Oletteko joskus miettinyt, etta mita tekisitte jos loytaisit miehesi kuhertelemassa teidan omassa sangyssa jonkun toisen naisen kanssa?

Olisin jääkylmä.



Ero tulisi sanaakaan sanomatta, ei olisi enää puhuttavaa, pakkaisin kamat ja lähtisin.

Tai toinen vaihtoehto toki on se, että heittäisin sen muijan hiuksista pihalle, huutaisin hetken miehelle, ja sitten lentäisi mieskin.

hyvinkin todennäköisesti pyytäisin naista poistumaan mun kotoa...

miehelle voisin sanoa että vois tavata hoitoaan muualla kun mun sängyssä!



aika paljon myös syyttäisin itseäni, siitähän se pettäminen johtuis etten mä riitä...

Mä olen kauheen koston himonen jos mua laiminlyödään.

Otin molempia hiuksista kiinni ja kolautin päät yhteen. poistuin ja ero tuli valittömästi. tavarat kannoin pois samana päivänä, kun asunto järjestyi heti.

Asiasta ei keskusteltaisi. Lasta saisi tavata viikonloppuisin, heidän välejään en katkaisisi missään nimessä.



Omasta aviovuoteesta kärähtäminen olisi niin paha juttu että mitään arvostusta ei rakennettaisi enää. Muunlainen pettäminen olisi kriisi ja pariterapian paikka. Aviovuoteesta kärähtäminen olisi loppu.

Sillon asuttiin vielä erikseen ja miehen peitot oli musta kylmät ja olin raahannut sinne omani. Totesin vaan kylmänrauhallisesti että jaaha. Revin peittoni niiden päältä pois ja lähdin menemään. Pihan roskikseen meni peitot ja edelleen ollaan yhdessä... Melkeen nauretaan jo asialle, koska oltiin sillon oltu vasta vähän aikaa ja itelläkin oli sillon jotain säätöjä. Mut nyt en tietäis mitä tehdä. Rauhallisuus olisi kyllä kaukana...

Mä varmaan sanoisin " no just" ja lähtisin lasten kans. Eropaperit lähettäisin postissa.

Sillon seurustelun alkuaikoina näin unia ja ajattelin just tollasia asioita et mitä jos, mut näiden 7vuoden aikana on tullu vankka luottamus, enkä ahdista itseäni tuollaisilla asioilla enää. Yöt nukun levollisesti, jos mies on ulkona. Mikä helpotus nykyään.

Yllättävän rauhallinen olin, mutta se nyt taisi johtua siitä, että olin aivan pölmistynyt. Muistaakseni kysyin siltä naiselta jotenkin oudosti, että " anteeksi, mutta mitä vittua sä teet mun sängyssä" ja hyvin hillitysti kehoitin poistumaan. Mieheltä kysyin monta kertaa, että " mitä vittua? Mitä vittua? Mitä VIT-TU-A?" , mutta ihan sillä tavalla rauhallisesti, jopa lamaantuneesti. Jotain mies yritti selitellä, ja vähän aikaa siinä kuuntelinkin kunnes hysteria alkoi nousta. " Ei helvetti" aloin sitten hokea, ja onneksi tajusin pyytää miestäkin poistumaan ennen kuin repesin täysin. Sanoin vain, että " sun olis nyt parasta lähteä täältä johonkin muualle" , ja mies lähti.



Erohan siitä tuli, ja onneksi tulikin. Näin jälkikäteen ajatellen en ymmärrä, miten edes hämmästyin sitä pettämistä niin, kun mies oli täysi paska kaikin puolin muutenkin. Kai minä jotenkin naiivisti ajattelin, ettei se lapsen saatuamme voisi tehdä moista, ei ainakaan vauvan vielä ollessa niin pieni.



Nyt aika monta vuotta ja kokemusta rikkaampana olen onneksi valinnut sellaisen miehen, jonka kanssa moista ei tarvitse pelätä.

niin kyllä lähtisi mies talosta kilon palasina!

Murhanyrityssyyte siitä rapsahtais..