Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä 10-vuotiaan kanssa, joka salaa asioita?
28.09.2011 |
Sain 10v poikani kiinni asian salaamisesta. Huomenna on hammaslääkärin tarkastus, kiskot ovat olleet jo vuoden verran käytössä. Kysyin päivällä, että onhan muistanut käyttää kiskoja, ja sanoi että on. Sitten illalla tunnusti, ettei ole pitänyt niitä viikkoihin.
Sain hepulin ja huusin (meillä ei hyväksytä valehtelua yhtään). Nyt jäin miettimään, että lapsi tunnusti kuitenkin itse. Mitenkähän seuraavan kerran käy, mahtaako tunnustaa ollenkaan? Pelottavaa kun lapset kasvaa eikä enää ookkaan niin helppoa. Hyviä neuvoja?
Kommentit (7)
Kyllä mä muistutin niistä usein, en jättänyt omaan harkintaan vielä. Nyt on kiinteät, mutta kyllä urputan silti. Kyllä lapsi uskaltaa minulle kertoa asioista, koska en yleensä huuda, paitsi jos on tehnyt jotain pahaa. uskaltaa kertoa ja tunnustaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta pidä keskuteluyhteys avoimena. Älä suutu turhasta. Pyydä anteeksi, jos huusit turhaan.
Yksi salaaminen ei ole paljoa. Ehkä kiskot eivät enää tunnu hyviltä ja siksi ei ole pitänyt mutta ei ole syytä tai toisesta kertonut.
Minusta pelottavinta on se, etten edes tiedä mitä lapseni salaa.
ja perinpohjaisen pesun tärkeydestä, ettei tule jälkiä raudoista hampaisiin.
kuitenkin, kun itse tunnusti asian. Eiköhän hän tunnusta jatkossakin ja pysy kunnon poikana, kunhan et pistä liikaa painoa tälle asialle, ettei se jää häntä vaivaamaan.
Kysyitkö muuten, nimenomaan noin, että "olethan muistanut käyttää kiskoja?". Lastahan ei pitäisi johdatella kysymyksellä noin, sillä ainakin nuo pienemmät yrittävät aina olla mielinkielin ja jos kysymys jo osoittaa haluttuun vastaukseen, kokee lapsi ehkä pakolliseksi valehdella. Sitten myöhemmin asia on alkanut häntä vaivaamaan ja tuli tunnustamaan. Minä kehuisin kyllä poikaa siitä hyvästä, että tunnusti ja kehottaisin jatkossakin olemaan valehtelematta, koska siitä ei seuraa hyvää kenellekään.
Kunhan teini-ikä iskee, niin harvinainen on lapsesi, jos ei koskaan valehtele mistään. Koska lapsi tulee todennäköisesti vähintäänkin kertomaan kaunisteltua totuutta joistain asioista, kannattaa tässä vaiheessa alkaa valitsemaan taisteluitaan ja pitää totuuden kertomisesta kiinni nimenomaan niissä isommissa asioissa. Jos lapsi vaikka on syönyt karkkia muulloin kuin karkkipäivänä, on se aika pientä sen rinnalla, että onko hän tehnyt jotain oikeasti väärää tai jopa laitonta ja valehtelee siitä. Jos nostat metelin jokaisesta pienestä asiasta, lapsi voi hyvinkin jättää kaiken kertomatta sinulle, ettei joudu sitten valehtelemaan ja näin oletkin pian ihan ulkona teinin asioista.
Kyllä lapselle pitäisi olla selvää, miksi kiskoja pidetään. Meillä on neljä lasta, tämä toiseksi vanhin. Esikoinen on ihan erilainen, eikä todella tarvitse pelätä että hän salaisi jotain. Olen kyllä kysellyt, että onhan pitänyt kiskoja, mutta en ole käynyt illalla suuhun enää kurkkimassa, kun on tosiaan nuo härvelit jo vuoden verran olleet. On oikeasti niin paljon vahtimista, että energia ei riitä ihan jokaisen asian vahtimiseen. Olisi ihana jos voisi luottaa siihen, mitä lapsi sanoo.
Juteltiin jo lapsen kanssa, ja selitin vielä asiaa. Yritin sopiakin, en kestä että mennään kiukkuisena nukkumaan.
Juuri tuo onkin mielestäni pelottavinta, ettei voi tiedä mitä lapsi ehkä salaa - jos lapsi siis on sen luonteinen, että salaa asioita. En usko että kasvattamisella voi tähän määrättömästi vaikuttaa, vaan riippuu tosiaan jonkin verran lapsen luonteestakin.
Kiitos vastauksista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja kiitos, olette auttaneet selkiyttämään väsyneitä ajatuksiani :)
Et ole siis kunnolla ja rakkaudella kertonut lapselle, miksi niitä täytyy pitää?
Ei kannattaisi saada hepuleitakaan, vaan olla aikuinen vanhempi lapsellesi.
Neuvottelu ja rakkaus on hyvä yhdistelmä:)
Mulla 11-vuotias lapsi ja kaikki toimii hyvin näin. Lapsi uskaltaa puhua vaikka mistä, koska en ole koskaan suuttunut, vaan aina keskustellaan kaikesta.