Onko kellään kokemuksia asumuserosta?

On. Muutin toiseen asuntoon miehen mustasukkaisuuden vuoksi. Sanoimme lapsille, että kokeilemme asua erossa ja katsoa, voimmeko jatkaa yhdessä. Kun sain ansimmäistä kertaa oman kämppäni oven lukkoon perässäni, tiesin, etten enää ikinä palaa siihen perhehelvettiin. Asuin yöt omassani, töiden jälkeen menin entiseen kotiini tekemään perheelleni ruuan ja muut kotityöt (siis omasta halustani) ja menin yöksi omaan kotiini.

Lopulta tapasin toisen miehen ja kolmen vuoden erossa asumisen jälkeen haimme yhteisesti avioeroa. Olemme exän kanssa hyviä ystäviä edelleen, aikaa on kulunut jo 10 vuotta.

Asuttiin yli vuosi erillään ja sinä aikana käytiin säännöllisesti juttelemassa perheneuvolassa, parisuhdeterapeutilla. Oli sekä ylä että alamäkeä tuona aikana mutta kumpikaan meistä ei lähtenyt "vieraisiin". Haluttiin yrittää ja muuttaa liittomme kuntoon, paremmaksi. Puhuttiin paljon ja kasvettiin ihmisinä melkoisen paljon! Meillä ero kannatti. Muutettiin lopulta takaisin saman katon alle ja tuntuu oikealta ratkaisulta. Lapset asuivat vuoron perään kahdessa os. Ihmeen hyvin meni sekin aika.

Kahteen otteeseen, välissä toki vuosia. Eli kerran palattiin yhteen, toisella kertaa tuli sit jo ero.

Asumusero kun ei ole virallinen ero, niin miten toi lasten asuminen hoituu? Täytyykö niistä tehdä jotain virallisia selvityksiä. Meillä siis kumpikin muuttais omaan paikkaan... ELi kukaan ei jäis "kotiin"

meillä oli asumuseroaikaa 3 kk. Vanha kämppä sanottiin irti ja molemmat muutettiin omiin. Sitten palattiin yhteen uuteen kämppään. Lasten asumisista ja menoista pitää vaan sopia. Meillä se sujui aika lailla puoliksi.

Pitää tehdä virallinen, jos haluat elatusmaksuja tai jos olette eri mieltä tapaamisista.  Lapsilisän yh-korotuksen saa, kun lapsi ja toinen vanhempi asuu erillään.