Pitääkö erityislapsen saada riehua?

Sun pitää alkaa opettamaan missä kulkee rajat. Kun näet merkit, lopetat leikit ja sanot, että seuraavaksi tapahtuu näin ja näin ja tämän takia leikki loppuu. Uskoisin, että lapsi oppii pikkuhiljaa, että leikki loppuu öveririehumisen takia ja alkaa hillitsemään itseään mitä vanhemmaksi tulee.

riehumisen paikka ja aika ovat sopivat.



Tahallinen satuttaminen ja tavaroiden riikkominen taas ei ole riehumista, se on tahallista vahingontekoa. Se vanhempien pitää saada loppumaan. Tahillinen vahingonteko yleensä johtuu jostain, ja sen syyn poistaminen voi olla oleellinen osa kasvatustoimintaa.

ikätason mukaan sitten aletaan toki opettamaan myös rauhoittumista ja impulssien hillintää. Riippuen siitä millä tapaa erityinen lapsi on, se voi olla helpompaa tai vaikeampaa.

Mä olen omilla lapsilla (toinen adhd, toinen muuten vaan vilkas) pitänyt luvallista riehumista ihan hyvänä. Siis että saavat purkaa energiaansa, saavat kaipaamiaan tuntemuksia jne. mutta että se on hallittua ja turvallista, tämä luki ihan siinä ohjekirjassa jonka lääkäri antoi kun vanhempi lapsi sai alustavan diagnoosin. Eli kyllä mun mielestäni erityislapsenkin täytyy saada hillua - hallitusti :)



Jos menee överiksi, niin sitten vähän jäähdytellään, hyvä kun itse olet oppinut tunnistamaan merkit millon lähtee käsistä. Tsemppiä sinne!

Missä teillä menee se raja ja minkäikäisten kanssa? Tämä lapsi on juuri nelivuotias.



ap

tällaisen lapsen viedä johinkin sopivaan harrastukseen, jossa saisi kaipaamiaan tuntemuksia, mutta homma pysyisi hanskassa. Usein myös harrastusten vetäjät on vähän isompia staroja kuin äidit. Esim muksujudo tai telinejumppa voisi olla ihan hyvää fyysistä tekemistä. Sitten kaikenlainen arkinen fyysinen aktiivisuus kuten puissa kiipeily, tramppa kesällä, mattojen tamppaus, kauppakassin raahaus, mattojen ulos kiskominen ja niiden levittely hankeen ja sitten päällä hyppiminen jne. Meillä kun on tehnyt päivän aikana riittävästi kaikkea tällaista niin sitten jaksaa keskittyä muihinkin leikkeihin. Mutta olepa päivä sisällä niin kyllä kolisee.

erityislapsella ei ole oikeutta riehua niin että homam menee överiksi. Ei voi riehua muta satuttaen tai paikkoja rikkoen.



Eli olemme tulleet lopputulokseen, ettei lapsi riehu lainkaan. Kuulostaa kamalalta, mutta lapsen käytös on nyt muutenkin helpommin hallittavissa kun riehumista ei ole.



Mutta meillä hillitään myös terveiden riehumista, ulkona vapaampaa.

Anteeksi en nyt lukenut ketjua läpi, mutta vielä 12v poikakin saattaa kaivata painikaveria. Tosi on, että jos ei toista samalla innolla varustettua kaveria ole painimaan, on vähän hankalaa..



Meillä miehen lapsi haluaisi painia ja vääntää kättä, mutta hänellä ei ole kumppania siihen. Sitten hän vääntää pikkusiskon kättä - ja mitäs tästä seuraakaan kuin itkua :/

Meillä harrastukset eivät ole hillineet poikaa. Vaikeus on siinä, että hän EI OSAA TOIMIA RYHMÄSSÄ, ei pysty kuuntelemaan porukalle annettua ohjeita, eikä toimimaan niiden mukaan. Lisäksi hän on sen verran tavis, että ei ole diagnooseja ja sen verran nirso/tavis, ettei haluaisi olla missään "vammaisten ryhmässä" (= erityislasten). Koulussa hän pärjää sen avulla, että kotona prepataan, mutta hän sitten vajoaa vain ajatuksiinsa, eikä häiriköi.



Harrastukseen tarvitaan aika paljon sellaisia taitoja, mitä usein ei "erkkalapsilla" ole. Miehen poika on kokeillut elämänsä varrella ties kuinka monta harrastusta läpi ja ainoa, mikä jotenkin toimii, on se, että hänellä on yksilöllinen ohjaus, eli hän on ryhmän ainoa ja saa 100% huomiota koko ajan.



Se painimishalukkuus on vähentynyt viime aikoina. Lisäksi hänellä on se ongelma, että hän on niin pieni, ettei voi ikäistensä kanssa painia, jää jalkoihin. Hänellä pitäisi olla itseään 2-3v nuorempi kaveri sitä varten.

jos hän ei sitä ole? Sanoit, ettei ole diagnosoitu.



Lapsilla voi luonnostaan olla erilaiset temperamantit ja luonteet, sisarusparven sisälläkin.

lapsi ei voi painia /vääntää kättä isänsä kanssa tai sinun? En tarkoita, että lapsen pitää saada riehumalla riehua, mutta fyysinen aktiviteetti tekee yleensä hyvää ihan kaikille. Mies ja minä hoidetaan oma kuntoilu tän yhden muksun kanssa:) Muutkin on kyllä yleensä mukana. Juostaan kallioilla, painitaan, käydään lenkillä, uidaan, hiihdetään.. Koulun jälkeen saa mennä kavereiden kanssa ulos keikkumaan. Sisälle tulee, kun minä tulen töistä. Hän tekee läksyt minä ruoan. Sitten ulkoillaan, painitaan mitä milloinkin porukalla. Sitten voidaan keskittyä rauhallisempiin hommiin kuten lukemiseen, vaikeiden kouluasioiden opetteluun jne. Paitsi että ne kertotalut meni paremmin päähän siellä pihalla remutessa/ hiihtolenkillä. Pojan erityishomma on tuo mattojen kanssa temuaminen. Se on hänen kotityönsä ja nurmen leikkuu kesällä ja maan kääntö kasvimaalla.