Aivan eri mielipiteet sisustamisesta, miten olette ratkaisseet?

Itse tykkään sellaisesta todella harmonisesta, mikä on jonkun mielestä tylsää: paljon vaaleaa, harmaita ja ruskeita värejä.



Mies taas tykkää ronskimmasta värimaailmasta, mua tummemmasta ja muutenkin väriä saisi olla.



Minä olen meidän sisustusvastaava, mutta kyllä mä otan miehen mielipiteen huomioon. Eli en tee ihan vain omalla tyylilläni vaan tingin siitä harmonisesta tylsyydestä ja lisään joukkoon enemmän puuta ja muuta tummempaa miehen maun mukaan. Muotokieli on maskuliininen, siitä tykkään itsekin. Mutta jotta mies ei tuntisi kotiaan vieraaksi, niin olen jättänyt pois kaikki romanttisemmat jutut, vaikka joskus tekisikin mieli ripauttaa sekaan jotain kristallia tms. naisellisempaa.



Ja koska koti kuitenkin on enemmän minun käsialaa (miehen maku huomioiden), niin mökin sisustukseen saa miehen sana paljon enemmän painoarvoa. Meillä on mökki ihan lähellä, joten siellä vietetään aikaa jopa ihan arkenakin. Mies saa siis aika pienen palan sitä ihan omaa sisustusta, mutta on se sentään enemmän kuin eräkämppä Enontekiöllä.

se meidän ainoa kompromissi (eli pari viininpunaista seinää) on nyt vuosien jälkeen kääntymässä siihen, että mies haluaa maalata ne ruskeaksi. Huoh. Missään ei saisi olla mitään erilaista, ei mitään piristävää, pelkkää tasaista tylsyyttä ja tavallisuutta niin, että täällä ihan masentuu...



Oma siskoni osaa sisustaa aivan tajuttoman upeasti ja käyttää värejä todella mahtavasti. Olen ihan taivaissa, kun käyn heillä.



ap.

kun yhteisen kodin värimaailmaa pohditaan. Se on ehkä vähän eri asia jos ap haluaisi pistää hirveästi rahaa menemään sisustukseen, silloin musta olisi ihan asiallista ehdottaa että ehkä sitten kun myös ap on tienaamassa, mutta se onko seinä punainen vai ruskea ei ole mikään rahakysymys.



Meillä eriävä sisustusmaku ei ole suuri ongelma, osittain siksi että makumme on vuosien varrella alkanut vähän yhdentyä, mutta osittain myös siksi että kompromissit ovat molemminpuolisia.



Mä suostun katselemaan miehen harrastuksiin liittyviä esineitä osana meidän sisustusta, kunhan se pysyy jollain lailla aisoissa, ja mies suostuu siihen että mä käytän enemmän väriä kuin mitä hän itse valitsisi käyttää. Jne.

Vedätte tikkua kumpi saa valita ensin. Olen nähnyt eläessäni yhden erinomaisen ruskean seinän, se oli kaakaonruskea.

Meillä jokainen liikahdus sisustuksessa kestää pitkään, sillä haluamme kaikille viihtyisän kodin totaalisen erilaisesta mausta huolimatta. Ja lapsetkin saa omien huoneiden päätöksiin osallistua, vaikka eivät käy töissä. Ei sen pitäisi painaa näissä asioissa. Yhtään riitaa ei sisustamisesta ole käyty. Minä aktiivisemmin etsin ehdokkaita ja mies sitten hyväksyy/diskaa. Kompromisseja täytyy tehdä kuitenkin niin, että voi aidosti olla niiin tyytyväinen.



Minusta meillä ei ole sillisalaatti koti, vaan vuosien saatossa yhteinen tyyli on varmistunut. Aikansa se tietty ottaa.

Jos se talo on miehen omistama, niin ei kävisi edes mielessä vaatia mitään omia sisustusjuttuja.

täyttymystä. Mutta toisaalta kumpikin varmasti voi nauttia kompromissisisustuksesta, jos kumpikaan ei ole liian jääräpäinen.



Jos mies on ruskeiden sävyistä nauttiva, niin sinä tuskin voit vaatia kotiin värien yltäkylläisyyttä. Toisaalta jos sinä nautit väreistä, niin ei mies voi vaatia kotiin pelkkää ruskeaa.



Onnistuisiko niin, että niitä värejä ei käytettäisi ihan joka huoneessa, jolloin miehelle jäisi se ruskea-huone, josta hän nauttisi. Ja vastaavasti jokin huone sitten enemmän sinun makusi mukaan.



Mutta muissa huoneissa voisi sitten etsiä sellaista ratkaisua, että ne sun valitsemat värit olisivat sellaisia sävyjä, jotka sointuvat hyvin miehen ruskeiden kanssa. Eli jokin ruskeaan taittava punainen yhdelle seinälle ja muut seinät vaikkapa vaalealla ruskealla. Huonekalut sitten tummaa ruskeaa. Ja niin edelleen. Ei tule sillisalaattia, jos värit on toisiinsa sopivissa sävyissä, vaikka niitä värejä olisi paljonkin.



Joku mainitsi yllä lapset, jotka hekin saavat esittää toiveensa. Meillä toinen tahtoo punaisen huoneen ja toinen sinisen ja jäljelle jäävän sisustan vihreäksi. Homma on vielä kesken, mutta ei talosta ole mitään sillisalaattia tulossa, kun minulle on selvänä koko ajan, että värit ovat harmaalla murrettuja ja piristeenä suht. puhtaita muttei räikeitä värejä. Lasten huoneista tulee siis kaikista eri väriset, mutta silti toisiinsa ja muuhun kotiin sointuvat. Muun kodin värimaailma on harmaanruskeaa, valkeaa ja puuta.

Myös mies on muuttunut minun suuntaani. Yhtäkkiä huomaammekin, että meillä on ihan samanlainen maku. Komromissi on ilmeisesti löytynyt. : )