Lue keskustelun säännöt.
Kumpaa uskon, lastani vai kerhotätejä?
11.03.2013 |
Lapsi on nyt päättänyt, ettei halua kerhoon. Ei kerro mitään järkevää syytä, sanoo että siellä on tyhmää ja että hän haluaa olla rauhassa. Mutta oikein kysellessä tulee esiin, että joku lapsista satuttaa?
Kerhotätien mielestä mitään ihmeellistä ei pitäisi olla, ja lapsi on ollut haettaessa hyvän tuulinen. Jarrut iskee päälle, kun pitäisi mennä kerhoon. En tiedä mitä tehdä nyt, lapsen olisi vähän pakko oppia olemaan muiden kanssa, kun ei osaa leikkiä muiden kanssa. Tosin siellä kerhossa ei sitten meinaa olla juuri siksi kaveria, kun ei osaa leikkiä. Mutta miten oppii, kun kukaan muu ei leiki kanssaan?
Äh, oma sydän tässä särkyy. Mitä minä teen? Lapsi on 4v.
Kommentit (8)
Omalla lapsellani on samanlainen päähänpinttymä seurakunnan kerhosta. Ihmeellisintä tässä on se että lapseni on ollut aiemmin hoidossa ja se meni aina hyvin ja on jopa ikävöinyt hoitoon sen jälkeen kun jäi kotiin. Nyt ei kuitenkaan suostu mistään hinnasta menemään kerhoon. Yhden kerran kävi ja se oli siinä. Ärsyttää kun sinne ei pääse katsomaan, että mitä siellä tehdään, mikä siinä mättää, että voisi puhua lapsen kanssa asiasta.
Mutta tuosta sosiaalistumisesta sanoisin, että jos tuossa on ongelmia, niin siihen ei muutenkaan riitä ainakaan tuollainen meidän kerho, jota on 2 h/viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen ei tarvi olla isokaan asia ettei halua mennä, mut jos nyt annat sen olla syy menemättä, niin onnea vaan teini-ikäisen kanssa. Ei ton ikäsen kanssa muutenkaan voi ihan täysin keskustella mistään kun näkee maailman niin eri tavalla. Mä sanoisin ongelmasta kerhotädeille jotta osaavat tarkemmin kiinnittää häneen huomiota päivän aikana jotta ehkä huomaisivat mistä kiikastaa.
Uskoisin kerhotätejä, mutta tavallaan jos ei ole syytä viedä, niin miksi sitten viedä. Lapset ei monesti ensinnäkään osaa pistää tunteitaan sanoiksi oikein, ja toisekseen ymmärtävän tilanteita väärin. Kerran esimerkiksi itse olin hoitamassa erään perheen lapsia heidän kotonaan, ja esikouluikäinen lapsi yllytti pienempänsä ensin haukkumaan minua ja lopulta heittelemään leluja minua päin. Yksi leluista oli painava kumivasara, joka kopsahti lapsista pienintä (vauva) päähän. Pistin molemmat lapset jäähylle, jonka jälkeen juteltiin asiasta. Kaikesta juttelusta huolimatta isoimmalle oli jäänyt olo, ettei hän oikeasti tehnyt yhtään mitään ja minä aivan syyttä suotta istutin häntä tunti tolkulla vain jäähyllä. Sain vanhemmilta tiukan puhelun, mutta asia selvisi keskustelemalla kyllä.
Sietäähän asiaa kuulostella, mutta jos henkilökunta on mielestäsi hyväntahtoista ja asiallista, uskoisin mieluiten heitä.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 13:51"]
Sen ei tarvi olla isokaan asia ettei halua mennä, mut jos nyt annat sen olla syy menemättä, niin onnea vaan teini-ikäisen kanssa.
[/quote]
No jaa, en minä ainakaan viitsi tuonne kerhoon pakottaa. Sen olisi tarkoitus olla mukava juttu, jos sinne pitää itkun kanssa mennä, niin onko siinä sitten oikein mitään järkeä.
3
[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 13:50"]
. Ärsyttää kun sinne ei pääse katsomaan, että mitä siellä tehdään, mikä siinä mättää, että voisi puhua lapsen kanssa asiasta.
Mutta tuosta sosiaalistumisesta sanoisin, että jos tuossa on ongelmia, niin siihen ei muutenkaan riitä ainakaan tuollainen meidän kerho, jota on 2 h/viikko.
[/quote]
Miksi ei pääse katsomaan? Mikä ihmeen suljettu kerho se oikein on? Liekö edes laillista estää pääsyä? Ainakin kouluihin, päiväkoteihin tms. saa aina mennä katsomaan toimintaa. Tietystikään häiriöksi ei saa olla, mutta katsomaan/tutustumaan saa mennä, aikuisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakottaisin lapsen kerhoon vaikkapa pari seuraavaa viikkoa ja jos lapsi edelleen haluaa jäädä kotiin, sitten jäisimme. Tai ehkä antaisin jäädä kerran pois kerhosta ja keskustelisimme asiasta, että seuraavalla kerralla sitten mennään. Vähän tilanteesta riippuen.
Olen samaa mieltä, että kerhon pitää olla lapsesta kivaa. Mutta toisaalta, 4-vuotiaan mieli on ailahteleva eikä ihan jokaista juttua voi toteuttaa. Kyse voi olla ihan pienestä tapahtumasta kerhossa tai vaikkapa siitä, että lapsella on ollut muuten huono olo ja sitten on tullut äitiä ikävä tms. Se voi olla hyvinkin ohimenevää eikä varsinaisesti kerhoon liittyvää.
Se on kuule vaan sitä kokeilua, että kun mä nyt sanon että en halua mennä,niin antaakohan äiti mun jäädä kotiin. Kerohassa tietty ottaa päähän kun ei saa tehdä mitä huvittaa,on tietyt säännöt. On kerhontätien tehtävä ohjata öasta leikkeihin muiden kanssa,määrätä leikkikaverit jne,oletan heidän olevan ammattitaitoisia,kuten pk:ssakin? vai? Jos ei niin en veisi ollenkaan!!! Tuon ikäinen ei määrää mennäänkö kerhoon vai ei, jos on selvästi joku syy miksi kannattaa kerhossa käydä niin sitten jatkatte. Se kuule tulee olemaan alkuun tuota ihan samaa JOKA AAMU kun aloitat työt ja lapsi menee tarhaan, itkua ja huutoa kun ei haluaisi.
Uskoisin kerhotätejä. 4-vuotiaat on monesti aika kovia satuilemaan.