masennus

Tämä on ihan kamalaa. Minä joka olen aina jaksanut, selviytynyt kaikesta, yksin. Hoitanut lapset ja kodin hyvin pitkälti yksin, käynyt töissä, huolehtinut raha-asiat. Nyt kaikki kaatuu niskaan. Pidemmään aikaa on ahdistanut, hermo kireällä, yksinäisyys, itkettää.

Noin kk sitten sain diagnoosin, masennus. En voinut hyväksyä sairaslomaa enkä lääkkeitä. Yritin sinnitellä, kyllä tämä tästä. Mutta ei tämä tästä. Olin taas viikonlopun yksin (mies harrastuksen takia reissussa). Itketti, oli paha olla. Ei ketään jolle purkaa oloa. Miehelle on todella vaikea puhua mistään. Hän pakenee. Lähetin lopulta tekstiviestin että en jaksaa enää yksin. Ei vastausta. Eilen illalla puhuin vähän että menen lääkäriin tänään ja tod näk aloitan lääkityksen ja sairasloman. Mies tokaisi vain että "ei mitään lääkkeitä" ja käänsi kylkeä.

Raha asiat on aivan päin *** Vanhat kulutusluotot ym velat on ihan näillä näppäimillä ulosotossa. Asumme liian kalliisti. Pelottaa mitä käy kun velat sinne ulosottoon menee.

Miten minulle kävi näin?? :-(

nyt pitäisi sinne lääkäriin lähteä, ahdistaa jo valmiiksi, mitä minä sille sanon.