Onko muiden alakoululaisilla vastaavaa? Eli paras kaveri jonka kanssa ollaan.

Se on kuin avioliitto ilman lainvoimaa.



Meidän tytöillä on molemmilla useampi kaveri ja olen kannustanut koko ajan, että tämä kuvio säilyy.



Viime talvena hikeennyin täysin yhden kaverin äitiin, joka lähti siitä, että minun lapseni on nyt nakitettu hänen lapselleen. Sitten alkoi se komentelu, että nyt tyttöjen pitää tehdä näin ja tehdä noin ja meidän perheen pitää hypätä tässä kohtaa jne. Ja sitten suunnittelikin jo meidän perheen seuraavaa syksyä jne.



Meillä on useampi lapsi, eikä me muutenkaan voida päivystää hänen epäsäännöllisten menojensa mukaan.

Se ykis ja paras kaveri. Yläasteella joukko on kasvanut 2-3 kaveriin ja he ovat aina yhdessä.





Minusta ihan ok, koska poika itsekin sanoo, että on todella vaikeata löytää samanhenkisiä kavereita. Älykäs tyyppi, joka vielä ainakin on ehdottomalla ei-linjalla tupakan ja alkoholin suhteen. Monet koulukaverit sen sijaan eivät.

Eli oli tietyt tytöt jotka oli aina yhdessä. Missään isommissa ryhmissä ei oltu. Aika rankkaa se oli välillä. Mut sitten oli myös niitä jolla ei ollut edes tätäyhtä kaveria.

jonka kanssa nähdään usein ja joka oli kanssamme esim. elokuvissa ja muutaman päivän kesälomareissussa mukana. Lisäksi on kuitenkin muitakin kavereita, mutta tämä yksi tyttö on kyllä se ehdoton bestis. Mielestäni siinä ei ole mitään outoa tai kummallista.

Meidän eskarilaisella näyttää jo olevan bestis jonka kanssa olisi "aina". Toisaalta olen tyytyväinen että ovat eri eskareissa, joten tulee päivän aikana leikittyä toistenkin kanssa. Kotipihassa on muitakin suunnilleen samaa ikäluokkaa olevia, mutta leikit ei juurikaan heidön kanssa kiinnosta. Joskus sentääs pihaleikkejä leikkivät kaikki yhdessä. Epäilen että kun syksyn sateet ja talvi koittaa, niin nämä bestikset viereilevat koko ajan vain toistensa luona. No, mikäs siinä, niin taisin itsekin toimia lapsena.

Trahaikäisenä kavereita oli useita ja vierailivat toistensa tykönä. Nyt koululaisena se on mennyt siihen että tytöillä tuntuu olevan se paras kaveri jonka kanssa ollaan koulussa ja sitten vapaa-ajalla kanssa. No ei siinä mitään lapseni kaveri on kertakaikkiaan ihana. Mutta ajattelin ett kavereita vois olla vähän erilaisiakin.

Periaatteessa voi sanoa että tytöllämme on kaksi bestistä ja lisäksi vielä yksi kenen kanssa liikkuu enemmän. Käytännön syistä on enemmän tuon toisen bestiksen kanssa (sama luokka ja sama ryhmä, jolla koulu alkaa ja päättyy aina samaan aikaan) ja toinen bestiksistä enemmän reissuissa ja menossa. Lisäksi harrastuksessa on yksi bestis, jonka kanssa on harrastusaikana.

Ainakin minä yritän ohjata siihen suuntaan että olisi muidenkin kuin vain yhden tytön kanssa, vaikka helposti se tuntuukin menevän että ollaan sen saman kanssa. Mutta samoin ajattelen että olisi kiva jos kavereita olisi erilaisia. Ja harrastukset ja perheen keskeiset jutut vievät aikaa, joten joskus voisi tulla aika yksinäistä jos on vain yhden kaverin varassa.

Mutta silti tytöllämme on vain ne muutamat kaverit keiden kanssa pyörii. On myös helposti sen luontoinen ettei ehkä isoissa porukoissa viihdy ja lähde aina uusiin touhuihin mukaan.

No, minulla itselläni on ollut ensimmäisestä luokasta lähtien se sama ihana paras ystävä!! Ja on sitä edelleen näin yli 3kymppisenä.



Minulla on muuten kyllä paljon kavereita ja pari ystävääkin hänen lisäksi, mutta rehellisesti tämä ystävyys on yksi elämäni parhaimmista ihmissuhteista. Hän tietää minusta kaiken ja voimme luottaa toisiimme 100%.



Kamalaa, että vanhemmat puuttuvat ystävyyksiinkin :O Ellei siitä nyt suoranaista haittaa ole, niin en kyllä ymmärrä!!



Kyllä elämä vie eri suuntiin ja tyttäresi tapaa vielä paljon muitakin ihmisiä. Mutta läheinen ja rakas ystävä on kyllä niin arvokas asia, etten sellaiseen puuttuisi.

Tytöt aloittaa sen parisuhteen jo hyvin nuorena, juuri näillä bestis kuvioilla.



Meillä on koulu-, vapaa-ajan- ja harrastuskaverit onneksi erillään, mikä on ihan hyvä.

Jos mietin omaa lapsuuttani, niin näin se oli silloinkin. Ja kun mietin koko ystäväpiiriäni, niin kyllä kaikilla on ollut kouluaikana se ihan ehdoton paras ystävä! Miksi ei saisi olla? Se voi olla juuri se ihmissuhde, joka kantaa yli teini-iän angstin, opiskelumurheet, puolisonetsinnän, mahdolliset parisuhdeongelnmat... Sellainen ystävä, joka tuntee läpikotaisin, jolle ei tarvi mitään esittää. Joka ymmärtää sanomattakin.



Minulle on juuri tämä paras ystävä tänään tulossa käymään :) :) Ja jos meidän ystävyyttä olisi äiti yrittänyt estää, niin olisin kyllä jäänyt tosi ihanasta ystävyydestä paitsi!!!

mutta rohkaisen lapsiani siihen,että ystäviä on useita.



Noissa bestissuhteissa kun on myös niitä parisuhteen huonoja puolia: Kypsymättömyyttä, kiukuttelua, kiristystä, uhkailua, yksin hylkäämistä jne.



Ja meillä tosiaan erään kaverin äiti osoittautui hornamaiseksi. Lapsi on ainokainen ja tällä äidillä liikaa luppoaikaa. Homma karkasi häneltä ihan lapasesta: Alkoi soitella ja viestitellä yötä päivää, suunnitella jopa meidän perheen menoja, määräillä kaikkien karkkien syönnit, "varailla" lastamme jne.



Eli kehittyi kuvio, jossa oli heidän perheensä ja sitten meidän lapsi, joka päivysti heidän elämänsä mukaan. Jos äiti halusi joogaan, meiltä tilattiin lapsi paikalle. Jos äiti oli myöhään töissä, meiltä tilattiin lapsenvahtipalvelu. jos äiti halusi teatteriin, meiltä tilattiin yökyläily. Kaiken huippu oli sitten viimeisin yökyläily. Meidän perhe oli ollut kolme viikkoa pahassa flunssassa, mutta lapsi otettiin meille silti, koska oli luvattu. Minä sitten viime voimillani hänet hain ja seuraavana aamuna vein kouluun. Kun pääsin työpöydän ääreen tutkimaan KOLMEN VIIKON rästejä, tää äiti soittaa sinne ja alkaa juurta jaksain sitä teatterielämystä. Pälä, pälä, pälä ja plää.



Ei siis minkäänlaista tajua siitä, että maailma EI pyöri hänen ympärillään!



Minusta tuo ei edes ollut ystävyyttä, vaan eräänlainen hyödyntämisen malli, jossa lapselle opetetaan, että toisia ihmisiä voi hyväksikäyttää oman elämän statisteina.

Samassa ryhmässä ja jopa samat harrstukset. Tosin nämä harrastukset ei johdu ystävyksistä vaan harrastivat molemmat samaa juttua jo ennen tapaamistamme. Mutta aikalaiselta avioliitolta tämä kyllä tuntuu.

on koulussa 2 hyvää (parasta) ystävää ja he ovat aina kolmistaan. Olen mä joskus yrittänyt pojalle sanoa, että muihinkin luokkakaveriin voisi tutustua, mutta ei. Kun on ne bestikset siellä, niin aina ovat yhdessä.

Se kolmas hlö on aina kolmas pyörä ja puhutaan paskaa selän takana.

tuosta s evain pahenee kun kasvavat muutaman vuoden, aikuisenakin naisilla onesti sama juttu.

Hänellä oli bestis, olivat aina yhdessä, muita kavereita ei ollut. Tai olisi ollut, mutta halusia aina olla vain tämän bestiksen kanssa, muille sanoi ei. Sanoin tytölleni että olisi kyllä hyvä jos sinulla olisi muitakin kavereita, koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu ja jos tulee "ryppy rakkauteen" tai bestis muutta tms. niin sitten onkin tilanteessa ettei ole ketään kaveria.



Nyt sitten tuli sellainen tilanne, bestis on entinen bestis erinäisistä syistä. Onneksi tyttö otti sanomiseni onkeensa ja kavereita on riittänyt vaikka ex-bestis katosi kuvioista.