Kenen muun mielestä elämä ei muuttunutkaan helvetiksi, kun työn teko alkoi?
Ja lapset meni hoitoon?
Samalla tavallahan tämä elämä tässä etenee. Lasten kanssa ehtii olla ihan hyvin. Hoitopäivät 8-14.30. Koko päivä ja ilta ja aamukin aikaa olla kimpassa. Eihän toi hoitopäivä ole kauhea sittenkään. Käyvät ulkona. Sama tehtiin kotona. Siellä minua ei koskaan kaivattu. Leikkivät keskenään. Syövät ja nukkuvat ja äiti hakee välipalalta. Ihan iisiltä tuntuu.
Luulin, että elämä menee ihan pilalle. Mutta kivaahan tämä vain on.
On karsittu menot minimiin, työpäivän jälkeen ollaan ihan kiinteästi läsnä. Tuntuu, että enemmänhän tässä lasten kanssa on kuin kotona olo aikana.
Huomenna on palkkapäivä, mikä on ihan luksusta :)
Kommentit (4)
Mukavaahan se on mullekin että saan tehdä välillä muutakin ja minä ainakin tykkään ajatella, että lapsetkin saavat leikkiä muiden lasten kanssa. Oikeasti, eiväthän lapset rikki mee siitä, että heitä hoitaa joku muukin!
Ja kyllähän sitä jaksaa paljon paremmin olla lasten kanssa ja kotihommatkin maistuu enemmän kuin aikaisemmin.
Hyvin on mennyt. Hakiessa ryntää minua vastaan, ja menee takaisin leíkkimään :). Pukiessa tahtoo monta kertaa mennä takaisin leikkimään. On ollut hyväntuulinen myös iltaisin, toisin kuin kotona ollessaan, jolloin tahtoi turhautuneena kitistä ja vaatia jatkuvasti jotain. Ajattelin ennen hoitoon menoa, ettei se kyllä voi millään tykätä olla muualla kuin minun kanssani. Nyt olen helpottunut, ja mukavaa elämää tääkin on. Teen lyhennettyä työaikaa, muuten olisi kyllä melko raskasta.
Koska vietin paljon aikaa lapsen kanssa kaksistaan, meni multa pinna tosi helposti ja huomasin käyväni arvaamattomaksi ja vaaralliseksi lastani kohtaan. Töihin mentyäni pääsin kontaktiin muiden aikuisten kanssa ja jaksoin paremmin kotona.
Tosin nyt olen hoitovapaalla mutta odotan kyllä innolla taas töihinpaluuta. En usko että nyttenkään elämämme muuttuu pahemmin, tietenkin sen verran että minä en ole enää 24/7 lapsissa kiinni ;)
En koe työn alkamista helvettinä tai maailman loppuna, aikansa kutakin ja elämä jatkuu jälleen!