Sosionomiksi hakevat opiskelemaan ne, keillä itsellään on ongelmia.

suuntautuneella lähihoitajallakin on omakohtaisia kokemuksia joko molemmista tai jommasta kummasta osaamisalastaan.

ammattikorkeakouluihin ja perehtymään todellisuuteen, ap!

itsellään on haasteita elämässään.

elämä on päin persettä, on syömishäiriötä, on lapsella ongelmia, on alkkistaustaa, on huostattu lapsena, on itsellä mielenterveysongelmia, yms.

Mukava että saavat palkkaa omien ongelmiensa hoitamisesta.

ja kärsinyt pahoista syömishäiriöistä ja muustakin. Sanoi itsekin, että haluaa tuolle alalle, jotta voi auttaa muita samoissa ongelmissa kamppailevia.



Tieäd sitten, onko se hyvä vai huono. Kyllähän omakohtainen kokemus tuo tiettyä ymmärrystä asiaan. Edellyttää tietysti, että on ne omat ongelmansa käsitellyt loppuun asti.

voi laukoa jokaisesta ammattiryhmästä, mutta minkäänlaista totuuden pohjaa ei löydy. Itse olen sosionomi (ammatinvaihtaja kaupalliselta alalta)ja ihan oman kokemukseni pohjaltakin uskallan sanoa että ap:n väite on täysin fiktiota. Joka ammattiryhmästä löytyy tietenkin osa sinne sopeutumattomia, mutta puhutaan hyvin pienestä osasta. Pääsykokeet jo itsessään karsivat liian herkän ja itse oireilevan aineksen. Lisäksi itse henkisesti heikoilla olevalla on harvoin voimavaroja eikä siten intressejäkään miettiä ja paneutua muiden ongelmiin.

tunnustaa mitä luurankoja omissa kaapeissa on piilossa? Ei todellakaan, maailmaa parannetaan urakalla ja omat luurangot työnnetään takaisin kaapinperälle.

Mukavaa tulevan asiakkaan kannalta saada vaikka perhetyöntekijäkseen sosionomi, joka on hakeutunut alalle käsitelläkseen omia, kenties omiin lapsiinsa tai omaan lapsuuteensa liittyviä ongelmia.

Tämä ongelmainen perhetyöntekijä kätevästi paikkaa omaa huonoa oloaan tai omatuntoaan etsimällä vikoja asiakasperheen vanhemmista ja lapsista.

Joo, ja tradenomiksi opiskelee ne, joilla on ongelmia rahankäytössä ja arjen paperihommissa. Herätys pahvi!

ja minulla on vaikea lapsuus. Päinvastoin, että kyttäisin erityisesti perheitä ei pidä paikkansa, ennemminkin minulla on ymmärrystä aj myötätuntoa perheiden erilaisia tilanteita kohtaan. Armottomimpia olen huomannut olevan niiden perhetyöntekijöiden, joilla on ns. pumpulissa vietetty lapsuus.