Muita, joiden miehet ei juuri auta lastenhoidossa?

puhut, että mies auttaa lastenhoidossa - kyseessä siis jotkut hoitolapset tai sinun lapsesi aiemmasta suhteesta vai?



Jos kyse on yhteisistä lapsista niin ei miehen kuulukaan auttaa vaan osallistua omien lapsiensa hoitoon.



Meillä oli sama tilanne (+ paljon muitakin ongelmia) - eron jälkeen olen ollut huomattavasti onnellisempi.

sanottu "osallistua omien lapsien hoitoon". Juu, siis yhteiset lapset. Ihmettelenkin että ei juuri kiinnosta omien lasten kanssa puuhastella ja viettää aikaa. Kotona haluaisi olla vain omissa oloissaan. Olenkin sanonut että nää lapset ei oo koristeita vaan näissä on hirveä työ!!!! Olenkin tästä lähdössä lätkimään, myös muitakin syitä löytyy...Jospa sitten kiinnostuisi lapsistakin kun näkee vain silloin tällöin..



AP

vaan jatkossa hänen täytyy hoitaa oma osuutensa lastenhoidosta. Että sinä et suostu enää tekemään hänen osuuttaan. Mitä sanoisi siihen?

täälläkin sama homma, mutta eipä ole kuin yksi lapsi eikä enempää tule!

ja synnytyksenjälkeinen eufroria alkoi haihtua, ilmoitin miehelle, että tämä on sinunkin lapsesi. Joko olet lapsen kanssa tai sitten et ole, valinta on ihan omasi. Mutta jos et lasta hoida, minä ja lapsi voimme ihan hyvin muuttaa muualle.



Eli meillä mies osallistuu imetystä lukuunottamatta täysin tasapuolisesti lasten hoitamiseen. Hän on itse sen valinnut.

Mitä! Eikö lapset olleetkaan kuten naistenlehdissä kerrotaan? Ensin vätistään äijältä sitä mukulaa, ja sitten kun se saadaan, käydään moralisoimaan siitä, kun joutuu hoitamaan.



Hyvät naiset: sen jälkeen kun ehkäisy keksittiin, ja nainen sai silläkin tavalla alkaa päättää omasta ruumistaan, myös hänen vastuunsa lisääntyi. Onko tämä jotenkin vaikea ymmärtää. Tämä sivusto on täynnä tarinoita siitä, kuinka jätetään mitään puhumatta ehkäisy pois ja sitten moralisoidaan miehiä, että vastuu heilläkin on. Juu. Niin on. Aika monikin mies saattaa pohtia, että jos ensin kusetetaan ja sitten jäkätetään, on ihan hyväkin pistää muija ulkoruokintaan. Se ehkä on elatusmaksujen arvoista. Ja sen lisäksi voi kuoria kasvatustyöstä kermat päältä: lapsethan ovat ihan erilaisia joka toinen viikonloppu isän luona, kuin sen muun ajan äidin helmoissa.



Lisäksi olen vähitellen herätellyt mielessäni ajatuksen, että lastenhoito- ja kotityörutinassa monet naiset purkavat laajempaakin pettymystä. Tuli ehkä mentyä naimisiin, että saisi ihanat häät. Ja se oma kultamussukka olikin ihan tavallinen mies, joka ei tarjoakaan paikkaa vihreällä oksalla ilman omaa panosta.



Mitä enemmän jäkätätte, sitä nopeammin olette katkerien lisäksi yksinhuoltajia. Jos maltatte muutaman kerran luopua pyhästä oikeassaolosta ja istua alas keskustelemaan ja myös kuuntelemaan, tilanne voisi muuttua parempaan varsin kohtuullisella vaivalla. Mutta antaa mennä vain! Saahan sitä hakata päätään seinään, se ei ole kiellettyä. On myös tilanteita, joissa mies tosiaan on vätys ja ero on paras ratkaisu. MUTTA siinäkin tapauksessa oikeassaolijan on hyvä luopua hetkeksi pyhästä katkeruudestaan ja miettiä rehellisesti, mikä meni pieleen. Ihminen on siitä kummallinen, että mitä kovapintaisempi hän on, sitä todennäköisemmin hän toistaa samoja virheitä kerrasta toiseen.

Mitä! Eikö lapset olleetkaan kuten naistenlehdissä kerrotaan? Ensin vätistään äijältä sitä mukulaa, ja sitten kun se saadaan, käydään moralisoimaan siitä, kun joutuu hoitamaan.

Hyvät naiset: sen jälkeen kun ehkäisy keksittiin, ja nainen sai silläkin tavalla alkaa päättää omasta ruumistaan, myös hänen vastuunsa lisääntyi. Onko tämä jotenkin vaikea ymmärtää. Tämä sivusto on täynnä tarinoita siitä, kuinka jätetään mitään puhumatta ehkäisy pois ja sitten moralisoidaan miehiä, että vastuu heilläkin on. Juu. Niin on. Aika monikin mies saattaa pohtia, että jos ensin kusetetaan ja sitten jäkätetään, on ihan hyväkin pistää muija ulkoruokintaan. Se ehkä on elatusmaksujen arvoista. Ja sen lisäksi voi kuoria kasvatustyöstä kermat päältä: lapsethan ovat ihan erilaisia joka toinen viikonloppu isän luona, kuin sen muun ajan äidin helmoissa.

Lisäksi olen vähitellen herätellyt mielessäni ajatuksen, että lastenhoito- ja kotityörutinassa monet naiset purkavat laajempaakin pettymystä. Tuli ehkä mentyä naimisiin, että saisi ihanat häät. Ja se oma kultamussukka olikin ihan tavallinen mies, joka ei tarjoakaan paikkaa vihreällä oksalla ilman omaa panosta.

Mitä enemmän jäkätätte, sitä nopeammin olette katkerien lisäksi yksinhuoltajia. Jos maltatte muutaman kerran luopua pyhästä oikeassaolosta ja istua alas keskustelemaan ja myös kuuntelemaan, tilanne voisi muuttua parempaan varsin kohtuullisella vaivalla. Mutta antaa mennä vain! Saahan sitä hakata päätään seinään, se ei ole kiellettyä. On myös tilanteita, joissa mies tosiaan on vätys ja ero on paras ratkaisu. MUTTA siinäkin tapauksessa oikeassaolijan on hyvä luopua hetkeksi pyhästä katkeruudestaan ja miettiä rehellisesti, mikä meni pieleen. Ihminen on siitä kummallinen, että mitä kovapintaisempi hän on, sitä todennäköisemmin hän toistaa samoja virheitä kerrasta toiseen.

Kuinkahan moni ihan elävässä elämässä on itsekseen päättänyt, että tulkoon lapsi. Tuskin kovinkaan moni. Kyllä minä ympärilläni näen, kun silmät avaan, ihan samaa mitä ap:n elämässä on. Eli miehet eivät halua ymmärtää isän vastuuta.

Itselläni ei kyllä ole valittamista, mies osallistuu lasten- ja kodinhoitoon niin paljon, että välillä ottaa pannuun, kun omakotitalossa olisi vähän muutakin hommaa. Mutta hyvä näin. Lapset kasvaa, ja eihän tämä talo tästä häviä mihinkään...

Ne kun ei aina kasva isoiksi vaikka tulevat isiksi..



Minä olin todella pahantuulinen kun mies eli vielä samassa taloudessa. Kun ei juuri osallistunut tai auttanut lastenhoidossa tai kotihommissa.



Nykyään hoidan hyvillä mielin tuon kaiken itse vaikka välillä väsyttääkin. Sentään ei lisäksi vielä ärsytäkin! Kun ei ole kenelle kiukutella niin ei näköjään tule kiukuteltua ; )

Se on kyllä ihan samanlainen tasavertainen huoltaja ja hoitaja kuin minäkin!