Lue keskustelun säännöt.
Naapuriston kaverit ja kutsutut kaverit
27.09.2011 |
Miten on tapana toimia, jos on kutsuttu ei naapurissa asuva kaveri kylään leikkimään ja naapurin lapset soittavat ovikelloa ja haluavat kanssa leikkimään?
Kuuluuko A) ajatella, että kaikki mukaan vaan ja kutsua naapurin lapsikin mukaan vai B) antaa lapsen ja kyläilevän kaverin leikkiä tällä kertaa itsekseen.
Periaatteessa minusta kaikkien kuuluu mahtua mukaan leikkiin, more the merrier, mutta kyläilevä lapsi käy vain harvoin ja on erityisesti kutsuttu paikalle. Naapurin lapsen kanssa leikitään joka päivä.
Kommentit (9)
Ymmärrän, että naapurin lapset voivat tulla pyytämään ulos ja silloin voi sanoa, että meillä on nyt vieras, en pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuruston lapset osaavat jo varoa ympäristön vaaroja, mutta miten selviää vieraileva lapsi? Eteen voi tupsahtaa esim auto silloin kun huomio menee uusiin kavereihin ja uuteen ympäristöön. Sinun viisivuotias voi olla tottunut kotipihassa liikkuja, mutta vierailija ehkä ei vielä ulkoilekaan yksin edes tutussa ympäristössä. Lapset ovat lapsia.
Omille lapsilleni sanon, että nyt leikitään vain harvinaisen vieraan kanssa, ellen sitten mene itse valvomaan paremmin useamman lapsen leikkejä.
toisilleen, niin sisälläolijat voivat mennä hakijoiden kanssa ulos. Niin meillä lapset menettelevät ihan omatoimisesti, koska kenelläkään ei ole tarvetta omia itselleen vain yhtä kaveria, vaan ryhmässä leikkiminen on hauskempaa.
He jättää leikistä ulos.
Joskus tulee pyytämään leikkiin, leikkii 5 minuuttia ja sitten lähtee jättää.
Jos niillä on joku kaverina niin ei koskaan pääse mukaan.
Tottakai jokanen saa olla leikkimättä toisten kanssa mutta en tajua tällästä toimintaa. Sori vaan mutta vien lapseni johonkin jossa heidän kanssa leikitään. Ihan turha sitten tulla pyytämään jatkossa "leikkikaveria" kun ei leikit kerran koskaan suju.
joku toinen kerta. Ajattele vieraan kannalta, ei hän halua teidän tuntemattomia naapureita mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naapurustossa on alettu sopimaan leikitreffit ihan niiden lähinaapurien kanssa, aikuisten toimesta.
Huomasin asian alkusyksystä, kun lapsemme meni eskariin ja nuoremmat ovat taas päiväkodissa enemmän. Ei oikein uskalla enää entiseen tapaan mennä spontaanisti iltaisin ulkoilemaan naapuritalojen leikkipaikalle niinkuin ennen. Saamme aikuisilta suoranaista hiljaisuutta ja törkeimmillään selän kääntämistä ! Emme ole enää viitsineet mennä pahoittamaan mieltämme.
Samoin minua ja erästä toista kotiäidin päiväkuviot (=töihinpaluu) jättänyttä äitiä ei kutsuta enää minnekään kutsuille yms.vaikka ne ovat iltaisin.
Huvittavan lapsellista, mutta toisaalta niin surullista ja raakaa. Kun mitään riitaa yms. ei ole ollut. Olimme pitkällä matkalla kesällä useita viikkoja sukuloimassa ja nämä kotona olevat äidit viettivät kesälomansa myös kotona ja me tosiaan aloitettiin työt yms elokuussa.
He jättää leikistä ulos.
Joskus tulee pyytämään leikkiin, leikkii 5 minuuttia ja sitten lähtee jättää.Jos niillä on joku kaverina niin ei koskaan pääse mukaan.
Tottakai jokanen saa olla leikkimättä toisten kanssa mutta en tajua tällästä toimintaa. Sori vaan mutta vien lapseni johonkin jossa heidän kanssa leikitään. Ihan turha sitten tulla pyytämään jatkossa "leikkikaveria" kun ei leikit kerran koskaan suju.
Itse kyllä päästän sisälle, vaikka tekee antaa takaisin samalla mitalla.
Nyt tosin ei ole naapurustossa kavereita, niin ei tarvi tehdäa asian eteen mitään.
Sellasten jatkuvasti kieltävien vanhempien lapset saa kyllä maistaa omaa lääkettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus alkaa pää revetä, kun meillä on 5-6 lastakin kerralla. Vaikka ovat mukavia tyttöjä ja tottelevaisia, niin väkisin se menee hulinaksi.
Sitten jos alkaa tulla se hulina, niin kylmästi kehoitan lopun porukan kotiin. Sitten alkaa se marina: "miksi Maija saa jäädä...?" Vastaan siihen, että "tämä on sovittu Maijan vanhempien kanssa ja se on eri asia". Ja ne sovitaankin, kun kyse on vasta ekaluokkalaisesta, joka asuu 2km:n päässä.
Eli meille pääsee, mutta saatan toisaalta helpommin "viskata" ne naapurin kakrut ulos. Ylipäätään olen opetellut sanomaan lapsille tuon "ja nyt kotiin" -jutun. Näköjään vanhempia ei haittaa, että lapset on meillä vaikka 10-18 lauantaina, joten minä olen ottanut aloitteen ja heitän heidät ulos. Se vaan on hauskaa, että meillä viihdytään, meille saa tulla ja toisten kodeissa ei koskaan olla. Meillä on nää kokoontumisajot. Joskus on aika paha, kun on valmiiksi jo 3-4 vierasta ja sitten vielä pökää yksi lisää oven taakse. Pakkohan sekin on sitten ottaa. Ajan kyllä välillä lapset myös leikkimään ulos, mutta silti ne tossa meidän pihalla on, ramppaa minuutin välein joku juomassa tai vessassa.
Vähän ristiriitainen olo. Olen aika antelias ja joviaali, haluan, että meillä on lapsella koti, johon saa kavereita tuoda. Toisaalta löytää se raja on välillä vaikeaa, koska tuota "Maijaa" lukuunottamatta muiden vanhemmat ei tunne mitään kohtuutta ja vastavuoroisuutta.
meille leikkimään, siis tuppautumassa kylään. Ymmärrän, että naapurin lapset voivat tulla pyytämään ulos ja silloin voi sanoa, että meillä on nyt vieras, en pääse.
Jos harvinaisen vieraan kanssa haluaa leikkiä kahdestaan, niin kyllä kylään tuppautuville voi sanoa, että nyt ei sovi, katsotaan joku toinen päivä.
Ei kenenkään kotona tarvitse olla ikuiset avoimet ovet kaikille naapureille (vaikka kannatankin sitä, että lapsilla on kavereita ja he pääsääntöisesti ovat meille tervetulleita).