"Perheenrikkojat", kuinka miehen suku on ottanut teidät vastaan?

menemällä vieraisiin. En tarvitse sukulaisten hyväksyntää, otan vain miehen, en sukua.

Pohdiskelin vain, kun veljeni löysi uuden naisen ja olettaa minun nyt kaveeraavan hänen kanssaan. Olen puun ja kuoren välissä, koska veljeni entinen vaimo on lähes paras ystäväni... Totta kai tutustun häneen ja toivottavasti tulemme hyvin toimeen. Äitimme vain on päättänyt vihata uutta miniää ja on todella vihainen veljelleni. Kahden pienen lapsen isälle :( Ap

Ja siis tämä uusi nainen on vastuussa siitä, että veljesi edellinen avioliitto kaatui? Veljessäsi ja hänen vaimossaan ei siis ollut mitään syytä.

Pohdiskelin vain, kun veljeni löysi uuden naisen ja olettaa minun nyt kaveeraavan hänen kanssaan. Olen puun ja kuoren välissä, koska veljeni entinen vaimo on lähes paras ystäväni... Totta kai tutustun häneen ja toivottavasti tulemme hyvin toimeen. Äitimme vain on päättänyt vihata uutta miniää ja on todella vihainen veljelleni. Kahden pienen lapsen isälle :( Ap

mielestäni vanhemman rooli jatkuu tietyssä mielessä hamaan loppuun asti; lapselleen voi esimerkillään näyttää mikä on oikein, mikä väärin, aikuisellekin. Aikuisen ihmisen tekoa ei voi toinen aikuinen mennä kieltämään, mutta ei sitä hyväksyäkään tarvitse -tyyliin "Että kaikilla vain ois helpompi olla"- jos teko on arvojen vastainen.

Eri asia jos on erottu jo ennen uuden löytymistä eikä vain pidä uudetsa miniästä ihmisenä..

Ja siis tämä uusi nainen on vastuussa siitä, että veljesi edellinen avioliitto kaatui? Veljessäsi ja hänen vaimossaan ei siis ollut mitään syytä.

minkä tahansa puupökkelön, hutsun, koiran tai elefantin kanssa. Sitä ei avioero muuta.



Oma mieheni ehti olla eronnut neljä vuotta ja minut otettiin loistavasti vastaan. Onneksi eksä oli sen verran seko, että minä olisin näyttänyt hyvältä siinä valossa olisin ollut mikä vaan mielenterveyskuntoutuja tai umpi hullu.

ja huonosti oli mennyt monta vuotta. Tämän oli ilmeisesti myös suku pistänyt merkille, eli ero ei tullut yllärinä.



Minuun on suhtauduttu asiallisesti ja lämpimästi. Odotin huomattavasti nuivempaa kohtaloa.

Ja siis tämä uusi nainen on vastuussa siitä, että veljesi edellinen avioliitto kaatui? Veljessäsi ja hänen vaimossaan ei siis ollut mitään syytä.

niin kyllä aika paljon vastuuta vierittyy sen uuden naisen(kin) kontolle. Mun mielestä on häpeällistä että ihmiset oikeesti KEHTAA mennä ja ottaa partnerikseen toisen perheen isän -tai äidin. Mutta nykyäänhän se on ihan tavallista! Ainakin omissa ystävä-tuttava-sukulaispiireissäni. Ei pidä niin vain jheittää hanskoja tiskiin kerran on (tyhmyyksissään) menty ne lapsetkin tekemään! Ydinperhe kunniaan. Onneksi olen löytänyt puolisokseni ihmisen joka ajattelee näistä asioista suurin piirtein samoin kuin minä.

Ja siis tämä uusi nainen on vastuussa siitä, että veljesi edellinen avioliitto kaatui? Veljessäsi ja hänen vaimossaan ei siis ollut mitään syytä.

Ja kirjoitinhan, että äitini on todella vihainen veljelleni myös. Ja mitä hänen entiseen vaimoonsa tulee, miksi lyödä lyötyä? Hän on ihan maassa ja poissa tolaltaan. Kuuli myös, että ovat tapailleet jo ennen kuin nuorimmainen oli 4 kk:n ikäinen.

Mietin vain, että pitääkö minun tosiaan olla toivottamassa lämpimästi tervetulleeksi tämä uusi nainen vai riittääkö, että olen normikohtelias. Äidistäni ja hänen reaktioistaan luoja ties... Toivon todella, että hän on mukava ihminen! Ihmettelen vain, miksei kumpikaan ole voinut pelata reilua peliä ja tulla julki ennemmin. Ovat siis tapailleet jo 1,5 vuotta.

Ap

Olen aina ihmetellyt, kuka koskee kepilläkään mieheen tai jopa tapailee miestä, joka pettää vaimoaan. Itse arvostan suoraselkäisiä ja rehellisiä miehiä, en mitään limanuljaskoita. Mutta ehkä nämä toiset naiset eivät sellaisia saa napattua?

miehellä oli siis avovaimo, ja saivat lapsen pari kuukautta sen jälkeen kun minä aloin seurustelemaan miehen kanssa. Mies kertoi perheellensä jo tässä vaiheessa minusta, joten meidän suhde ei ollut salaisuus kenellekään muulle paitsi avovaimolle (käytännön syistä lähinnä, että mies saa vahvistettua isyytensä jne.) Miehen perhe oli jo silloin onnellinen että mies vihdoinkin löysi jonkun jota oikeasti rakastaa, tiesivät miehen ja avonsa ongelmista. Kun ero sitten tuli, ja mies sai vauvan yksinhuoltajuuden, ja minä aloin olemaan lapselle äitinä, tykästyi suku vielä enemmän minuun.



Meidän tapauksessa kyllä koko miehen sukukin tiesi että minä en ollut syy siihen eroon, vaan sekä mies että exavonsa olivat onnettomia suhteessa ja ero olisi tullut joka tapauksessa. Silti minä teoriassa olen se kodinrikkoja koska seurustelin miehen kanssa ennen heidän eroansa. Mun suku taas ei ole katsonut miestä niin hyvällä, kun on "pettäjä" jne..

Kesti vuosikaudet ennen kuin pystyimme tulemaan jotenkin toimeen keskenämme.



Olin 13 v. Isäni löysi siis nuoren tyttöystävän ja sen takia perheemme hajosi.

Kesti vuosikaudet ennen kuin pystyimme tulemaan jotenkin toimeen keskenämme.

Olin 13 v. Isäni löysi siis nuoren tyttöystävän ja sen takia perheemme hajosi.

Missä vaiheessa opit hyväksymään isäsi uuden naisystävän? Mitä tapahtui, vai tapahtuiko mitään?