Oletko sinä kokenut lapsuudessasi opettajan mielivaltaa?

niin kyllä. Jouduin erään toisen luokkakaverin kanssa opettajan jatkuvan kyttäyksen, pilkkauksen, arvostelun ja kiusaamisen uhriksi. Pilasi kouluvuodet niin, että on jäänyt opiskelu heikolle. Niin isot arvet ja paniikkihäiriön jätti.

luokanvalvoja pisti siivoomaan omat oksennukset lattialta, vaikka olin todella kipeä, ja jouduin heti samana koulupäivänä tapahtuman jälkeen sairaalaan. Olin silloin ensimmäisellä luokalla, mutta muistan tuon järkyttävän tapahtuman loppuikäni. Ei pelkästään se seikka että olin ihan hirvittävän häpeissäni, että oksensin muiden luokkatovereiden edessa, mutta se, että sairasta lasta simputetaan on kovin kummallista kasvatusta. Onneksi minulla oli hyvin tarmokas ja fiksu äiti, joka teki asiasta valituksen rehtorille.

Muistan miten naisopettaja sätti samalla luokalla olevaa tyttöä viikottain, jos ei päivittäin. Olin itse sen ikäisenä tunnesokea, jos en suoraan vailla empatiaa. Tavallaan suljin sen mollaamisen pois mielestä. Tyttö oli kyllä kyyneleissä aina. Muita oppilaita opettaja kyllä tuntui kohtelevan asiallisesti, minut mukaanlukien. Ihmeellisesti silmätikuksi vain otti tuon tytön. Ja sitä kesti lähes koko ala-asteen ajan! Hän oli vielä luokan pienin, jos en väärin muista (luokkaa liikuteltiin aina pituusjärjestyksessä eri paikkoihin). Minulla ei ole mitään hajua mitä tuolle likalle kuuluu nykyään mutta kaipa hän elossa on edelleen koska muutama vuosi takaperin satuin tekemään näköhavainnon hänestä kaupungilla. Kieltämättä vituttaa ajatella sitä opettajaa näin jälkeenpäin, ja pistää vain miettimään onko näitä tapauksia enemmänkin.

Olin lapsena sellainen taivaanrannanmaalari eli olin usein omissa oloissani. Opettaja tulkitsi sen niin, että olin huonokuuloinen ja tyhmä. Kävipä kerran niin, että luokan vihkot piti kerätä opettajalle. Pulpetit olivat luokassa suorissa riveissä ja istuin rivin ensimmäisenä. Vihkot laitettiin takaapäin aina seuraavalle, ja rivin ensimmäinen vei koko pinkan opettajalle. Minä onneton en ollut huomannut mitä ympärillä tapahtuu ja ihmettelin ääneen, että mihin nämä vihkot laitetaan. Siihenpä opettaja sitten että vie ne roskikseen. Kuuliaisena tyttönä lähdin roskista kohti, mutta opettaja alkoi sättimään ja komensi ne vihkot laittamaan omalle pöydälleen. Se valtava häpeän tunne koko luokan edessä on syöpynyt mieleeni. Eikä varmaan tarvi sanoa, ettei tämä ollut ainoa kerta. Kyseinen opettaja oli tunnettu äkäisyydestään ja "koulutti" myös monia muita. Tämä tapahtui 80-luvun puolivälin jälkeen.



Aikuisena olen ollut harmaa hiirulainen, kaikki tämä opettajan taholta tullut kiusaaminen sekä myöhempi koulukiusaaminen on jättänyt jälkensä. En oikein pysty luottamaan ihmisiin. Jonkinlainen terapia voisi ehkä olla avuksi.

80-luvun alkupuolella.



Opettaja pakotti syömään. Kerran muistan kun yksi tyttö oksensi lautaselle, vasta sitten sai viedä ruuan pois. Eikä ollut mikään nirsoilija vaan ei tykännyt pinaattikeitosta, sitä ei yksinkertaisesti saanut alas.

Mäkin muistan miten kerran jotain ruokaa söin yksin ruokalassa, muut oli välitunnilla, itkin ja söin.



Kynsilakkaa laitoin kerran naapurissa, omalla äidillä ei niitä ollut ja oli kovin mielissäni. Sellaista vaaleaa hempeää kynsilakkaa. Opettaja suuttui ja sanoi että huomenna ei sulla lakkaa kynsissä ole. Mä olin ihan paniikissa, eihän meillä ollut edes kynsilakanpoistoainetta. Jotenkin sain ne raaputettua kynsistä.



Samainen opettaja myös seisotti luokan edessä tekemässä yhtä matikan laskuta todella kauan, vaikka varmasti huomasi että en sitä osannut. Se oli niin noloa. Lopulta sanoi että mene paikallesi ja sitten käski luokan matikkaneron mennä tekemään se lasku loppuun.



Myöskin ulkonäköä, pituutta sun muuta arvosteli luokan edessä. Olin pitkä tyttö silloin ja tavallaan kärsin siitä. Ei ollut mukavaa kun opettaja kovaan ääneen "kauhisteli" miten pitkä olen. Nykyään olen ihan normi pituinen, 170 cm.



Tämmöistä kaikkea ikävää joka on jäänyt mieleen. Ei mitään traumoja mutta kuitenkin..

oli pahimman luokan koulukiusaaja. Valitsi luokasta aina suosikit (minä kuuluin näihin, koska vanhemmillani oli korkea koulutus) ja kiusattavat (joiden vanhemmissa oli hänen mielestään jotain vikaa, kuuluivat esim. eri uskontoon tai heillä ei ollut hienoja ammatteja). Yksi tyttö vaihtoi vuoden jälkeen koulua, toinen opettajan kiusaama näkee kuulemma edelleen aikuisenakin painajaisia. No, ainakin luokkahenki oli hyvä, kaikki nimittäin vihasimme opettajaa... Itseeni kiusaaminen ei siis kohdistunut, mutta romutti kyllä tehokkaasti mielikuva aikuisten tasapuolisuudesta ja fiksuudesta.

Hänen moderni 80-luvun talo oli kuulema paljon parempi...Toinenkin opettaja haukkuin "köyhyyttämme". Vanhempani ovat akateemisia ja opintolaina ym. velat niskassa tuolloin. Sittemmin kun äitini väitteli, opettaja oli mielinkielin. Olin muka hänen "lempioppilas". Törkeää käytöstä...

Sain aika usein kuulla ivailua ja esim aina ennen koetta hän tuli tarkastamaan minun koepaperini (ettei ole lunttia missään). Olin keskiverto-oppilas siinä aineessa enkä koskaan ollut luntannut. Se vaan oli sellaista ilkeilyä minua kohtaan.

tyyliin kuului nolaaminen ja jopa fyysinen väkivalta.



Huippuna on mieleeni jäänyt englannin opettaja. Retuutti oppilaita, jos ei osattu, veti tukasta ja nimitteli. Söi tunneilla, usein veti jäätelöä tms. koska oli diabeetikko ja piti sen takia mukamas syödä koko ajan.



Oli myös katkera sukulaisilleen äitinsä hautaukseen liittyvistä asioista ja tilitti niitä oppilaille.



Piti lisäksi samojedin pystykorvaa autonsa takaosassa kaikki työpäivänsä, välitunnilla ulkoilutti.



Tämä siis ala-asteella, terkkuja vaan "Sheilan" oppilaille, jos joku sattuu lukemaan.

meillä ala-asteen opettajan mielestä ainoaa kunnon liikuntaa oli naisvoimistelu, joten kaikki liikuntatunnit voimisteltiin. Itse en ollut erityisen hyvä voimistelussa; muuten ihan kohtalainen urheilussa. Oli mm. aina koulun edustajana kaikissa paikkakunnan koulujenvälisissä hiihto-, yleisurheilu- yms kisoissa. Ko.opettaja piti vielä liikuntakerhoa, jossa voimisteltiin lisää. Koska tuo voimistelu ei minua kiinnostanut, en juurikaan käynyt kerhossa. Opettaja uhkasi laskea liikuntanumeroni seiskaan, jos en ala käydä kerhossa. Liikunnasta jäi minulle melko vastenmielinen kuva. Vasta nyt aikuisena olen löytänyt oman tapani liikkua.

Ekan ja tokan luokan opettajani kohtaaminen aiheutti tänä jouluna kirkossa puistatuksia... Epäreilu ja lapsia näiden vanhempien perusteella arvottava urpo, joka jäi eläkkeelle aikaisemmin mielenterveyssyistä minun ollessani tokaluokkalainen. Oli turvonnut ja avohoitopotilaan oloinen, ihan oikein hänelle. En ymmärrä, miksi tuollainen ihminen on koskaan edes halunnut työskentelemään lasten kanssa!