koira juoksee vapaana. Ei ole susi napannut. Pyrimme muutenkin pitämään metsässä ääntä niin, etteivät pedot tule yllätetyiksi.

Lapsia on kehotettu torjumaan ja pelkäämään lähinnä kyitä, ampiaisia ja punkkeja. Niistä on enemmän vaaraa kuin pedoista. Ja jos ajatellaan, mikä eläin Suomessa on vaarallisin, niin tilastojen mukaan se on lehmä... onneksi meillä ei niitä ole lähimain.