Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En voi sietää mieheni siskoa! Mutta onko pakko esittää?
11.09.2011 |
Onneksi ei tarvitse paljoa olla tekemisissä kyseisen naisen kanssa. On itsekkäin ja pinnallisin ihminen jonka olen koskaan tavannut. Lisäksi vielä vähän yksinkertaisen oloinen ja tuntuu ettei kiinnosta edes omien läheisten tekemiset, kun aina vain "minä minä minä".
ARRRRG. Muilla vastaavia tilanteita? Yritättekö väkisin jutustella mukavia ja olla kohtelias? Itsellä ei tunnu riittävän enää hermot kyseiselle diivalle.
Lisäksi on vielä kouluttamaton työtön joka elelee miehensä keskinkertaisilla tuloilla, joten en ymmärrä miksi kuvittelee olevansa toisia parempi. Ei vain riitä arvostus tuollaiselle ihmiselle.
Vaikea uskoa että on jotain sukua miehelleni.
Kommentit (12)
että oma mieskin oli samanlainen. Tässä perheessö oli tosi vakavat mt- ja päihdeongelmat takana, mutta enhän mä sitä tajunnut kun rakastuin.
Kuinka kauan sä olet ap. miehesi tuntenut? Jostahan nuo ongelmat juurtavat kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oma mieskin oli samanlainen. Tässä perheessö oli tosi vakavat mt- ja päihdeongelmat takana, mutta enhän mä sitä tajunnut kun rakastuin.
Kuinka kauan sä olet ap. miehesi tuntenut? Jostahan nuo ongelmat juurtavat kuitenkin.
Olen tuntenut mieheni jo kahdeksan vuotta, koko aika seurusteltu, reilu seitsemän vuotta asuttu yhdessä ja lapsia on kaksi. Joten väittäisin tuntevani mieheni, ei kukaan voi noin kauaa peittää tuollaisia luonteenpiirteitä.
Siskoon tutustuin vasta viisi vuotta sitten, asuu kaukana ja aiemmin oltiin nähty vain satunnaisesti miehen sukujuhlissa yms. mutta nyt sisko on muuttanut lähemmäs.
Mies on mitä kiltein, ihanin aviomies minulle, rakastavin ja huolehtivin isä lapsillemme. Ajattelee aina ensin lapsiaan, ja jopa minua, ennen itseään tai omaa parastaan.
Heidän vanhempansakin ovat aivan ihania, vierailen heidän luonaan viikottain, joskus monta kertaa viikossa ja myös yksin joskus. Joten en voi ymmärtää siskon käyttäytymistä ja tuota äärettömän itsekästä luonnetta!
Ap
...ettei sisko edes yritä mitenkään peitellä näitä piirteitään. Päinvastoin, tuntuu olevan todella ylpeä itsestään. Ja väheksyy toisia ihmisiä, vaikkei edes tunne.
Ap
Pidä tapaamiset minimissään. Huonoja hedelmiä löytyy jokaisesta puusta... Mitä miehesi on mieltä siskostaan? Sekin ratkaisee paljon.
Oman mieheni veli on todella alamaailman ammattilainen (prätkäjengit jne., välillä uutisissa), eikä mieheni onnekis halua olla missään tekemisissä sen kanssa.
Hän on miehesi sisko, jos miehesi rakastaa häntä niin ole tälle naiselle ja hänen heikkouksilleen lempeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asutaan samalla paikkakunnalla mutta onnekis tavataan aika harvoin....
Mä en jaksa ylipäänsäkään ihmisiä, joiden elämä pyörii rahan ympärillä... Miehellään on sukuyritys, joka tahkoaa kivasti rahaa mutta samaan aikaan tarkoittaa myös sitä, että mies on töissä ihan koko ajan. Kolme lasta, joista nuorinkin jo eskarissa, ollut 12 vuotta kotona, anoppi myös päivät siellä helpottamassa arkea jotta rouva pääsee shoppailemaan, kasvohoitoihin jne.
Samaan aikaan jaksaa valittaa, kuinka rankkoja kotihommat on ja vielä pitäisi muksuja kuskata harrastuksiin eli elämä on kauheeta rumbaa.
No, kaikki on suhteellista, mutta hänelle ei tunnu menevän jakeluun se, että suurin osa ihmisistä tekee sen siihen työpäivän PÄÄLLE. Nyt ressukka on ihan pulassa, kun alkoi tekemään kokonaista neljän tunnin työpäivää, kun nuorin meni eskariin (taksi hakee ja tuo ja anoppi on saattamassa ja vastaanottamassa) ja ei ole "enää niin paljoa aikaa kotihommille"...
Ja juu, toki olen kateellinen (ennen kuin joku sen kortin vetää esiin), mutta kyllä mua myös ketuttaa toi ns. normielämästä vieraantuminen ja arjen "raskaudesta" valittaminen.
Ja tökkii myös ihmisten arvottaminen pukeutumisen, autojen yms. perusteella - suoraan ei mitään sano, mutta halveksunta käy kyllä elekielestä ihan riittävästi ilmi.
Olen kyllä yrittänyt tämän viimeisen viiden vuoden ajan, mitä ollaan oltu enemmän tekemisissä, olla hänelle mukava. Jokin raja vain alkaa jo tulla vastaan, kun en löydä juurikaan positiivisia puolia, vaikka olen tosissani yrittänyt. Sen viisi vuotta olen yrittänyt nähdä pienetkin hyvät asiat hänessä, mutta ne on kovin vähissä ja hukkuu usein noiden negatiivisten puolien alle.
Tottakai mieheni tulee siskonsa kanssa hyvin juttuun, tietää kyllä etten itse ole mikään ylin ystävä hänen kanssaan. Vaikka olen mielipiteitäni yrittänyt pitää mieheltäni pimennossa, niin tottakai hän on huomannut. Emme varsinaisesti ole keskustelleet asiasta, enkä näe siihen tarvettakaan. Ainakaan niin kauan kun pystyn sietämään tätä siskoa. En halua alkaa miehelleni valittamaan hänen siskostaan, en minäkään tykkäisi jos mieheni tekisi saman minun sisaruksistani. Onneksi tulee heidän kanssaan hyvin juttuun, mutta pahalta tuntuisi jos tietäisin ettei hän heistä pidä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko miettinyt, että SINULLA on ongelma jos tulkitset hänen eleistään ja katseistaan jotakin. Kannattaa alkaa elää omaa elämäänsä ja olla tyytyväinen siitä miten itse jaksaa ja pystyy vaikka mihin!
On hyvä myöntää oma kateutensa. Mutta muista, ettet sinä tiedä toisen koko elämää siitä, mille se ulospäin näyttää. Tuskin kuitenkaan vaihtaisit omaa elämääsi hänen elämäänsä, vaikka voisitkin?
asutaan samalla paikkakunnalla mutta onnekis tavataan aika harvoin....
Mä en jaksa ylipäänsäkään ihmisiä, joiden elämä pyörii rahan ympärillä... Miehellään on sukuyritys, joka tahkoaa kivasti rahaa mutta samaan aikaan tarkoittaa myös sitä, että mies on töissä ihan koko ajan. Kolme lasta, joista nuorinkin jo eskarissa, ollut 12 vuotta kotona, anoppi myös päivät siellä helpottamassa arkea jotta rouva pääsee shoppailemaan, kasvohoitoihin jne.
Samaan aikaan jaksaa valittaa, kuinka rankkoja kotihommat on ja vielä pitäisi muksuja kuskata harrastuksiin eli elämä on kauheeta rumbaa.
No, kaikki on suhteellista, mutta hänelle ei tunnu menevän jakeluun se, että suurin osa ihmisistä tekee sen siihen työpäivän PÄÄLLE. Nyt ressukka on ihan pulassa, kun alkoi tekemään kokonaista neljän tunnin työpäivää, kun nuorin meni eskariin (taksi hakee ja tuo ja anoppi on saattamassa ja vastaanottamassa) ja ei ole "enää niin paljoa aikaa kotihommille"...
Ja juu, toki olen kateellinen (ennen kuin joku sen kortin vetää esiin), mutta kyllä mua myös ketuttaa toi ns. normielämästä vieraantuminen ja arjen "raskaudesta" valittaminen.
Ja tökkii myös ihmisten arvottaminen pukeutumisen, autojen yms. perusteella - suoraan ei mitään sano, mutta halveksunta käy kyllä elekielestä ihan riittävästi ilmi.
asutaan samalla paikkakunnalla mutta onnekis tavataan aika harvoin....
Mä en jaksa ylipäänsäkään ihmisiä, joiden elämä pyörii rahan ympärillä... Miehellään on sukuyritys, joka tahkoaa kivasti rahaa mutta samaan aikaan tarkoittaa myös sitä, että mies on töissä ihan koko ajan. Kolme lasta, joista nuorinkin jo eskarissa, ollut 12 vuotta kotona, anoppi myös päivät siellä helpottamassa arkea jotta rouva pääsee shoppailemaan, kasvohoitoihin jne.
Samaan aikaan jaksaa valittaa, kuinka rankkoja kotihommat on ja vielä pitäisi muksuja kuskata harrastuksiin eli elämä on kauheeta rumbaa.
No, kaikki on suhteellista, mutta hänelle ei tunnu menevän jakeluun se, että suurin osa ihmisistä tekee sen siihen työpäivän PÄÄLLE. Nyt ressukka on ihan pulassa, kun alkoi tekemään kokonaista neljän tunnin työpäivää, kun nuorin meni eskariin (taksi hakee ja tuo ja anoppi on saattamassa ja vastaanottamassa) ja ei ole "enää niin paljoa aikaa kotihommille"...
Ja juu, toki olen kateellinen (ennen kuin joku sen kortin vetää esiin), mutta kyllä mua myös ketuttaa toi ns. normielämästä vieraantuminen ja arjen "raskaudesta" valittaminen.
Ja tökkii myös ihmisten arvottaminen pukeutumisen, autojen yms. perusteella - suoraan ei mitään sano, mutta halveksunta käy kyllä elekielestä ihan riittävästi ilmi.
Just tuo arvostelu ärsyttää minuakin ihan suunnattoman paljon! Ja itse kuvittelee olevansa niiin hyvä ja parempi. Huoh. Tämä mieheni sisko jopa laukoo niitä "fiksuja" kommenttejaan ja mielipiteitään ihan ääneen, seurassa kuin seurassa. Tuntuu, että joutuu itsekin vajoamaan samalle tasolle, kun sitä vain sietää, ei enää jaksa kommentoida mitään, kun siitäkin tulee vain lisää sanomista jos menee itse sanomaan oman, vastakkaisen mielipiteensä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun "ongelmanihan" se on, vaikkei se elämääni vaikutakaan ja ihan omaa elämääni elän - ajattelin vain vastata ap:n avaukseen.
Ja tuosta tulkinnasta... Ehkä mulla on tutka tuon suhteen liian tarkkana, mutta jos ko. henkilön paras ystävätär lapsuusvuosista saakka valittaa jatkuvasti minulle samaa asiaa, niin en ihan väärässä taida tuon "tulkintani" kanssa olla.
Ja olen hyvin tyytyväinen omaan elämääni, mukava talo, ihanat lapset ja rakas mies. Nyppii vaan tuo jatkuva natina arjen, kotitöiden yms. rankkuudesta kun ei ole mitään tietoa siitä, millaista se oikeasti voisi olla (en puhu nyt itsestäni vaan noin ylipäänsä).
Ei täällä näemmä uskalla vastata enää yhtään mihinkään edes tämän tyyppiseen kysymykseen ilman että se kääntyy itseä vastaan... ;D
Ootko miettinyt, että SINULLA on ongelma jos tulkitset hänen eleistään ja katseistaan jotakin. Kannattaa alkaa elää omaa elämäänsä ja olla tyytyväinen siitä miten itse jaksaa ja pystyy vaikka mihin!
On hyvä myöntää oma kateutensa. Mutta muista, ettet sinä tiedä toisen koko elämää siitä, mille se ulospäin näyttää. Tuskin kuitenkaan vaihtaisit omaa elämääsi hänen elämäänsä, vaikka voisitkin?
asutaan samalla paikkakunnalla mutta onnekis tavataan aika harvoin....
Mä en jaksa ylipäänsäkään ihmisiä, joiden elämä pyörii rahan ympärillä... Miehellään on sukuyritys, joka tahkoaa kivasti rahaa mutta samaan aikaan tarkoittaa myös sitä, että mies on töissä ihan koko ajan. Kolme lasta, joista nuorinkin jo eskarissa, ollut 12 vuotta kotona, anoppi myös päivät siellä helpottamassa arkea jotta rouva pääsee shoppailemaan, kasvohoitoihin jne.
Samaan aikaan jaksaa valittaa, kuinka rankkoja kotihommat on ja vielä pitäisi muksuja kuskata harrastuksiin eli elämä on kauheeta rumbaa.
No, kaikki on suhteellista, mutta hänelle ei tunnu menevän jakeluun se, että suurin osa ihmisistä tekee sen siihen työpäivän PÄÄLLE. Nyt ressukka on ihan pulassa, kun alkoi tekemään kokonaista neljän tunnin työpäivää, kun nuorin meni eskariin (taksi hakee ja tuo ja anoppi on saattamassa ja vastaanottamassa) ja ei ole "enää niin paljoa aikaa kotihommille"...
Ja juu, toki olen kateellinen (ennen kuin joku sen kortin vetää esiin), mutta kyllä mua myös ketuttaa toi ns. normielämästä vieraantuminen ja arjen "raskaudesta" valittaminen.
Ja tökkii myös ihmisten arvottaminen pukeutumisen, autojen yms. perusteella - suoraan ei mitään sano, mutta halveksunta käy kyllä elekielestä ihan riittävästi ilmi.
minun "ongelmanihan" se on, vaikkei se elämääni vaikutakaan ja ihan omaa elämääni elän - ajattelin vain vastata ap:n avaukseen.
Ja tuosta tulkinnasta... Ehkä mulla on tutka tuon suhteen liian tarkkana, mutta jos ko. henkilön paras ystävätär lapsuusvuosista saakka valittaa jatkuvasti minulle samaa asiaa, niin en ihan väärässä taida tuon "tulkintani" kanssa olla.
Ja olen hyvin tyytyväinen omaan elämääni, mukava talo, ihanat lapset ja rakas mies. Nyppii vaan tuo jatkuva natina arjen, kotitöiden yms. rankkuudesta kun ei ole mitään tietoa siitä, millaista se oikeasti voisi olla (en puhu nyt itsestäni vaan noin ylipäänsä).
Ei täällä näemmä uskalla vastata enää yhtään mihinkään edes tämän tyyppiseen kysymykseen ilman että se kääntyy itseä vastaan... ;D
Ootko miettinyt, että SINULLA on ongelma jos tulkitset hänen eleistään ja katseistaan jotakin. Kannattaa alkaa elää omaa elämäänsä ja olla tyytyväinen siitä miten itse jaksaa ja pystyy vaikka mihin!
On hyvä myöntää oma kateutensa. Mutta muista, ettet sinä tiedä toisen koko elämää siitä, mille se ulospäin näyttää. Tuskin kuitenkaan vaihtaisit omaa elämääsi hänen elämäänsä, vaikka voisitkin?
asutaan samalla paikkakunnalla mutta onnekis tavataan aika harvoin....
Mä en jaksa ylipäänsäkään ihmisiä, joiden elämä pyörii rahan ympärillä... Miehellään on sukuyritys, joka tahkoaa kivasti rahaa mutta samaan aikaan tarkoittaa myös sitä, että mies on töissä ihan koko ajan. Kolme lasta, joista nuorinkin jo eskarissa, ollut 12 vuotta kotona, anoppi myös päivät siellä helpottamassa arkea jotta rouva pääsee shoppailemaan, kasvohoitoihin jne.
Samaan aikaan jaksaa valittaa, kuinka rankkoja kotihommat on ja vielä pitäisi muksuja kuskata harrastuksiin eli elämä on kauheeta rumbaa.
No, kaikki on suhteellista, mutta hänelle ei tunnu menevän jakeluun se, että suurin osa ihmisistä tekee sen siihen työpäivän PÄÄLLE. Nyt ressukka on ihan pulassa, kun alkoi tekemään kokonaista neljän tunnin työpäivää, kun nuorin meni eskariin (taksi hakee ja tuo ja anoppi on saattamassa ja vastaanottamassa) ja ei ole "enää niin paljoa aikaa kotihommille"...
Ja juu, toki olen kateellinen (ennen kuin joku sen kortin vetää esiin), mutta kyllä mua myös ketuttaa toi ns. normielämästä vieraantuminen ja arjen "raskaudesta" valittaminen.
Ja tökkii myös ihmisten arvottaminen pukeutumisen, autojen yms. perusteella - suoraan ei mitään sano, mutta halveksunta käy kyllä elekielestä ihan riittävästi ilmi.
Vastasit fiksusti ja aiheeseen liittyen. Maailma on vaan niin täynnä rahan palvojia, jotka jumaloivat rahakkaita ihmisiä. ja kirjoituksestasi ilmeni että sillä ihmisellä josta et pidä on paljon rahaa. Joten helpompi hyökätä aina vähemmän varakkaalta vaikuttavan kimppuun. joillakin kun on tarve olla jonkun kimpussa.
Miehesi sisko vaikuttaa täysin omahyväiseltä, ihmisiä rahan perustella arvioivalta, vaikka itse on todennäköisesti melko matalasti koulutettu tyhmä ja ihmisiä hyväksikäyttävä tapaus.
Ehtiikö anoppi siellä piikomiselta edes tutustua teidän lapsiin? Jotkut vaan ovat niin röyhkeitä ja heille ei sanota ei. Eivät edes tajua miten röyhkeitä ovat.
Vanhemmuutteen pitäisi saada opas. Jotta esim tuollaiset anopit laittaisivat omat lapsensa miehineen hoitamaan ihan kakaransa ja kotinsa. Ja pystyisivät olla jämäköitä ja antamaan aikaansa ja apuansa yhtä paljon kaikille. jos se ei ahnelle tyttärelle riitä, niin sitä apua saa ostaa.
Alue: Aihe vapaa
Minulla tosin on enemmän ongelmia tulla toimeen mieheni veljen kanssa, mutta ei siskokaan mikänä helppo tapaus ole. pakko vain esittää, olla mukava ja antaa juttujen mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos. En kuitenkaan halua loukata miestäni haukkumalla heitä kun he kuitenkin ovat hänen perhettään.