Miksi äidit näkevät oman lapsensa toisinaan ihan vääristyneesti?

ovat subjektiivisia ja suhteellisia asioita. Jos äiti kokee lapsen helpoksi tai vaikeaksi, niin hänelle lapsi on sitä.

samaa mieltä sinun kanssasi :)? Älä huoli, se on ihan normaalia ja aika yleistäkin.

Mitä iloa itse saat siitä, että paljastatkin lapsen olevan helppo tai vaikea? Ja miksi se asia olisi juuri sinun päätettävissä, onko se lapsi helppo vai vaikea, kun kyseessä on vain mielipide?



Hölmö aloitus.

Meilläkin on niin vieraskoreat lapset. Perhetyöntekijät sanovat aina, että oli niin ihanat lapset! Eikä ne taida ottaa mua edes tosissaan, koska mun on tosi vaikea saada hoitoapua. Merkkaavat varmaan sinne kirjoihinsa, että ihanat ja kiltit lapset ja siisti koti, äitikin iloinen. Ja totuus on NIIN kaukana tuosta! Ilman vieraita lapset tappelee keskenään 95% ajasta, minä siivoan meidän läävän ennen muiden tuloa, koska en halua kenenkään näkevän tätä sikolättiä ja pidän tarkasti kulissit kunnossa, joten olen iloinen muiden silmissä, vaikka heidän lähdettyään saatan itkeä koko loppupäivän.

Kyllä meidänkin lapsia ovat vieraat kehuneet, kun ovat osanneet käyttäytyä kylässä ollessa tai julkisilla paikoilla. Mutta kotona saattaa usein olla "piru merrassa" ja kapinointi vanhempia vastaan melkoista. Vanhempana kyllästyttää aina vääntää samoista ikuisuusaiheista, jotka eivät itsessään ole mitään isoja juttuja, mutta päivittäin toistuessaan ottavat päähän.

Viihtyi hyvin sylissä ja kantoliinassa, nukahti syliin tai rinnalle ja itki ihan normimäärän. Samaan aikaan kaveri koki, että hänen vauvansa on haastava, kun ei viihtynyt itsekseen, ei nukkunut pinniksessä ja imetyskin oli niin sitovaa.