Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
säälin lapsia joilla ei ole paljon sisaruksia :(
30.12.2011 |
Tietysti aina se ei ole vanhempien oma valinta montako lasta sitä saa, mutta kun itse on isosta perheestä ja on nähnyt sen ison perheen mahtavan yhteishengen ja rakkauden, niin harmittaa joidenkin lasten puolesta, että eivät sitä pääse koskaan kokemaan. Ja tietysti myös vanhempien, kun eivät sitä koskaan näe!
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme saaneet vain yhden lapsen hoidoista huolimatta (olen toki iloinen ja kiitollinen hänestä), mutta harmittaa, ettei hän saa kokea sisaruutta ja toisaalta huolettaa, miten suuri taakka hänelle jää kannettavaksi miehen puolen suvun perintöasioissa (=riitaista, ei niinkään rahakasta)...
onneksi niin kauan kun on elämää on toivoa! tsemppiä.
ap
monilapsisten perheiden lapsia. Meidän ainokaisen kaveri on 7-lapsisesta perheestä, hän joutuu jakamaan huoneensa kahden nuoremman sisaruksen kanssa, eikä hänellä ole muita leluja kuin yksi legoauto.
Itse olen ainokainen ja mitään en ole toivonut niin paljon kuin sisaruksia.
Nyt on itsellä 4 lasta ja saa nähä tuleeko vielä =D
pääse rehvastelemaan sisarussuhteillaan. Lapsuudesta on kyllä monia hyviä muistoja ja tiedän, että sitten kun todellista apua tarvitsen niin tiedän mihin puoleen kääntyä. Silti olo on joskus yksinäinen ja hyvä niin. Tarvitsen tilaa... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ison perheen yhteishenki ja rakkaus" WTF. Kyllä se, rakastetaanko lapsia, on kiinni ihan jostain muusta kuin lasten lukumäärästä...
monilapsisten perheiden lapsia. Meidän ainokaisen kaveri on 7-lapsisesta perheestä, hän joutuu jakamaan huoneensa kahden nuoremman sisaruksen kanssa, eikä hänellä ole muita leluja kuin yksi legoauto.
sillä minusta oli ainakin super mahtavaa saada nukkua samassa huoneessa sisarusten kanssa. Koskaan ei ollut yksinäinen. Se näkyy kyllä aikuisiällä niin, että aina haluaa seuraa ympärilleen ja yksin ei niin kovasti viihdy.
Ei niitä ihmeellisiä lelujakaan sisaruskatraassa tarvitse kun tekemistä on porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja auta vaikka maailman nälkäänäkeviä lapsia.
t. yhden onnellisen lapsen onnellinen äiti
Mä taas säälin sisäänlämpiävissä suurissa perheissä kasvavia lapsia jotka saavat suppean kuvan elämästä. Haloo! Elämää on myös perheen ulkopuolella! Aina itketään kuinka yksin lapsi jää kun vanhemmista aika jättää. Herranjumala sentään! Onhan sillä aikuisella lapsella oma perhe, ystäviä yms. tukenaan. Sitäpaitsi sisarukset eivät aina ole läheisisä toisilleen aikuisuudessa. Monelle ystävät ovat paljon läheisempiä ja enemmän samalla aaltopituudella.
Ja sitten pohjanoteeraus: tehdään monta lasta siksi että jos yksi kuolee jää vielä muut jäljelle. Tai siksi että että on sitten vanhana enemmän huolehtijoita. Voiko mitään itsekkäämpää olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän perheeseen, on meinaa paras perhe ikinä:)
Mä taas säälin sisäänlämpiävissä suurissa perheissä kasvavia lapsia jotka saavat suppean kuvan elämästä. Haloo! Elämää on myös perheen ulkopuolella! Aina itketään kuinka yksin lapsi jää kun vanhemmista aika jättää. Herranjumala sentään! Onhan sillä aikuisella lapsella oma perhe, ystäviä yms. tukenaan. Sitäpaitsi sisarukset eivät aina ole läheisisä toisilleen aikuisuudessa. Monelle ystävät ovat paljon läheisempiä ja enemmän samalla aaltopituudella.
Ja sitten pohjanoteeraus: tehdään monta lasta siksi että jos yksi kuolee jää vielä muut jäljelle. Tai siksi että että on sitten vanhana enemmän huolehtijoita. Voiko mitään itsekkäämpää olla!
Tarkoitin "sisäänpäinlämpiävissä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut joskus yksi lasta ja sen jälkeen kaksi lasta. Nyt kun on kuusi joista vanhimmat jo isoja, minulla on vertailukohtaa siihen kun oli vain yksi lasta. Elämä on paljon rikkaampaa ja värikkäämpää. Sitäpaitsi sisarussuhteita ei voi sanoin kuvata sitä lämpöä, välittämistä ja keskinäistä huolenpitoa.
omat sisarukseni romuttivat itsetuntoni kokonaan ja aikuisenakin haukkuivat ja arvostelivat koko ajan, minä olin se perheen kynnysmatto kenen yli kaikki kävelivät, kunnes päätin muuttaa kauemmas ja etääntyä heistä. Nyt olen onnellinen, kun elän aivan kuin minulla ei olisi sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain 3 lasta, enkä kyllä sun mieliksi lisää tee.
meidän perheeseen, on meinaa paras perhe ikinä:)
Mä taas säälin sisäänlämpiävissä suurissa perheissä kasvavia lapsia jotka saavat suppean kuvan elämästä. Haloo! Elämää on myös perheen ulkopuolella! Aina itketään kuinka yksin lapsi jää kun vanhemmista aika jättää. Herranjumala sentään! Onhan sillä aikuisella lapsella oma perhe, ystäviä yms. tukenaan. Sitäpaitsi sisarukset eivät aina ole läheisisä toisilleen aikuisuudessa. Monelle ystävät ovat paljon läheisempiä ja enemmän samalla aaltopituudella.
Ja sitten pohjanoteeraus: tehdään monta lasta siksi että jos yksi kuolee jää vielä muut jäljelle. Tai siksi että että on sitten vanhana enemmän huolehtijoita. Voiko mitään itsekkäämpää olla!
Ihan mielenkiinnosta kyselen. Yksikään syntymätön lapsi ei ole olemassa ja pyydä päästä tänne. Jokainen järkevä tietää, että lapsia tehdään ainoastaan ja vain itsekkäistä syistä. Adoptio on asia erikseen.
Meillä on vain 3 lasta, enkä kyllä sun mieliksi lisää tee.
siihen mitä ajan takaa :)
ap
meidän perheeseen, on meinaa paras perhe ikinä:)
tää kertoo kaiken! Olen täysin samaa mieltä! :)
elämäänsä?? Säälikää rauhassa meidän lasta! Itselläni 3 sisarusta enkä ole missään tekemissä.
Minulla on koko elämän ollut kavereita, hyviä ystäviä, jo 10 vuotta puoliso..
Miksei ihmiset tajua ettei ne sisarukset aina tule toimeen vaikka kuinka olis samaa lihaa ja verta??
Alue: Aihe vapaa
Olemme saaneet vain yhden lapsen hoidoista huolimatta (olen toki iloinen ja kiitollinen hänestä), mutta harmittaa, ettei hän saa kokea sisaruutta ja toisaalta huolettaa, miten suuri taakka hänelle jää kannettavaksi miehen puolen suvun perintöasioissa (=riitaista, ei niinkään rahakasta)...